Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aggressiivisesti käyttäytyvä isoäiti
Huolestunut
11.07.2018 |
Itselläni on perheväkivaltainen lapsuus ja hartiavoimin teen töitä sen eteen, ettei oma lapseni joutuisi sellaisen kanssa koskaan mihinkään tekemisiin (terapiat yms menossa). Oma äitini hakkasi minua aivan sadistisella tavalla niin kauan, kunnes kykenin alkaa puolustautumaan fyysistä väkivaltaa vastaan. Henkinen väkivalta perhepiirissä kuitenkin jatkuu yhä. Äitini ei rajoita käytöstään vain omaan aviomieheensä ja lapsiinsa vaan veljeni lasten äiti on saanut myöskin osansa aggressiivisesta käytöksestä äitini vaatiessa heidän toista (aviotonta) lasta abortoitavaksi.
Vaikka äitini käytös on aivan sairasta, se on jostakin ihmeen syystä aina perhepiirissämme hyväksytty. Minä olen ainoa, joka on alkanut kapinoimaan äitini käytöstä vastaan. Jotenkin kukaan muu ei näe asiaa ongelmana. Itse näen sen erittäin vahingollisena, kun kaikki perhepiirissä joutuu pelkäämään, että yksi saattaa arvaamatta ilmestyä milloin kenenkin kotiovelle huutamaan : "Mikset tapa itseäsi vitun paska!". Yms. Nämä kuitataan aina sanomalla "No äiti nyt vaan oli vain vihainen." tai "No sellainen se äiti vain välillä on."
En ymmärrä ihmisten asennetta, enkä varsinkaan ymmärrä sitä miten veljeni tai hänen lastensa äiti voi ikinä jättää poikiaan äitini hoitoon.
Itse olen päättänyt irtautua koko porukasta, enkä kahteen vuoteen ole suostunut olemaan missään kanssakäymisessä kenenkään perheyhteisön jäsenen kanssa. Haluan suojella tulevaa perhettäni sekä itseäni huonolta ja arvaamattomalta käytökseltä. En halua ottaa sitä riskiä, että linkki äitini ja lasten välille syntyy välikäsien kautta. En halua, että äitini ui lasteni elämään esimerkiksi serkkujen kautta.
Nyt minua mietityttää minkä ikäisenä lapsi alkaa kyselemään minun vanhemmistani ja ennen kaikkea se, miten selitän asian pienelle lapselle.
Kommentit (7)
Kun lapsi alkaa kyselemään, että miksei hänellä ole mummoa, vastauksesi riippuu lapsen iästä. Pieni lapsi ei välttämättä kysele, mutta jos kysyy, niin vastaukseksi voi riittää, että mummo on paha/vaarallinen ihminen. Minun mielestäni ei kannata alkaa lapselle valehtelemaan että mummo on kuollut tmv. Ja jos ei suoraan sano millainen ihminen hän on, lapsi voi vaikka kouluikäisenä mennä mummon luo, jos on koululla vastassa tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi alkaa kyselemään, että miksei hänellä ole mummoa, vastauksesi riippuu lapsen iästä. Pieni lapsi ei välttämättä kysele, mutta jos kysyy, niin vastaukseksi voi riittää, että mummo on paha/vaarallinen ihminen. Minun mielestäni ei kannata alkaa lapselle valehtelemaan että mummo on kuollut tmv. Ja jos ei suoraan sano millainen ihminen hän on, lapsi voi vaikka kouluikäisenä mennä mummon luo, jos on koululla vastassa tmv.
No en käyttäisi noita sanoja lapselle, voi tulla aikamoiset traumat ja pelot. Lapset usein mielessään kuvittelee lisää, ja voi jopa alkaa nähdä painajaisia pahasta/vaarallisesta mummosta. Sen sijaan sanoisin esim. että mummo on sellainen äkäinen ihminen, jonka seura ei tee hyvää. Tai että mummo vihastuu hyvin helposti ja saattaa silloin lyödä, joten sen vuoksi mummon kanssa ei voi olla tekemisissä. Tavallaan konkretisoida asia lapsen tasoisesti, ettei asia kasva lapsen mielessä hallitsemattomasti. Tämä siis jos lapsi kyselee itse asiasta. Kun lapsi on vanhempi, esim jotain 13/14 vuotias, niin sitten voi tietysti omasta lapsuudestaan kertoa, jotta hän osaa varoa raivomummoa, mikäli tämä vielä on hengissä ja aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi alkaa kyselemään, että miksei hänellä ole mummoa, vastauksesi riippuu lapsen iästä. Pieni lapsi ei välttämättä kysele, mutta jos kysyy, niin vastaukseksi voi riittää, että mummo on paha/vaarallinen ihminen. Minun mielestäni ei kannata alkaa lapselle valehtelemaan että mummo on kuollut tmv. Ja jos ei suoraan sano millainen ihminen hän on, lapsi voi vaikka kouluikäisenä mennä mummon luo, jos on koululla vastassa tmv.
