Lue keskustelun säännöt.
Vela ja vanhempien suhtautuminen asiaan
10.07.2018 |
Miten teidän velojen omat vanhemmat ovat suhtautuneet päätökseenne olla lapsettomia? Oletteko kertoneet asiasta ihan suoraan vai oletteko vai antaneet heidän itsekseen ihmetellä? Tuntuuko teistä koskaan pahalta ajatella että omista vanhemmistasi ei tule koskaan isovanhempia sun päätöksesi takia?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolmen sisaruksen katraasta se nuorin perusti perheen, joten vanhempani ovat kahden lapsen isovanhempia. Minusta ja toisesta pikkuveljestäni ei perheenperustajiksi ollut. Eli 2/3 elää parisuhteessa ilman lapsia.
Eivät vanhempani ole kyselleet eivätkä ihmetelleet. Kai se jossain keskustelussa tuli selväksi, ettei itselläni ole aikomustakaan hommata lapsia.
N43
Vierailija kirjoitti:
vela = vapaaehtoisesti lapseton
Kiitos
Tänä päivänä ei lapsiasioista juuri kysellä, kun isovanhempi-ikäiset ovat kiireisiä omissa menoissaan. Kaikki eivät tahdo edes osallistua lastenlastensa hoitoon juurikaan.
Moni pikemminkin olisi kaivannut sitä, että omat vanhemmat olisivat kyselleet ajoissa - sillä nykyään varsin moni jää lapsettomaksi, kun otollisin aika hulahtaakin huomaamatta ohi, eikä enää ehdi löytää kumppania ja sitten biologiakin jo ajaa ohi...
On hiukan vanhempien tehtäväkin kysellä - niin aikuinen lapsi voi miettiä asiaa ja tutkiskella itseään...
Velat voivat vastata ei - mutta hyvä on heiltäkin muutaman kerran varmistaa, että onko mielipide yhä sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minun mielestäni on ihan kohteliasta kertoa vanhemmilleen, jos ei aio hankkia ollenkaan lapsia."
Miksi ihmeessä? Onko sitten epäkohteliasta, jos ei kerro? Eihän ne omat lastenhankinnat tai -hankkimattomuudet kuulu kenellekään muulle kuin itselle ja kumppanille! Miksi vanhempien edes pitäisi saada sellaista etukäteen tietää? Näkeväthän he omin silmin tuleeko lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ei lapsiasioista juuri kysellä, kun isovanhempi-ikäiset ovat kiireisiä omissa menoissaan. Kaikki eivät tahdo edes osallistua lastenlastensa hoitoon juurikaan.
Moni pikemminkin olisi kaivannut sitä, että omat vanhemmat olisivat kyselleet ajoissa - sillä nykyään varsin moni jää lapsettomaksi, kun otollisin aika hulahtaakin huomaamatta ohi, eikä enää ehdi löytää kumppania ja sitten biologiakin jo ajaa ohi...
On hiukan vanhempien tehtäväkin kysellä - niin aikuinen lapsi voi miettiä asiaa ja tutkiskella itseään...
Velat voivat vastata ei - mutta hyvä on heiltäkin muutaman kerran varmistaa, että onko mielipide yhä sama.
No höpö höpö. Jos oma lastensaanti jää vanhempien patistelusta kiinni, on syytä miettiä, olisiko ollut vanhemmaksi kypsä ensinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ei lapsiasioista juuri kysellä, kun isovanhempi-ikäiset ovat kiireisiä omissa menoissaan. Kaikki eivät tahdo edes osallistua lastenlastensa hoitoon juurikaan.
Moni pikemminkin olisi kaivannut sitä, että omat vanhemmat olisivat kyselleet ajoissa - sillä nykyään varsin moni jää lapsettomaksi, kun otollisin aika hulahtaakin huomaamatta ohi, eikä enää ehdi löytää kumppania ja sitten biologiakin jo ajaa ohi...
On hiukan vanhempien tehtäväkin kysellä - niin aikuinen lapsi voi miettiä asiaa ja tutkiskella itseään...
Velat voivat vastata ei - mutta hyvä on heiltäkin muutaman kerran varmistaa, että onko mielipide yhä sama.
No höpö höpö. Jos oma lastensaanti jää vanhempien patistelusta kiinni, on syytä miettiä, olisiko ollut vanhemmaksi kypsä ensinkään.
