Ystävä ilman tukiverkostoa
Ystäväni erosi miehestään juuri ennen vauvan syntymää. Muutti vauvan ja 2 ison koiransa kanssa asumaan pieneen kaksioon. Hänellä ei ole kunnon tukiverkostoa, paitsi minä ja mieheni. Omat vanhempansa sairastavat ja heistä ei ole apua, kun itsekin tarvitsevat ulkopuolista apua. Lapsen isää ja tämän sukua ystäväni ei halua lapsensa elämään. Koirat ovat todella energisiä ja tarvitsisivat paljon liikuntaa ja aktivointia. Lapsi on nyt 6kk, itkuinen ja kodinhoito ei oikein siinä samalla onnistu... Käyn vuorotyössä ja vapaa-aikani suunnittelen ystäväni mukaan. Käytän koirat päivittäin pitkällä lenkillä ja siivoan heidän kotiaan, käyn kaupassa, hoidan lasta, että äiti saa nukkua ym. Mieheni auttaa auton kanssa, pihatöissä ja monessa muussa missä ehtii.
Tämä kaikki alkaa kuitenkin olla minulle todella uuvuttavaa. Pelkkä välimatka ystäväni, kotini ja työpaikkani välillä on sellainen, että matkoihin kuluu paljon aikaa. Olemme mieheni kanssa laittaneet sivuun omat perhe haaveemme ja riitelemme nykyään paljon, koska mieheni mielestä uhraudun liikaa. Olisimme halunneet tehdä nyt lomalla ulkomaanreissun, mutta en voi hylätä heitä. Ystäväni ja lapsi on minulle todella rakkaita ja haluan auttaa. Koen valtavaa syyllisyyttä jos en auta aina, kun tarvitsee. Kyllä minä kaipaan myös omaa aikaa ja toisinaan olen todella uupunut, koska oma työni on aika ajoin raskasta. Miten lähteä jotenkin muuttamaan tätä kuviota? Ennenkuin joku ehtii sanoa, niin koiristaan hän ei suostu luopumaan missään tapauksessa ja ei halua mitään "ventovieraita" apuun. Vai pitäisikö jatkaa näin, kunnes lapsi on vähän isompi?
Kommentit (13)
Ap vastaa: Ihan päivittäin autan. Töitä ennen tai töiden jälkeen, vapaapäivinä enemmän. Isä ei ole kiinnostunut lapsestansa, koska suhteen aikana ystäväni hieman törttöili ja teki asioita joita mies ei voi antaa anteeksi. Hänen vanhempiaan ystäväni ei tunne, joten ei siksi haluan heitä lapsen elämään. Ystävän omat vanhemmat eivät kuulemma jaksa niin pientä hoitaa, ehkä myöhemmin kyllä sitten. Olen yrittänyt puhua perhetyöntekijästä ja muusta ulkopuolisesta avusta, mutta ei halua vieraita ihmisiä nurkkiinsa. Myös hankalaa koirien vuoksi, jotka eivät oikein välitä tuntemttomista. Lapsen itkuisuutta selvitetty neuvolassa ja terveydestä huolehditaan kyllä. Autan siksi ettei muuta apua ole saatavissa ja en halua hyvää ystävääni hylätä. Jos voin auttaa, miksi en sitä tekisi. Tässä on vain hieman käynyt niin, että nyt on liikaa huolehdittavaa... Ystäväni on todella kiitollinen kyllä. Hän on ihmisenä todella kovapäinen ja ei luota ihmisiin, joten on hyvin haastavaa yrittää jotenkin keksiä keinoja auttaa jonkin ulkopuolisen tahon puolelta
Niin, tottakai sitä auttaa hyvää ystäväänsä, mutta kun puhuit että alat uupua ja että teillä on miehen kanssa riitelyä. Itsekin olen auttanut ystävääni, ja välillä.jopa hieman enemmän kuin jaksaisin, mutta tuollaista ei kannata jatkaa, jos on uupumisen vaara. Parin kuukauden päästä lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Kannattaa alkaa puhua siitä.
Miten elatusasiat on sovittu? Vaikka ystäväsi olisi törttöillyt miten , niin silti lapsella om oikeus isään. Ihan ei nyt kuulosta siltä, että kumpikaan lapsen vanhemmista miettisi ainakaan lapsen parasta.