No en käyttäisi noita sanoja lapselle, voi tulla aikamoiset traumat ja pelot. Lapset usein mielessään kuvittelee lisää, ja voi jopa alkaa nähdä painajaisia pahasta/vaarallisesta mummosta. Sen sijaan sanoisin esim. että mummo on sellainen äkäinen ihminen, jonka seura ei tee hyvää. Tai että mummo vihastuu hyvin helposti ja saattaa silloin lyödä, joten sen vuoksi mummon kanssa ei voi olla tekemisissä. Tavallaan konkretisoida asia lapsen tasoisesti, ettei asia kasva lapsen mielessä hallitsemattomasti. Tämä siis jos lapsi kyselee itse asiasta. Kun lapsi on vanhempi, esim jotain 13/14 vuotias, niin sitten voi tietysti omasta lapsuudestaan kertoa, jotta hän osaa varoa raivomummoa, mikäli tämä vielä on hengissä ja aggressiivinen.
No juu ei välttämättä ihan noita sanoja, muttéi nyt tullut mieleen muuta, mutta jotenkin niin, että lapsi ei lähde tämän mukaan, ties vaikka yrittäisi kaapata lapsen. Nuo ehdottamasi tavat puhua mummosta olivat kyllä paremmat, noilla kannattaa lähteä sanomaan kun lapsi kyselee. Itsekin mietin, että kun lapsi alkaa olla lähellä teini-ikää ja jos kyselee, silloin voi kertoa ehkä tarkemmin siitä, mitä mummo on tehnyt ja miksei hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen somessa vaikka tiedän äitini seurailevankin sieltä tekemisiäni.
En halua piiloutua tai paeta koko elämääni, mutta en myöskään suostu mihinkään kanssakäymiseen. Jos hän on tavalla tai toisella yhteydessä vastaan aina vain: jätä minut rauhaan.
Isoin pelko on se, että hän kontaktoi läheisiäni ja sitä kautta ujuttautuu lähipiiriimme.
Tulee surullinen olo teidän puolesta jotka olette joutuneet lapsuudessanne kokemaan tuollaisia kamaluuksia. Voimia teille, toivottavasti jatkossa elämässänne on paljon onnellisuutta ja teille tapahtuu ihania asioita! Olkaa ylpeitä itsestänne kun olette päättäneet katkaista tuollaisen käytöksen ja toimitte eri tavalla kuin vanhempanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en käyttäisi noita sanoja lapselle, voi tulla aikamoiset traumat ja pelot. Lapset usein mielessään kuvittelee lisää, ja voi jopa alkaa nähdä painajaisia pahasta/vaarallisesta mummosta. Sen sijaan sanoisin esim. että mummo on sellainen äkäinen ihminen, jonka seura ei tee hyvää. Tai että mummo vihastuu hyvin helposti ja saattaa silloin lyödä, joten sen vuoksi mummon kanssa ei voi olla tekemisissä. Tavallaan konkretisoida asia lapsen tasoisesti, ettei asia kasva lapsen mielessä hallitsemattomasti.
Toi äkäinen on tosi hyvä!
Alue: Aihe vapaa
Melkein kuin itse olisin kirjoittanut, äitini käyttäytyy hyvin samalla tavalla. Kun aikuisena nousin äitiäni vastaan, kaikki olivat minua vastaan, että kuvittelen, ei se pahaa tarkoita, ajattelee vain lastensa parasta ja on paras mahdollinen äiti jne.
En ole ollut missään puheissa nyt neljään vuoteen enkä myöskään sukuuni, koska eivät näe hänen käytöksessään mitään väärää, eivätkä edes uskoneet kun kerroin, mitä kotona on tapahtunut. Minut on suvussani leimattu vainoharhaiseksi hulluksi, koska äitini sen ajatuksen heille on syöttänyt. Äitini laittaa joka ikinen vuosi viestin syntymäpäiväni aikaan ja itkee, kuinka ei halua kuolla niin, ettei enää ikinä kuule minusta. Olisi miettinyt käytöstään vuosien aikana, enää koskaan en aio ottaa yhteyttä.
Kaikki tietoni ovat salaiset hänen takiaan ja olen kokonaan poistunut somesta, koska häiriköi sielläkin ja kun blokkasin joka paikasta, aina keksi jonkun muun laittamaan minulle viestiä, joten oli helpompi poistaa kaikki tilit.
Minulla on lapsi, mutta hän ei siitä tiedä ja vaikka tietäisi ja olisin väleissä, koskaan en lasta antaisi hänelle hoitoon, hyvä jos antaisin nähdä. Ja aivan, äitini on myös juoppo, tosin "kaapissa", joten sitäkään ei kovin moni meidän lasten lisäksi tiedä. Minä tosin olen ainoa, joka näkee sen ongelmana, siskoni ovat itse oppineet samanlaisen sairaan suhtautumisen alkoholiin, joten eivät näe sitä.