Eivät kaikki pysähdy ajattelemaan asiaa tarpeeksi ajoissa, etenkin kun nuorena ei oikein edes tajua, mitä vanheneminen on - kyllä tämä oikeasti näkyy, kun tälläkin palstalla yli 30v. ja 40v. naiset panikoivat asian kanssa...
Eivät ole välttämättä tajunneet, että 2-kymppisenä on hyvä jo etsiä kunnollista miestä ja potentiaalista lastensa isää - ihan tosissaan, koska markkina-arvo on itsellä korkein ja miesvalikoimakin on silloin suurin.
"Moni herää lapsitoiveeseen liian myöhään – 35 vuotta on naisen hedelmällisyyden valomerkki"
"Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila tapaa yhä useammin lapsettomuusklinikan vastaanotolla ihmisiä, joilla lapsen yrittäminen on syystä tai toisesta siirtynyt: On haluttu järjestellä elämä hyvälle mallille opiskeluiden, töiden ja taloudellisten puitteiden osalta tai sopiva kumppani on löytynyt vasta myöhemmällä iällä.
Usein lapsettomuuslääkärin vastaanotolla koetaan myös yllätyksiä. Kun miehen hedelmällisyys on vielä entisellään, saattaa naisen hedelmällisyys vedellä viimeisiä.
– Monella on se harhakuva, että yli nelikymppinen tulee raskaaksi tuosta vaan. Se on täyttä puppua! Varila huokaisee.
– Yksi syy tähän väärään mielikuvaan on mediassa esiin nostetut tarinat naisista, jotka ovat tulleet raskaaksi yli 40- ja jopa yli 50-vuotiaina. Jutuissa on unohdettu mainita, että suurin osa näistä raskauksista on saatu aikaan luovutetuilla munasoluilla. Se on monelle vanhemmuudesta haaveilevalle suuri yllätys."
YLE
Äitini on lastenhoitaja, joten on varmasti hoitanut lapsia tarpeeksi. Hänelle aina ollut tärkeintä, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Lemmikkini on meidän perheen silmäterä tällä hetkellä. Kummallakin vanhemmallani on lapsettomia sisaruksia, joten on tähän päädytty jo aiemmassa sukupolvessa.
Enempi huolestuttaa anopin reaktio. En tiedä, miten kumppanin suku suhtautuu ajatukseen. Kumppanini on alusta asti tiennyt, etten halua lasta. Minusta heidän kannattaisi ymmärtää, että poikansa on oman tiensä kulkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat vanhemmat ovat niin fiksuja, että eivät kysele asiasta vaan ymmärtävät, ettei heidän lastensa perheenperustaminen kuulu heille.
Mutta jos välit on läheiset, vanhemmat ja aikuiset lapset varmaan puhuvat kaikenlaisesta ja jakavat tuntojaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan toisilleen. Ei tämä ole aihe, josta ei saisi puhua. Mutta ei siitä myöskään ole pakko puhua.
Voi olla, että jos kerrot, että et halua lapsia, vanhempasi tulevat pettymään. Sinä et silti ole vastuussa heidän tunteistaan. Heidän täytyy käsitellä oma pettymyksensä jollain muulla tavalla kuin kaatamalla sitä sinun päällesi. Mutta fiksut vanhemmat tietävät myös tämän.
"Moni kävelee kuin unissaan lapsihaaveen ohi"
"Moni lapsesta haaveileva kävelee kuin unissaan parhaiden hedelmällisten vuosiensa ohi.
– Tutkijat ovat alkaneet käyttää ilmiöstä ilmaisua sleepwalking into infertility, jossa yhä suurempi joukko ikään kuin unissakävelee kohti ei-toivottua lapsettomuutta, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo.
– Moni ei halua ajatella hedelmällisyyttään lainkaan tai kokee sen ajattelemisen hyvin ahdistavana. Usein halutaan saada myös opiskelut, työt ja taloudellinen tilanne kuntoon ennen lastenhankintaa. Toisaalta tarraudutaan liikaa julkisuuden esimerkkeihin, joissa raskaus on alkanut myöhemmällä iällä. Silloin on vaara, että lapsihaaveeseen herätään liian myöhään, eikä raskaaksi tulo enää onnistu."
