Huonosta suhteesta lähteminen

Olen tällä hetkellä huonossa suhteessa. Avovaimo vain tiuskii ja polkee lähes kaikkia tekemisiäni alaspäin.

Moni varmaan kysyy miksi roikun tässä... mutta meillä on kuitenkin lapsia ja siksi ei tästä voi noin vaan häipyä. Olen yrittänyt antaa ajan kulua ja toivonut muutosta, mutta se nyt ei näytä parantuvan.

Selkeää syytä tuohon asenteeseen en ole saanut selville. Meillä on kuitenkin asiat ihan hyvin, ollaan molemmat töissä, lapset ok ja koulussa, ei sairauksia eikä isoja velkoja. Hänen puheistaan välittyy kritiikitön ihailu lähipiirin muita miehiä kohtaan, ja mussa on aina vikaa ja toimintamallini/käytökseni/valintani ovat vääriä. Ei halua lähteä kanssani juuri mihinkään kahdestaan, kavereiden kanssa kylläkin.

Esimerkiksi ehdotin muutama vuosi sitten viikonloppureissua Krakovaan (ennen lapsia), oli hänen kommenttinsa, että Miks me nyt sinne mentäis, kun on kaikkia muitakin kohteita. Nyt tänä vuonna hän oli sitten siellä kun siskonsa ehdotti. Tykkäsi, ja on jo suunnittelemassa uutta matkaa sinne. Tuollainen käy itsetunnon päälle. On paljon muitakin vastaavia tilanteita.

Mitä mun kannattaisi tehdä? Olisiko vaikka väliaikainen asumusero toimiva? Vai parempi lähteä selkeästi omilleen..?

En ole tehnyt mitään selkeää virhettä, joka jollain tasolla selittäisi asenteen. En ole pettänyt, en luistanut kotitöistä tms. Ehkä kyseessä on 40 v. Ikäkriisi, mutta rajansa ihmisen sietokyvylläkin on.