Häämorkkis

Kasva aikuiseksi.

Tähän on vaikea vastata kun ei miestäsi tunne.. Ehkä asia ei vain ole hänelle niin tärkeä. Olisi varmaan silloin joulukuussa kannattanut jutella asiasta suoraan ja sopia jokin kompromissi. Jos sinä ja sinun ajatuksesi ovat miehelle yhtään tärkeitä - tai jos ylipäätään edes halusi naimisiin - niin varmasti olisi vähän joustanut JOS olisi tiennyt kuinka paljon se sinulle merkitsee. 

Eipä tuolle oikein enää mitään voi..

Näin teki myös tuttava pariskunta. Kolme vuotta olivat naimisissa ja menivät siunaamaan avioliiton kirkkoon sisältäen koko hääjuhlan. Polttarit ja jatkot ja etkot ja ruoat . 😅 ei muutaku hääbileet vain pystyyn! 😂

Laittakaa samat vaatteet päälle ja morsiamelle kaunis meikki ja hiukset ja sitten kuvaamoon hääkuvaa hakemaan... ehtii vielä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on vaikea vastata kun ei miestäsi tunne.. Ehkä asia ei vain ole hänelle niin tärkeä. Olisi varmaan silloin joulukuussa kannattanut jutella asiasta suoraan ja sopia jokin kompromissi. Jos sinä ja sinun ajatuksesi ovat miehelle yhtään tärkeitä - tai jos ylipäätään edes halusi naimisiin - niin varmasti olisi vähän joustanut JOS olisi tiennyt kuinka paljon se sinulle merkitsee. 

Eipä tuolle oikein enää mitään voi..

Asiasta keskusteltiin paljonkin ja mies todellakin tiesi mikä minulle on tärkeää. Kompromissi asiassa oli tuo perheeni luona syöminen.

AP

N kolmekymmenta vuotta sitten naimisiin ilman juhlia ja prinsessamekkoa ja olen siita edelleenkin kiitollinen. Varsinkin kun olen vieraana haissa - kaikki samanlaisia.

Lapseni meni naimisiin maistraatissa - toki molempien vanhemmat saivat tulla mukaan. Hääkuvat otimme itse pikku kameralla.

Iso kirkossa siunaamisjuhla oli vähän myöhemmin, kuin ruokahäät - mutta olivat jo siis naimisissa.

Suosittelen vastaavaa jos mies suostuu. Kyllähän ne yhteiset juhlahetket ja muistokuvat ovat tärkeitä.

Entä muistaako sinua jouluna tai syntymäpäivänä?

Luulisi että jos pari sopii toisilleen niin toiveet häidenkin suhteen kohtaisivat.

Ensimmäinen liittoni mentiin hyvin pienellä, kappelissa todistajien läsnäollessa. 

Se päätyi eroon 20 vuoden jälkeen ja nyt olen uudessa parisuhteessa. Jos nyt päätyisimme avioon, niin kyllä minä jonkinlaisen juhlistamisen haluaisin. Ei kymmeniä vieraita, vaan pienet ja vain lähipiirille. Ketään pakkokutsuttavaa en paikalle haluaisi.

Voi olla, että teillä on muutakin, missä näkemykset eivät kohtaa. Mutta onko sinun aina pakko joustaa? Jos on niin, silloin voi jo miestäkin hiukan katsella, että onko kaikki kunnossa ja ok.

Minua taas harmittaa, että panostettiin juuri hääkuviin niin paljon. Maksettiin kuvaajalle yli 400€ kuvista ja tuolla ne odottaa koneella, että jaksaisin käydä ne läpi ja ehkä jonkun näköisen albumin niistä koota.

Suunnitellessa kuvausta tuntui, että kuvaaja käsitti hyvin mitä haettiin, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä odotin. Esim. kuvien muokkaus ja rajaus on mielestäni vajavaista.

Häistä on kohta vuosi enkä kehtaa enää vaatia kuvaajalta kuvien parantelua. Näillä mennään, mutta olisin kyllä keksinyt sille 400€:lle parempaakin käyttöä..

Vierailija kirjoitti:

Lapseni meni naimisiin maistraatissa - toki molempien vanhemmat saivat tulla mukaan. Hääkuvat otimme itse pikku kameralla.

Iso kirkossa siunaamisjuhla oli vähän myöhemmin, kuin ruokahäät - mutta olivat jo siis naimisissa.

Suosittelen vastaavaa jos mies suostuu. Kyllähän ne yhteiset juhlahetket ja muistokuvat ovat tärkeitä.

Entä muistaako sinua jouluna tai syntymäpäivänä?

Mies ei pidä mistään huomiosta eikä sitten osaa huomioida muitakaan. Minulle se taas on tärkeää. Syntymäpäivät ja joulukin menevät siis lähinnä olankohautuksella. Minä olen se joka aina joustaa ja jää ilman sitä mikä olisi mukavaa. Jostain syystä mies ei näe näitä asioita minun näkökulmasta eikä ymmärrä miltä minusta tuntuu vaikka kerronkin sen hänelle. Ehkä koska se ei ole tärkeää hänelle hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä miltä se voi tuntua sellaisesta jolle asia on tärkeä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni meni naimisiin maistraatissa - toki molempien vanhemmat saivat tulla mukaan. Hääkuvat otimme itse pikku kameralla.

Iso kirkossa siunaamisjuhla oli vähän myöhemmin, kuin ruokahäät - mutta olivat jo siis naimisissa.

Suosittelen vastaavaa jos mies suostuu. Kyllähän ne yhteiset juhlahetket ja muistokuvat ovat tärkeitä.