YLE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvin ovat vanhemmat suhtautuneet, jopa sen jälkeen kun kumpikin meistä lapsista ilmoitti jäävänsä lapsettomiksi. Äiti on vaikuttaa jopa iloiselta asiasta. Vanhemmat tajuavat sen, että olemme aikuisia ihmisiä ja teemme itse omat päätöksemme. Kumpikaan ei ole millään tavalla vihjaillut, saati painostanut asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ei lapsiasioista juuri kysellä, kun isovanhempi-ikäiset ovat kiireisiä omissa menoissaan. Kaikki eivät tahdo edes osallistua lastenlastensa hoitoon juurikaan.
Moni pikemminkin olisi kaivannut sitä, että omat vanhemmat olisivat kyselleet ajoissa - sillä nykyään varsin moni jää lapsettomaksi, kun otollisin aika hulahtaakin huomaamatta ohi, eikä enää ehdi löytää kumppania ja sitten biologiakin jo ajaa ohi...
On hiukan vanhempien tehtäväkin kysellä - niin aikuinen lapsi voi miettiä asiaa ja tutkiskella itseään...
Velat voivat vastata ei - mutta hyvä on heiltäkin muutaman kerran varmistaa, että onko mielipide yhä sama.
No höpö höpö. Jos oma lastensaanti jää vanhempien patistelusta kiinni, on syytä miettiä, olisiko ollut vanhemmaksi kypsä ensinkään.
Eivät kaikki pysähdy ajattelemaan asiaa tarpeeksi ajoissa, etenkin kun nuorena ei oikein edes tajua, mitä vanheneminen on - kyllä tämä oikeasti näkyy, kun tälläkin palstalla yli 30v. ja 40v. naiset panikoivat asian kanssa...
Eivät ole välttämättä tajunneet, että 2-kymppisenä on hyvä jo etsiä kunnollista miestä ja potentiaalista lastensa isää - ihan tosissaan, koska markkina-arvo on itsellä korkein ja miesvalikoimakin on silloin suurin.
"Moni herää lapsitoiveeseen liian myöhään – 35 vuotta on naisen hedelmällisyyden valomerkki"
"Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila tapaa yhä useammin lapsettomuusklinikan vastaanotolla ihmisiä, joilla lapsen yrittäminen on syystä tai toisesta siirtynyt: On haluttu järjestellä elämä hyvälle mallille opiskeluiden, töiden ja taloudellisten puitteiden osalta tai sopiva kumppani on löytynyt vasta myöhemmällä iällä.
Usein lapsettomuuslääkärin vastaanotolla koetaan myös yllätyksiä. Kun miehen hedelmällisyys on vielä entisellään, saattaa naisen hedelmällisyys vedellä viimeisiä.
– Monella on se harhakuva, että yli nelikymppinen tulee raskaaksi tuosta vaan. Se on täyttä puppua! Varila huokaisee.
– Yksi syy tähän väärään mielikuvaan on mediassa esiin nostetut tarinat naisista, jotka ovat tulleet raskaaksi yli 40- ja jopa yli 50-vuotiaina. Jutuissa on unohdettu mainita, että suurin osa näistä raskauksista on saatu aikaan luovutetuilla munasoluilla. Se on monelle vanhemmuudesta haaveilevalle suuri yllätys."
YLE
Ei minun kaltaiselle rumilukselle ole tarjolla mitään suurta valikoimaa miehiä. Lisätään pakettiin vakava masennus, kouluttamattomuus, ei työkokemusta eikä yhtäkään ystävää niin kummajainen on valmis. Olen myös tätä nykyä aseksuaali, joten ei tällaista kukaan mies halua vaivoikseen. En halua lapsia, en niistä kykenisi koskaan huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin joskus äidin kuullen lapsista utelevalle sukulaiselle, että lapsia ei tule. Ei siitä muuten ole ollut puhetta. Kahdesta sisaruksestani yhdellä on lapsia, eli täysin ilman lapsenlapsia vanhempani eivät jää. Mutta vaikka minä olisinkin ainoa, joka voi tehdä heistä isovanhempia, en antaisi sen vaikuttaa omiin päätöksiini.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on lastenhoitaja, joten on varmasti hoitanut lapsia tarpeeksi. Hänelle aina ollut tärkeintä, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Lemmikkini on meidän perheen silmäterä tällä hetkellä. Kummallakin vanhemmallani on lapsettomia sisaruksia, joten on tähän päädytty jo aiemmassa sukupolvessa.
