Masennuksen hoidossa lääkärien lääkemyönteisyys ärsyttää
Niiden teho on lumelääkkeiden tasoa mutta sivuvaikutuksia tulee kyllä. Ikäviä sivuvaikutuksia vähätellään ja kehotetaan vain jatkamaan lääkkeiden käyttöä, mielellään vielä nostetaan annostuksia tai ei ainakaan missään nimessä voi kokeilla pienempää annosta, lopetuksesta nyt puhumattakaan, ennen kuin on oltu vähintään joku kymmenen vuotta täysin oireettomassa tasaisessa remissiossa. Hohhoijjaa.
Jos haluan kokeilla pärjäisinkö pienemmällä annostuksella tai ilman moista pilleriä, joudun ties mihin kuulusteluihin kun näkevät etten ole hakenut lääkepaketteja normaalitahtiin. Nämä ihan omakohtaista kokemusta aiheesta. Onko se ihme jos tällainen tuntuu lähes salaliittomaiselta lääkkeiden tyrkyttämiseltä.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko asioida lääkärissä, jos ei hoito kelpaa.
Onpa typerä, turha ja täysin ignorantti kommentti, Jos ei kykene ottamaan osaa keskusteluun sivistyneesti, niin miksi osallistua siihen ollenkaan? Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta, mielenterveydenhoito on aivan liian medikalisoitunutta. Asia, jota monet alan ammattilaiset ovat myös kritisoineet avoimesti. Asia on niin, että jos haluaa mielenterveyden ongelmiinsa hoitoa, niin ensisijaisena hoitomuotona käytetään lääkkeitä vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet, ettei niitä edes tulisi käyttää lievissä ja keskivaikeissa masennustapauksissa. Psykiatrisia lääkkeitä määrätään nykyään ihan liian helposti, ja vieläpä todella pienistä syistä. Keskusteluapua on äärimmäisen vaikea saada, mutta lääkkeitä tuputetaan senkin edestä useita erilaisia jopa samaan aikaan eivätkä lääkärit usein ota selvää, että ovatko kyseiset lääkkeet edes toistensa kanssa yhteensopivia. Näillä lääkkeillä on useita haittavaikutuksia joita ovat mm. itsemurha-ajatusten lisääntyminen, ahdistuneisuus, seksuaalitomintojen ongelmat, huimaus, pahoinvointi, päänsärky, närästys, vatsakivut, ummetus, tunteiden latistuminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko asioida lääkärissä, jos ei hoito kelpaa.
Onpa typerä, turha ja täysin ignorantti kommentti, Jos ei kykene ottamaan osaa keskusteluun sivistyneesti, niin miksi osallistua siihen ollenkaan? Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta, mielenterveydenhoito on aivan liian medikalisoitunutta. Asia, jota monet alan ammattilaiset ovat myös kritisoineet avoimesti. Asia on niin, että jos haluaa mielenterveyden ongelmiinsa hoitoa, niin ensisijaisena hoitomuotona käytetään lääkkeitä vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet, ettei niitä edes tulisi käyttää lievissä ja keskivaikeissa masennustapauksissa. Psykiatrisia lääkkeitä määrätään nykyään ihan liian helposti, ja vieläpä todella pienistä syistä. Keskusteluapua on äärimmäisen vaikea saada, mutta lääkkeitä tuputetaan senkin edestä useita erilaisia jopa samaan aikaan eivätkä lääkärit usein ota selvää, että ovatko kyseiset lääkkeet edes toistensa kanssa yhteensopivia. Näillä lääkkeillä on useita haittavaikutuksia joita ovat mm. itsemurha-ajatusten lisääntyminen, ahdistuneisuus, seksuaalitomintojen ongelmat, huimaus, pahoinvointi, päänsärky, närästys, vatsakivut, ummetus, tunteiden latistuminen jne.
Ja mikä on vaihtoehtosi lääkehoidolle? Terveydenhuollon resurssit eivät todellakaan riitä terapoimaan kaikkia masennuspotilaita ja suuri osa ei toki terapioihin haluakaan. Omalla kustannuksellasi pääset aina terapiaan, mikäli haluat.
Psykoterapiankaan vaikuttavuus ei ole sata prosenttia, ei edes lähellä sitä. Osa potilaista on lisäksi aivan liian huonokuntoisia terapiatyöskentelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko asioida lääkärissä, jos ei hoito kelpaa.
Onpa typerä, turha ja täysin ignorantti kommentti, Jos ei kykene ottamaan osaa keskusteluun sivistyneesti, niin miksi osallistua siihen ollenkaan? Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta, mielenterveydenhoito on aivan liian medikalisoitunutta. Asia, jota monet alan ammattilaiset ovat myös kritisoineet avoimesti. Asia on niin, että jos haluaa mielenterveyden ongelmiinsa hoitoa, niin ensisijaisena hoitomuotona käytetään lääkkeitä vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet, ettei niitä edes tulisi käyttää lievissä ja keskivaikeissa masennustapauksissa. Psykiatrisia lääkkeitä määrätään nykyään ihan liian helposti, ja vieläpä todella pienistä syistä. Keskusteluapua on äärimmäisen vaikea saada, mutta lääkkeitä tuputetaan senkin edestä useita erilaisia jopa samaan aikaan eivätkä lääkärit usein ota selvää, että ovatko kyseiset lääkkeet edes toistensa kanssa yhteensopivia. Näillä lääkkeillä on useita haittavaikutuksia joita ovat mm. itsemurha-ajatusten lisääntyminen, ahdistuneisuus, seksuaalitomintojen ongelmat, huimaus, pahoinvointi, päänsärky, närästys, vatsakivut, ummetus, tunteiden latistuminen jne.
Edelleenkään ei ole pakko asioida. Rahkeet ei riitä kummempaan.
Jos sä olet niin tyhmä, että menet lääkärin luokse niin saat syyttää itseäsi.
Unettomuudessa lääkkeiden pihtaus v.t.ttaa.
Minulla on ollut vuosien mittaan pari remissiojaksoa juuri lääkkeiden ansiosta. Kaksi lääkettä oli toimivia, tosin teho hiipui parissa vuodessa. Placebosta ei ole kyse, on nimittäin ollut useampia lääkkeitä jotka eivät ole toimineet ollenkaan. Masennuslääkkeitä kokeillaan yleensä 8-10 viikkoa ja lopetetaan jos ei toimi. Lääkkeiden, lisäravinteiden, sähköhoidon ym.tehosta löytyy paljon artikkeleita Pubmedistä.
Olen ollut vuosikausia psykiatrian poliklinikalla hoidossa eikä keskustelusta ole ollut hevon humpan hyötyä.
Muistaakseni suunnilleen kolmannes saa hyvän vasteen, kolmannes kohtalaisen ja loppukolmannekselle lumelääkkeen tasoista. Kyllä tuossa lääkkeet (pari, kolme tarvittaessa) kannattaa ensin kokeilla. Paras hoitovaste terapian kanssa yhdessä. Ilman lääkkeitä voi olla, ettei terapiastakaan tule mitään.
Vegaaninen ruokavalio tehoaa paljon paremmin masennukseen kuin mitkään lääkkeet.
Lääkefirmat päästää lääkkeitä määrääviä "kokouksiin" eli ulkomaille hotelliin seisovan pöydän ääreen.
Ei ole pakko asioida lääkärissä, jos ei hoito kelpaa.