Mitä sinä teit väärin, että avioliittosi epäonnistui?

En yrittänyt tarpeeksi. Olisi pitänyt olla kuuliaisempi ja yrittää kovemmin... :(

Menin töihin ja erehdyin keskustelemaan ja hymyilemään puolitutuille miespuolisille luokka- tai työkavereille. 

Valitsin väärän miehen.

En ole ollut naimisissa, mutta avoliitossa kyllä. Minä en huomioinut miestä, kun lapset olivat pieniä. En halunnut seksiä ja pikkuhiljaa suukot ja kosketuksetkin alkoivat vain inhottaa. 

Kun alun perinkään menin naimisiin alkoholistin kanssa...

Petin.

En tehnyt mitään väärin. Toinen teki.

Vierailija kirjoitti:

Kun alun perinkään menin naimisiin alkoholistin kanssa...

Tämä. Miten sokeasti sitä rakastuneena uskoikaan kaiken kääntyvän vielä hyväksi.

Päästin töihin. Löysi uuden jostain kesätyöntekijästä. En enää haluaisi elää kenenkään miehen kanssa, onneksi pääsin eroon tuostakin.

Jatkoin silloin nuorena suhdetta, vaikka tiesin etten ollut rakastunut, en edes ihastunut. Nyt meillä on neljä lasta ja tunne on edelleen sama kuin silloin. Haluaisin vielä joskus olla rakastunut.

Menin naimisiin estoisen ja haluttoman miehen kanssa.

Menin semmoisen huonostikasvatetun alkoholistiperheen lapsen kanssa yhteen nuorena. Hänestä tuli samanlainen kuin vanhemmistaan, vaikka luulin rakkauteni parantavan hänet. No ei parantanut, vaan hän vihasi tunteita ja rakkautta. Petti, löi, pilkkasi, valehteli you neme it. Eli se, mitä tein väärin oli varmaan se että alunperin menin yhteen hänen kanssaan!

Meillä oli ns. seitsemän vuoden kriisi, joka "korjattiin" menemällä naimisiin, kun olisi pitänyt erota. Itse olin vahvasti tuon naimisiinmenon kannalla, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli enemmän jotain turvallisuushakuisuutta kuin rakkautta ja halua sitoutua johonkin tiettyyn ihmiseen.

En tiedä. En edes vuosienkaan jälkeen.

Mies sanoi, etten arvostanut häntä. En ymmärrä: en kritisoinut, en nalkuttanut. Pidin itsestäni huolta, annoin aina, kehuin sängyssä.... miten sitä arvostusta siis pitäisi antaa?? Kertokaa viisaammat

Menin väärän miehen kanssa naimisiin ja kruunasin kaiken pettämällä.

En koskaan mennyt naimisiin.

Elän edelleen siinä illuusiossa, että naimisiin mennään rakkaudesta ja uskollinen parisuhde kestää.

Lihoin, paino tuplaantui . Kaikki harrastukset jäi ja ulkona käymiset.

Menin naimisiin miehen kanssa, joka oli kiltti, ahkera ja tiesin, että hänen kanssaan saisin turvallisen tulevaisuuden. Rakkaus kuitenkin puuttui. Olimme yli 20 vuotta yhdessä, vasta sitten rupesin kuuntelemaan sydäntäni.

En kadu eroa. Olisi pitänyt vaan erota aiemmin. Olin uskollinen 7 vuotta, viimeisen vuoden hain jatkuvasti seksiseuraa ja petin kroonisesti. Lopulta tajusin itsekin, että ei tää tälleen mene ja jätin miehen aika tylysti. Ei koskaan saanut tietää siitä, millainen sika olin ollut loppuaikana. Nykyisen kanssa yhteisiä vuosia 16 ja en ole kertaakaan pettänyt...

Olin liian vanha ja vanhenin. Lihoin jonkin verran. Olin liian passiivinen elämässä. Olin pitkään työtön. Tykkäsin liikaa seksistä (miehen mielestä ahdistelin). Kävin vaan tylsäksi, 20 vuotta samat jutut. En ollut kuten ne naiset miehen suosikkipornofilmeissä. En käyttänyt korkkareita, seksikkäitä vaatteita tai meikannut, ts. en ollut tarpeeksi naisellinen. En ollut edustuskelpoinen. Miehen sukulaiset eivät tykänneet minusta, tosin olenkin aika epäsosiaalinen. En halunnut lapsia. En tykännyt käydä ravintolassa. En osallistunut kaikkiin miehen harrastuksiin. Nysväsin liikaa omien harrastusteni parissa.

Siinä jokunen. Olen siis täydellinen luuseri. No, siksi aionkin tehdä miehestä lesken ennen kuin eron harkinta-aika päättyy.