Yksinäisyys suviseuroissa

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole melkein ketään uskovaisia ystäviä. Suviseuroissa asia tuntuu vielä pahemmalta. Miten muut vl olette tutustuneet ihmisiin

Ymmärrän. Olen joskus ollut (nuorena) mummoni kanssa suviseuroissa. Kavereita ei ollut. Arvaa, hävettikö???! Onneksi myöhemmin sain kavereita ja perheen.

Se on just noin. Mitä enemmän porukkaa sitä yksinäisemmältä tuntuu.

Mitäs läksit.

Uskomaton ajatus, että siellä vois tuntea itsensä yksinäiseksi. Mene jutteleen vessaan jonottaville ihmisille.

Siis oletko jotenkin aikuisena yhteisöön liittynyt vai miten noin on käynyt? Ei ole sisaruksia ja lapsuuskavereita samoista piireista...? Minä luulin että noihin piireihin voi vain syntyä tai naimisiin menon kautta ns. liittyä eikä ulkopuolisia muuten oteta mukaan? 

Minullakin on aika vähän, aikuisena parannuksen saanut. Työvuorossa saattaa tutustua tai saa ainakin aikaa kulumaan. Ja jää aikaa kuunnella puheita, kun ei juokse tutulta toiselle, mutta onhan se rankkaa olla siellä orpona.

Minä olen saanut eniten ystäviä sillä, että tutustuu ystävien ystäviin ja sukulaisiin.

Ei, olen aina ollut vl. Kaikilla vanhoilla ystävillä on omat uudet piirit..