Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua kaverin elämään..
03.07.2018 |
Tuntuu pahalta katsoa vierestä kun hän on kovin välinpitämättömän oloinen nyt viisivuotiasta vahinkolastaan kohtaan. Somessa hehkutetaan lapsen synttäreitä tai koko perheen ulkona syömisiä, mutta oikeasti ei ole yhtään kiinnostunut lapsestaan. Etsii vain mahdollisuuksia päästä ilman lasta reissuun, yms. Ei ymmärrä miten jotkut voi kaivata lapsiaan esim. työpäivän aikana tai miksi lapset puetaan kauniisti. Nyt on tavannut uuden miehen ja aikoo muuttaa lapsensa kanssa tämän uuden kumppanin luo, eikä kiinnosta yhtään miten lapsi siihen suhtautuu -isän luota äidin uuden miehen luo... On kyllä mennyt ihan täysin maku koko ihmiseen, eikä tee mieli tavata enää. Säälittää vaan lapsi, jonka kanssa on aina mukava puuhailla ja joka on niin innoissan siitä kun aikuinen antaa huomiota. Omille vanhemmilleen kun on vain rasite.
Kommentit (8)
Älä suhtaudu, anna elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se nyt kovin suuri vahinko voinut olla, jos kaverisi lapsen piti. Miksi tuokin täytyi erikseen mainita?
Miksi pitää tunkea nokka noin pitkälle muiden elämään.
Jos kaveri olisi sanonut, että hitsi mikä kiviriippa tuo kakara on ja parempi ilman, niin huolestuisin sitten. Kaikki eivät tosiaan koko ajan lässytä omista mukuloistaan kyllästymiseen saakka. Jos kuitenkin on oikeasti täysin välinpitämätön, säälin lasta. Näitä laiminlyöviäkin kun on.
Jos lapsi on iloinen ja avoin, voisi ehkä olettaa, että on suht tyytyväinen.
Sinä vietät heidän kanssa päivittäistä arkea ja tiedät mitä oman kodin seinien sisäpuollella tapahtuu 24/7?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaipaa lastaan töissä ollessaan?
Sinäkö sitten ikävöit koko ajan? Sori mutta ei tuokaan normaalia ole.
Eikä kaikkia kiinnosta lastenvaatteet tai muoti ylipäänsä.
En minäkään kyllä ikävöi lapsiani työpäivän aikana ja olen hyvin rakastava ja hellivä äiti. Pystyisin todennäköisesti myös olemaan lomalla ilman lapsia ja lomalla tekisin muutakin kuin parkuisin ikävääni. Voi kun pääsisikin nyt muutaman päivän lomalle ilman lapsia..
T: Lapsiaan rakastava kotiäiti
Kylläpä sitä on taas tulkittu.
Minun siskoni on haka samanlaisissa pahantahtoisissa tulkinnoissa. Jos hänelle sanoi että ”pääsinpä hullunmyllystä lenkille” eli pääsin itsekseni lenkille kahden lapsen luota, hän soitteli pitkin sukulaisia, miten ”en koskaan hoida lapsiani ja miksi piti hankkia toinenkin jne”.
Ei kaikki ole niin äiti-ihmisiä. Ei se tarkoita ettei lapsestaan välittäisi.
En mäkään kersojani töissä kaipaa enkä mieti niitten vaatteita sen kummemmin. Ja jos löytäisin uuden ukon, niin tottakai lapset muuttais mukana jos minäkin muuttaisin.
Lapset voi olla tärkeitä, vaikkei sitä koko ajan vieraille huuteliskaan. Ihmiset on erilaisia, vähän suvaitsevaisuutta sinultakin...