Lue keskustelun säännöt.
Ovatko mt-ongelmat lisääntyneet vai eikö ennenvanhaan vaan puhuttu niistä?
04.07.2018 |
Oliko ennenvanhaan yhtä paljon mt-ongelmia ja niistä ei vain puhuttu vai ovatko mt-ongelmat oikeasti lisääntyneet? Miten tätä voisi luotettavasti mitata, itsemurhatilastoilla? Jos mt-ongelmia oli ennenvanhaan yhtä paljon kuin nykyään, mutta niistä ei vain puhuttu, niin silloin kai itsemurhia tehtiin paljon enemmän? Itsemurha on mt-ongelmien lopputulos, kun ongelmasta ei puhu.Eli tehtiinkö ennenvanhaan enemmän itsemurhia?
Kommentit (20)
Itsemurhatilastot siistiytyivät 90-luvun alussa kun SSRI-lääkkeet tulivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei puhuttu. Sai hullun leiman jos puhui. Itsemurhaa ei välttämättä tehty, koska jumalaan uskominen oli ennen yleisempää ja itsemurha on syntiä, joka pahimmillaan pilaa perheen maineen. Siksi elettiin kärsimyksellä elämä loppuun saakka, ellei keksinyt keinoa kuolla "vahingossa".
Entisajan työelämässä oli sijaa puolikuntoisillekin, kun ei ollut koneita/automatiikkaa, joten kaikenlaisia helppoja rutiinihommiakin oli tarjolla
Ennen ne vaa sullottiin hullujenhuoneisiin pois silmistä. Lobotomioita yms. myös tehtiin.
Ennen hullut kytkettiin ladon seinään ketjulla ja asia oli sillä käsitelty.
Nykyinen rasvattoman ruuan suosiminen aiheuttaa aivoihin vaurioita. Jos rasvaa suositaan, sekin on teollista margariinia tai siemenöljyjä. Ei mikään ihme, että jotkut sekoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta uskoisin että sekä että. Paitsi että mielenterveysongelmista ei puhuttu yhtä paljon ennenvanhaan (tai kyllä niistä puhuttiin jonkin verran, mutta vain eri nimillä, esim. hermotautina, melankoliana ja hysteriana), uskon myös että yhteiskunnan monimutkaistuminen on lisännyt ainakin stressiin liittyviä mt-ongelmia, esim. ahdistushäiriötä, neuroosihäiriöitä ja loppuunpalamista.
Ennenvanhaan elämänpolku oli selvä ja yksinkertainen ja usein perhetausta määräsi sen. Nykyaikana jo nuorten täytyy alkaa tehdä tärkeitä valintoja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Ei puhuttu. Sai hullun leiman jos puhui. Itsemurhaa ei välttämättä tehty, koska jumalaan uskominen oli ennen yleisempää ja itsemurha on syntiä, joka pahimmillaan pilaa perheen maineen. Siksi elettiin kärsimyksellä elämä loppuun saakka, ellei keksinyt keinoa kuolla "vahingossa".
Ei puhuttu, mutta tehtiin kyllä itsemurhia. Kuolemansyyntutkinta ei ollut niin pätevää kuin nykyään, istemurhan saattoi lavastaa tapaturmaksi, ja jostain hukkuneesta ei tiennyt miksi se on hukkunut. Niissäkin tapauksissa kun tiedettiin että kyseessä on itsemurha, asiaa peiteltiin.
Ja sitten sekin, että ennen saatettiin pitää normaalin rajoihin kuuluvana käytöstä, josta nykyään saa diagnoosin. Lapsena pistettiin apukouluun sekä älyltään vajaita, aistivammaisia ja niitä joiden nyt sanottaisiin kärsivän mielenterveysongelmista. Jotain omahyväistä vaimonhakkaajaa joka pitää nättiä julkisivua ulospäin ei osattu kutsua narsistiksi, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puhuttu. Sai hullun leiman jos puhui. Itsemurhaa ei välttämättä tehty, koska jumalaan uskominen oli ennen yleisempää ja itsemurha on syntiä, joka pahimmillaan pilaa perheen maineen. Siksi elettiin kärsimyksellä elämä loppuun saakka, ellei keksinyt keinoa kuolla "vahingossa".
Entisajan työelämässä oli sijaa puolikuntoisillekin, kun ei ollut koneita/automatiikkaa, joten kaikenlaisia helppoja rutiinihommiakin oli tarjolla
Mutta palkka tuskin huimasi päätä.
Juu ja jos isä pieksi perheensä ja ajoi lumihankeen, se ei ollut mikään sairaus tai poliisiasia.
Perhe nuoli haavansa ja pakoili, kunnes ukko rauhoittui.