Entä muistaako sinua jouluna tai syntymäpäivänä?

Mies ei pidä mistään huomiosta eikä sitten osaa huomioida muitakaan. Minulle se taas on tärkeää. Syntymäpäivät ja joulukin menevät siis lähinnä olankohautuksella. Minä olen se joka aina joustaa ja jää ilman sitä mikä olisi mukavaa. Jostain syystä mies ei näe näitä asioita minun näkökulmasta eikä ymmärrä miltä minusta tuntuu vaikka kerronkin sen hänelle. Ehkä koska se ei ole tärkeää hänelle hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä miltä se voi tuntua sellaisesta jolle asia on tärkeä.

AP

Miksi menit sen kanssa sitten naimisiin jos se on noin empatiakyvytön?

Miksi pitäisi kutsua vaimoksi? On kai sulla nimikin?

Siis kummalla teillä on morkkis ja miksi?

Eli halusit naimisiin miehen kanssa joka pitää sun ajatusmaailmaa, toiveita ja haluja noin tärkeinä.. olet puoli vuotta ollut jo naimisissa sen miehen kanssa. Sellaista sun loppuelämä on millaista on ollut tähänkin asti. Mies ei tuu muuttumaan. Ei oo miehes täydellinen, mutta onko täydellinen sinulle? Joko hyväksyt kohtalosi tai vaihdat miestä.

Itse annoit periksi hääasiassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on vaikea vastata kun ei miestäsi tunne.. Ehkä asia ei vain ole hänelle niin tärkeä. Olisi varmaan silloin joulukuussa kannattanut jutella asiasta suoraan ja sopia jokin kompromissi. Jos sinä ja sinun ajatuksesi ovat miehelle yhtään tärkeitä - tai jos ylipäätään edes halusi naimisiin - niin varmasti olisi vähän joustanut JOS olisi tiennyt kuinka paljon se sinulle merkitsee. 

Eipä tuolle oikein enää mitään voi..

Asiasta keskusteltiin paljonkin ja mies todellakin tiesi mikä minulle on tärkeää. Kompromissi asiassa oli tuo perheeni luona syöminen.

AP

Aika paska kompromissi. Olisit sanonut ettei riitä...

Lasten hankinnalle ainakin jarrua ennen kuin olet käsitellyt tuon asian itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menimme joulukuussa naimisiin kahdestaan maistraatissa. Meillä ei ollut mukana edes tuttuja todistajia. Ei ollut kimppua eikä otettu valokuvia. Miehellä oli farkut ja kauluspaita. Itse laitoin valkoisen mekon päälle, koska halusin päivän tuntuvan edes jollain tavalla erikoiselta. Olisin siis halunnut pitää pienimuotoiset juhlat ja perheeni mukaan vihkimiseen, mutta mieheni ei halunnut mitään. Menimme illalla vanhempieni luo syömään ja siellä sitten hieman kilisteltiin ja syötiin kakkua. Tämäkin tuntui aluksi miehen mielestä liialta juhlimiselta.

Ajattelin aluksi että tärkeintä on naimisiinmeno ja että voin hyvinkin olla ilman mitään juhlallista. Asia kirpaisi silloin mutta ajattelin että tunne menee ajan kanssa ohi. Nyt on mennyt puoli vuotta ja kun näen toisten hääkuvia alkaa itkettää. Tuntuu pahalta ettei mies halunnut joustaa asiassa oikeastaan ollenkaan. Meillä ei ole edes hääkuvaa.

En sitten tiedä onko tuo toisten häähehkutus somessa aitoa vai meneekö se enemmän esittämisen piikkiin... Silti tuntuu pahalta kun miespuoliset kaverit postaavat kuvia hääpukuisesta vaimostaan ja kirjoittavat alle "ihana vaimoni" tai "paras päivä ikinä"... Oma mieheni ei kutsu minua edes vaimoksi.

Jäinkö nyt jostain paitsi vai olenko vain turhamainen?

Et ole jäänyt mistään paisti. Meillä on tehty samalla tavalla. Liitto on kestänyt ja olemme olleet onnellisiakin. Enemmän ihmettelen tuota häävouhotusta. Me säästettiin rahat uuteen asuntoon, josta oli silloin jo kaupat tehty.

Olisi kyllä outoa pitää häät sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua häitä. Vastentahtoinen/nuivasti suhtautuva toinen osapuoli pilaa tunnelman. 

Sua vaivaa nyt "paitsi jäämisen pelko". Muut ovat kokeneet jotain, mitä sinä et, ja se harmittaa. Oikeastihan hääpäivä on vaan yksi juhlahumuinen päivä, josta jää mieleen sekavia katkelmia. Hääkuva on sen symboli kaapin päällä, joka vuosikymmenen jälkeen näyttää hellyyttävältä mutta myös hassulta. Olette tehneet päätöksen häiden vietosta noin. Osa toiveistasi on jäänyt toteutumatta, mutta silti se on ollut päätöksesi siinä hetkessä. Olisitko nauttinut juhlista, joissa miehesi olisi ollut vastentahtoisesti?

Sinulla on sinun avioliittosi ja oma elämäsi. Jokaisen omalla vastuulla on tehdä siitä omannäköistä. Älä jää murehtimaan sitä yhtä päivää. Ottakaa söpö pariskuntakuva seinälle (ei siinä tarvitse olla niitä kukkakimppuja ja häähörsöjä). Kehitelkää joku superkiva hääpäivätraditio avioliittonne juhlistamiseksi. Jos sinulle on tärkeää juhlistaa merkkipäiviä, tee se. Toista pystyt tuskin muuttamaan.