Ei ole hylkäämistä, jos otat myös oman jaksamisesi huomioon: ystävälläsi on vaihtoehtoja. Vaikka lapsen isä ei osallistuisi mitenkään, niin on ystäväsi valinta pitää nitä koiria.
On myös hänen valintansa, että ei saa apua, jos ei pyydä kunnalta perhetyötä.
Minuakin on aikoinaan autettu, kun jäin yksin lapsen kanssa. Samoin on eri ystäväni käyttäneet jopa lomapäiviään, ja tulleet hoitamaan lastani, kun koin etten ole täysin kykeneväinen pitämään huolta lapsestani , kun koko lapsuuden perhettäni koski yllättävä tragedia. Itse taas omassa ystäväpiirissä olen auttanut seurasvasti: jäin osittaiselle hoitovapaalle puoleksi vuodeksi jotta saatoin yhtenä päivänä viikossa auttaa ystävääni, joka oli jäänyt vastasyntyneen kanssa yksin. ( Tämä ystävä luopui lemmikistään, käytti säästöjään palkatakseen siivoajan kerran viikossa, ja lisäksi otti perhetyöhön yhteyttä.)
Sanon kuitenkin vielä kerran: Ei ole ystäväsikään etu, jos uuvut. Sinähän käytännössä teet kahta työtä, kun käyt päivittäin ystäväsi luona. Lisäksi vielä on kolmas työ, koska teet viikonloppuisinkin töitä.
Eka vastaaja
Mitä ystäväsi tekisi, jos sinua ei olisi, tai jos joutuisit sairaalaan pidemmäksi aikaa?
Kysyit, että miten lähdet muuttamaan kuviota. Vastaus on, että et mene enää niin usein. Ystävälläsi on vaihtoehtoja. Jos hän ei niitä käytä, niin sen ei pitäisi kaatua sinun niskaasi. Ymmärrän, että haluaa ystävälleen hyvää ja parasta. Se ystäväsi paras olisi että tukiverkko laajenisi. Jos sinä olet auttamassa koko ajan ja joka päivä, niin ystäväsi on kono ajan yjä kauempana muusta avusta.
Nyt varaamaan miehesi kanssa reissua. Vatatkaa myös risteily yms. Saattaa olla että ystäväsi ei pyydä muualta apuaennen kuin on ihan pakko.
Kenen elämää aloittajan oikeastaan pitäisi elää? Omaansa vai ystävänsä?
Oikealle ystävälle pystyy kyllä sanomaan että nyt alkaa voimat loppua eikä aika riitä enää tähän kaikkeen. Paras olisi varmaan jos mietitte yhdessä miten tilannetta voi alkaa muuttamaan mutta sinun pitää vetää selvät rajat joista myös pidät kiinni eli jos koet että et voi enää joka päivä käydä lenkittämässä koiria niin sinun pitää sanoa se ja sanoa vaikka että voit käydä vielä muutaman päivän ajan mutta sitten pitää ystävän keksiä jotain muuta koska sinä et pääse.
Oman kokemukseni mukaan useimmalle "itsenäiselle ja kovapäiselle ihmiselle jonka on vaikea luottaa vieraisiin" kyse on oikeasti vain siitä ettei viitsi edes selvittää mitä apua olisi tarjolla eikä kehtaa ottaa vastaan apua esim perhetyöstä. Apu otetaan sieltä mistä se helpoiten saadaan ja muut tahot torjutaan tekosyin. En ymmärrä miksi tässä tilanteessa sinä olet lenkittänyt koiria, paljon järkevämpää olisi ylipäätään ollut että sinä jäät vauvan kanssa ja ystävä lenkittää koska samalla hän olisi saanut liikuntaa ja aikaa omille ajatuksilleen. Ehkä voitte lähteä pari kertaa yhdessä lenkille ja sitten ystävä lenkkeilee jatkossa yksin koirien ja vaunujen kanssa.
Jos ap hoitaa ystävän koirat ja kodin niin mitä se ystävä tekee?
Tuo ei ole enää ystävyyttä, vaan hyväksikäyttöä ja "ystäväsi" kuuluu itsekkäisiin, jonka pillin mukaan mennään ja hän on itse omalla käytöksellään tuhonnut sosiaalisen verkoston, etäännyttänyt lapsen isästään ja suvusta. Ja anoppi taas on ilkeä paskiainen. Ainakin, jos kysyy ystäväsi mielipidettä. Hän pyörittää sinua ja miestäsi mennen tullen, jotka olette vielä ainoat hyväksikäytettävät hänen elämässään, muut ovat jo kaikonneet.