Naapurissa asui yksinäinen vanhapoika,isääni 10v vanhempi.
Teki sekatöitä, mutta tiellä ei uskaltanut kohdata ihmisiä.
Heitti pyörän ojaan ja kurkisteli puun takaa.
Isä sanoi, että naapurin isä ennen ajoi perhettään jopa kirveen kanssa takaa.
Siksi pojasta tuli vähän säikky.
Ei ollut isä eikä poika mt-potilaan kirjoissa, kyllä heiltä metsätyöt ja lautojen lemppaaminen onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä kaikkia tunnistettukaan varmaan niin hyvin. Metsoloissa Risto on mielisairaalassa, mutta kyllähän nykysilmin Erkkikin on ainakin ADHD ja Karilla voi olla persoonallisuushäiriö. Kenties Liisallakin on jotain.
Ei puhuttu. Työnnettiin vain sairaalaan, "hullujenhuoneelle" pois silmistä. Se, että täti tai isä tai äiti sekosi, oli tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ei tulleet esiin samalla volyymilla kuin nyt, kun on some ja netti ylipäätään.
Luin juuri Ritva Holmbergin elämäkerran ja siinä oli näyte 'yleisöpalautteesta' 70-luvulta, tyyliin 'suusi on kuin vttu, minulla seisoo klli aina' (partasuiselle miehelle kirjoitettu), kirjoitusvirheineen, äärimmäisine rivouksineen ja kommarihoilotuksineen 'palaute' oli kuin suoraan nykysomelaisen, elämämkoululaisen, mt-ongelmaisen persun, joka on syvästi uskonnollinen, oikeistolainen ja konservatiivi. Kovasti tutulta kuulosti. Kai tällaiset ihmiset pelkäävät aina, kokevat aina olevansa alakynnessä, kokevat taistelevansa tuulimyllyjä vastaan, eikä sairaudentuntoa ole.
Nykyään tosiaan kaikki mahdolliset sähköiset väylät ovat täynnä vastaavaa saastaa. Tuolloin vain se harva ja valittu sain paskapostia (kirjaimellisesti) postilaatikkoonsa.
työttömyys on lisääntynyt, samoin sosiaaliset ongelmat
tällöin mielenterveyden ongelmat tulevat esiin, ja nyt ne havaitaan helpommin työkkärissä, kouluissa jne
tärkeää onkin mielisairauksien tunnistaminen ja nopea ohjaus hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhatilastot siistiytyivät 90-luvun alussa kun SSRI-lääkkeet tulivat.
Ei siatiytuneet. Huippu oli n. 95
Tilasto löytyu helpost
Mummuni veli teki itsemurhan, hirtti itsensä metsään. Asiasta ei puhuttu, eikä hänellä ollut edes kunnollista hautapaikkaa, koska itsemurhaa pidettiin niin häpeällisenä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhatilastot siistiytyivät 90-luvun alussa kun SSRI-lääkkeet tulivat.
Ei siatiytuneet. Huippu oli n. 95
Tilasto löytyu helpost
"Itsemurhien määrän vuosittainen huippu Suomessa on ollut 1 512 vuonna 1990"
Mulle on tyrkytetty ptsd:tä ja vakavaa masennusta diagnooseiksi vakavan sairastumisen ja pysyvän vammautumisen seurauksena. En koe olevani masentunut, vaan reagoin elämän muuttumiseen huonommaksi. Elämänhalu tai kiinnostus ihmisiin ei ole kadonnut. On aika turhauttavaa, että henkiseen puoleen saisi terapiaa ja lääkkeitä, kun samaan aikaan fyysisiä vaivoja vähätellään ja niihin saa hakemalla hakea apua. Masennuksen kartoituskyselyissä on kysymyksiä, jotka ovat myös paljolti elämäntilannesidonnaisia eikä vain mieliala-asioita - onko ulkonäkösi tai libidosi muuttunut, oletko huolissaan tulevaisuudesta. Totta kai fyysinen sairaus aiheuttaa näitä muutoksia, mutta niiden myöntäminen tulkitaan masentuneisuudeksi!
Ennen ulkoiltiin. Oltiin pelloilla yms.
Mutta ei kai sodassa olleiden pääkään niin aina kestänyt. Ehkä noi pidettiin salassa.
Ei puhuttu. Sai hullun leiman jos puhui. Itsemurhaa ei välttämättä tehty, koska jumalaan uskominen oli ennen yleisempää ja itsemurha on syntiä, joka pahimmillaan pilaa perheen maineen. Siksi elettiin kärsimyksellä elämä loppuun saakka, ellei keksinyt keinoa kuolla "vahingossa".