Mitä tehdä kun mies kilpailee vanhemmuudessa?
Olen jo eroakin miettinyt, kun en vain enää jaksa tällaista. Mies tuntuu jotenkin kilpailevan siitä että kumpi meistä on parempi vanhempi tai kummasta meidän lapsi enemmän tykkää. Ongelma on tapa, jolla hän sen tekee. Hän puhuu koko ajan lapselle, että "eikös isi olekin kivempi kuin äiti" tai "isi tekee sinun kanssa kivempia juttuja kuin äiti" tai "eikös isin kanssa olekin hauskempaa kuin äidin kanssa" jne. Ja samalla tietenkin tekee lapsen kanssa vaan kivoja juttuja ja jättää kaikki ikävät tai lapsen mielestä ahdistavat asiat (esim. pahan makuisen lääkkeen antamisen, lääkärikäynnit, kieltämiset, väsymysitkujen hoitamiset, nukkumaanmenoajoista huolehtimiset, hampaidenpesut jne) minun tehdäväksi. Ja sitten taas puhelee lapselle, että "isin kanssa pääset leikkimään, eikös ole kiva, äiti taas pakotti sinut pesemään hampaat mutta tule tänne isi lohduttaa".
Olen yrittänyt puhua asiasta järkeä miehelle, suuttunut ja sanonut suorat sanat jne, mutta mikään ei tehoa eikä saa häntä muuttamaan tyyliään. Onko jäljellä enää ero, jotta pääsen tällaisesta eroon vai voiko miehen saada jotenkin lopettamaan tuo? Jos eroamme niin hän tietenkin jatkaa tuota puhetta lapselle, mutta sitten en ainakaan joutuisi enää kuulemaan sitä. Osaisiko joku kommentoida miksi joku (mies) puhuu lapselle noin? Itse hän ei ole suostunut selittämään käytöstään eikä suostu siitä edes keskustelemaan.
Kommentit (46)
Olen jo eroakin miettinyt...lopetin lukemisen tähän. Jos eroa joutuu miettimään silloin se kannattaa toteuttaa myös käytännössä.
Tosi lapsellistahan tuo on, mutta onko ero tuohon oikea lääke? Silloinhan tosiasiassa eroatte lapsen takia, eikä kenenkään lapsen pitäisi joutua kantamaan sellaista taakkaa.
Pakota jotenkin mies tekemään kaikki ne äitihommat, mitkä eivät ole kivoja.
Ällöttävä mies. Ei taida olla kaikki ihan kunnossa korvien välissä. Todella kieroa henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan ja lapsen aivopesua.
”Eikö isi olekin huono isi, kun ei anna sinulle lääkettä. Haluaa sinun olevan kipeä.” ”Isi on niin surkea isi sulle kun ei osta sinulle vaatteita. Äiti pitää sinusta huolen.”
Vierailija kirjoitti:
Tosi lapsellistahan tuo on, mutta onko ero tuohon oikea lääke? Silloinhan tosiasiassa eroatte lapsen takia, eikä kenenkään lapsen pitäisi joutua kantamaan sellaista taakkaa.
Mutta tuolaista taakkaa lapsen pitäisi kantaa ja elää henkisenväkivallan piirissä?
Vierailija kirjoitti:
”Eikö isi olekin huono isi, kun ei anna sinulle lääkettä. Haluaa sinun olevan kipeä.” ”Isi on niin surkea isi sulle kun ei osta sinulle vaatteita. Äiti pitää sinusta huolen.”
Itsensä lapsen tasolle typistäminen toimii aina.
Mitäs jos sanot sille asiasta. Ehkä heittää vaan vitsillä, eikä edes tajua, että näet asian noin.
Pakota se mies muutokseen jo tänä iltana. Aina, kun tulee tilannen jossa miehen pitäisi tehdä jotain ikävää poistu paikalta. Ja heittäydy lapselliseksi ala laulamaan vaikka maamme laulua, kun mies alkaa länkyttämään tuubaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos sanot sille asiasta. Ehkä heittää vaan vitsillä, eikä edes tajua, että näet asian noin.
O-len y-rit-tä-nyt pu-hu-a a-si-as-ta jär-ke-ä mie-hel-le, suut-tu-nut ja sa-no-nut suo-rat sa-nat jne
Älä kiinnitä mitään huomiota asiaan. Tuollainen menee ohi kyllä ajan kanssa kun henkilö ennen pitkää tajuaa oman käytöksensä typeryyden. Jos rupeat riitelemään asiasta, niin tilanne vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi lapsellistahan tuo on, mutta onko ero tuohon oikea lääke? Silloinhan tosiasiassa eroatte lapsen takia, eikä kenenkään lapsen pitäisi joutua kantamaan sellaista taakkaa.
Mutta tuolaista taakkaa lapsen pitäisi kantaa ja elää henkisenväkivallan piirissä?
Ei kaikki tökerö käytös ole henkistä väkivaltaa. Toki tuo on todella inhottavaa ja ap pahoittaa siitä mielensä, mutta minusta henkinen väkivalta on sellaista, että uhrin koko käsitys omasta itsestä muuttuu, omakuva ikään kuin murenee. Ihan tämmöisestä ei taida tässä olla kyse.
Täällä hieman samantyylistä. Takana tuntuu olevan miehen huono itseluottamus ja kokee, että minä äitinä olen parempi ja tärkeämpi. En osaa antaa tuohon mitään pätevää neuvoa, koska kärsin samasta ongelmasta. Olen kyllä yrittänyt sulkea vielä korvat noilta kommenteilta ja tukea miestä vanhempana, sekä kannustanut tekemään myös niitä eikivoja-asioita.
Eroa en suosittele, jollei ole muuta ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Miten olisi joku isän ja lapsen yhteinen harrastus, pääsisivät pois kotoa ja isä saisi kantaa vastuuta myös niistä känkkäränkkä hetkistä.
Eikös nyt pääasia ole, että mies tykkää touhuta ja olla lapsensa kanssa? Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Kovin usein toiselle vanhemmista jää se pahan poliisin rooli.
Sairasta lapseen ja puolisoon kohdistuvaa henkistä väkivaltaa joka ikävä kyllä pahenee lasta ajatellen jos eroatte niin että lapsi tapaisi myös isäänsä. Silloin lapsi olisi täysin vailla vastavoimia aina kun on isänsä kanssa.
Ajan myötä lapsi kyllä huomaa kumpi on turvallisempi ja luotettava vanhempi.
Pistä se ääliö äijä kuriin ja ilmoita tosiaan, että hänen käytöksensä on perheelle niin vakava uhka, että olet varannut ajan perheneuvolaan jonne mennään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola.
Olen ollut jo varaamassa aikaa sinne, mutta mies kieltäytyy tulemasta mukaan. En häntä saa pakotettuakaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
”Eikö isi olekin huono isi, kun ei anna sinulle lääkettä. Haluaa sinun olevan kipeä.” ”Isi on niin surkea isi sulle kun ei osta sinulle vaatteita. Äiti pitää sinusta huolen.”
En suostu itse puhumaan lapselle noin enkä halua riidellä miehen kanssa lapsen välityksellä. Ap.
Erota.