Enempi huolestuttaa anopin reaktio. En tiedä, miten kumppanin suku suhtautuu ajatukseen. Kumppanini on alusta asti tiennyt, etten halua lasta. Minusta heidän kannattaisi ymmärtää, että poikansa on oman tiensä kulkija.
Onko ollut alusta asti kumppanin oma toive myös? Jos ei, niin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia.
Lemmikki ei kuitenkaan korvaa lasta...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko teistä koskaan pahalta ajatella että omista vanhemmistasi ei tule koskaan isovanhempia sun päätöksesi takia?
Tavallaan kyllä, koska olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen ihminen. Tässä kohtaa kuitenkin minulta vaadittu uhraus olisi täysin suhteeton siihen nähden, mitä toinen osapuoli saisi: olisin seuraavat 20 vuotta enemmän tai vähemmän 24/7 tekemässä töitä sen eteen, että vanhempani saisivat ehkä kerran kuussa tai muutaman kerran vuodessa viettää aikaa biologisen lapsenlapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Moni kävelee kuin unissaan lapsihaaveen ohi"
"Moni lapsesta haaveileva kävelee kuin unissaan parhaiden hedelmällisten vuosiensa ohi.
– Tutkijat ovat alkaneet käyttää ilmiöstä ilmaisua sleepwalking into infertility, jossa yhä suurempi joukko ikään kuin unissakävelee kohti ei-toivottua lapsettomuutta, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo.
– Moni ei halua ajatella hedelmällisyyttään lainkaan tai kokee sen ajattelemisen hyvin ahdistavana. Usein halutaan saada myös opiskelut, työt ja taloudellinen tilanne kuntoon ennen lastenhankintaa. Toisaalta tarraudutaan liikaa julkisuuden esimerkkeihin, joissa raskaus on alkanut myöhemmällä iällä. Silloin on vaara, että lapsihaaveeseen herätään liian myöhään, eikä raskaaksi tulo enää onnistu."
YLE
Miksi jaat tänne? Eiköhän me "velat" nimen omaan olla kovastikin ajateltu asiaa. Väärä kohderyhmä.
Olen kertonut asiasta ja suhtautuvat haikeudella asiaan, mutta ymmärtävät tietenkin. Eivätkä hekään olisi valmiita auttamaan niin paljoa kuin se vaatisi, että olisimme edes harkinneet asiaa (piuhat poikki jo). On hyvin mahdollista, että veljenikin valitsee samoin ja se on kieltämättä surullista heidän kannaltaan, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on lastenhoitaja, joten on varmasti hoitanut lapsia tarpeeksi. Hänelle aina ollut tärkeintä, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Lemmikkini on meidän perheen silmäterä tällä hetkellä. Kummallakin vanhemmallani on lapsettomia sisaruksia, joten on tähän päädytty jo aiemmassa sukupolvessa.
Enempi huolestuttaa anopin reaktio. En tiedä, miten kumppanin suku suhtautuu ajatukseen. Kumppanini on alusta asti tiennyt, etten halua lasta. Minusta heidän kannattaisi ymmärtää, että poikansa on oman tiensä kulkija.
Onko ollut alusta asti kumppanin oma toive myös? Jos ei, niin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia.
Lemmikki ei kuitenkaan korvaa lasta...
Kumppanini ei ole ainakaan yhtä ehdoton. Se on riski, tiedän. Minusta hän on ihminen, joka ei tulisi kestämään perhe-elämää, ja olisi onnellisempi ilman lapsia. Siksi veikkaan tämän suhteen puolesta. Mutta hän saattaa toki alkaa ajatella toisin. Esim suvun paineesta tai halusta täyttää jokin velvollisuus.
En ole itse vela, mutta yksi lapsistani on ilmoittanut ettei halua lapsia ollenkaan. Minusta se on OK. Ajattelen, että se ei ole minun päätösvallassani, tuleeko minusta joskus isoäiti vai ei.
Minun mielestäni on ihan kohteliasta kertoa vanhemmilleen, jos ei aio hankkia ollenkaan lapsia. Eipähän tarvitse turhaan odotella eikä kysellä. Tosin on varmasti vanhempia, jotka odottavat ja kyselevät silti, mutta se on epäkunnioittavaa käytöstä.