Ja nyt aluksi menette tietysti matkalle ja annat ystävällisesi mahdollisuuden ottaa vastuu elämästään ja kasvaa aikuiseksi.
Kuulostaa siltä, kuin olisit keskenkasvuisen tytön äiti, joka pitää huolta hänestä. Ja myös koirista, kun keskenkasvuinen tyttö tykkää niistä kovasti, mutta ei halua kuitenkaan itse kantaa niistä vastuusta ja hoitaa.
Ap vastaa: Iso kiios asiallisista vastauksista. Jotenkin tässä halusin kuulla muiden mielipiteitä asiasta, koska helposti itse ei ihan näe kokonaiskuvaa tilanteessa. Tavallaan hain sitä hyväksyntää, että onko ok jos en jaksa olla niin suurena apuna. Ja onko ne vaihtoehdot joita olen miettinyt ihan realistisia ja "oikein". Tiedän olevani aika tossukka ja huono sanomaan ei, varsinkin niille rakkaille. Yritän ottaa nyt itseäni niskasta kiinni. Mieheni varasi nyt meille viikon reissun ja ilmoitti asiasta ystävälleni, sanoen minun tarvitsevan lomaa ja yhteistä kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa. Ystäväni otti asian aika raskaasti, mutta ehkä hän nyt tosissaan miettisi tilannettaan uusiksi. Toivon kaiken menevän hyvin... Koen myös itse etten uupuneena ole hyödyksi niin paljon kuitenkaan ja onhan minun pidettävä omasta parisuhteestani myös huolta, varsinkin kun on niitä haaveita omasta lapsesta.
Vaikka koirat olisivat rakkaat, pitäisikö luopua niist ja antaa hyvään kotiin. Ei mielestäni ole oikein, että koirien hoito jää ystävälle.
Hyvä juttu. NImittäin minun käsityksen mukaan tuo kuvio jatkuessaan voisi päättä myös teidän ystävyyden kokonaan. Jos joku ulkopuolinen tulisi kotikäynnille juttelemaan ystäväsi kanssa, hän voisi myös ottaa koirat puheeksi.
En tiedä, missä asut, mutta on myös tukea, jota saa tarvittaessa, mutten tiedä, toimiiko joka paikkakunnalla.
Jos ystäväsi suostuu ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, hän voisi alkaa purkaa elämänsä tilannetta näin.
Ei ole oikein tuo kuvio ja tietysti sisällä olevana sitä on vaikea nähdä. Tuen antaminen ystävälle, tutulle lipsahtaa helposti tuohon kaavaan, josta ei seuraa muuta kuin uupuminen auttajalle ja välirikko.
Hienoa, että miehesi puuttui asiaan. Olet varmasti kiltti ihminen ja niitä maailma tarvitsee, apua pukata toinen eteenpäin ottamaan vastuuta omasta elämästä.
HYvää reissua teille molemmille!
Yh kysyy: kuinka usein ja kuinka paljon sinulla menee aikaa ystäväsi auttamiseen? Et voi tehdä sitä oman uupumisrajalla. Tottakai menette lomamatkalle.
Miksi ystävä ei halua, että lapsella olisi suhde isäänsä ja isän sukuun?
Isä ja isän vanhemmat mukaan, jos vanhemmilla järkeä piisaa ja on hslua olla lapsenlapsensa kanssa.
Lisäksi ystäväsi ottaa yhteyttä kunnan perhetyöhön ja hankkii apua sieltä.
Ja nin ikävää kuin onkaan, niin jos ei pysty itse pääasiassa ulkoiluttamaan koiria, niin sitten koirat pois. Eri asia on tietenkin , jos ystäväsi sairastuu flunssaan yms. Niin silloin voi ulkoiluttaa, jos jaksat, päivittäin
Ja nyt rupeatte yhteisen lomamatkan jälkeen parantamaan miehesi kanssa suhdetta, ja yrittämään lasta, jos haluatte.
Millainen suhde sinulla on ystävääsi? Olettaako hän tosiaan, että sinä teet tuon kaiken , ja hän vaan voi pitää ne kaksi koiraa, sulkea lapsen isän lapsen elämästä?
Ja onko lasta viety lääkäriin, jos kovin itkuinen? Puolivuotiaat ovat yleensä erittäin aurinkoisia ja hyväntuulisia kunnes alkaa vierastusvaihe.