Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan lapsen mutta pelkään etten koskaan ole valmis siihen
27.06.2018 |
Minulle on ollut aina selvää, että haluan 2-3 lasta. Olen nyt 26-vuotias, joten ei tässä mitään hirveää hätää ole, mutta pelkään etten koskaan ole valmis. Aina, kun ajattelen vauvan hankkimista, iskee pieni ahdistus siitä, miten paljon elämä muuttuu, entä jos parisuhde menee pilalle, entä jos seksi loppuu.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vauvakuumekin vain uupuu uupumistaan. Rakastan miestäni aivan valtavasti (ja tiedän että hänkin rakastaa minua yhtä paljon), tuskimpa tunne mihinkään muuttuu lapsen myötä, mutta silti pelottaa että rakkaus jotenkin katoaa johonkin lasten myötä koska olen lukenut niin kamalasti kauhukertomuksia parisuhde-elämästä lapsiperheessä.
Tykkään ihan hirveästi lapsista, olin joskus päiväkodissa työharjoittelussa ja pienten lasten kanssa olin aivan elementissäni. Harmi, ettei lähipiirissäni ole yhtään lapsia. Minulla ei ole mitään käytännön näkemystä lapsiarkeen.
Eniten minua ehkä kuitenkin hirvittää oman rauhan menettäminen. Tykkään nukkua pitkään, katsella rauhassa televisiota töiden jälkeen ja elää stressitöntä elämää. En tiedä miten jaksaisin ja muuttuisin, kun en enää voikaan nukkua yhtäjaksoisesti joka yö 9 tunnin yöuniani.
Mies on myös samoilla linjoilla. Hän haluaa myös lapsia, mutta toisaalta häntäkin pelottaa siirtää ajatusta käytäntöön.
Tuleekohan se vauvakuume koskaan? Vai pitäisikö vaan jotenkin rohkaistua ja alkaa yrittämään peloista huolimatta, koska molemmat meistä kuitenkin haluavat perheen? Onko teillä ollut samanlaista ongelmaa?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Jos kovin tarkasti alkaa miettiä, milloin on vauvalle sopiva aika, sitä ei ehkä tule koskaan. Sain ekani 33v, joka jälkikäteen ajatellen oli aivan liian myöhään. Olisin ehtinyt saada enemmän lapsia, jos olisin aloittanut aiemmin ja tiennyt, että liittomme kestää. Etukäteen sitä ei tiennyt.
Asia, jota en ole koskaan katunut, ovat lapseni. Lapset ovat maailman parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Ne ovat kaiken sen arvoisia, mitä niiden edestä joutuukaan tekemään tai uhraamaan. Sillä ei lopulta ole merkitystä, oliko aika sopiva. Se on aina sopiva, jos lasta haluaa.
Tämä on totta. Minä olisin halunnut monta lasta myös, mutta ainaa vaan ajattelin, että myöhemmin sitten. Aika ei tuntunut sopivalta milloinkaan.. No yli kolmekymppisinä sitten alettiin yrittämään mutta vasta 39-vuotiaana lapsettomuushoitojen jälkeen onnistuttiin tuo yksi ihanainen saamaan. Harmittaa, etten uskaltanut aikaisemmin alkaa yrittämään :(
Ette te varmasti sitä lasta kadu jos nyt ryhdytte tuumasta toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ollut koskaan vauvakuumetta, mutta tiesin tahtovani lapsia. Vauvat on vähän niinkuin pakollinen välivaihe siihen. Enkä ollut valmis vanhemmaksi kun esikoinen syntyi, ei kukaan ole. Se lapsi kasvattaa vanhempansa siinä missä vanhemmat lapsenkin. Kolmannen kohdalla me oltiin jotenkuten valmiita vasta, tiedettiin mitä se vanhemmuus on.
Vanhemmuutta kestää jos on sellainen ehkä lapsellinenkin usko siihen, että asiat järjestyy ja elämä kantaa. Uskonnollinen ihminen voi tässä turvata jumaliinsa, mutta minä ajattelen vain, että asiat tulevat menemään hyvin ellei ole selkeitä todisteita muusta. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla murehtimatta ja luottaa siihen, että biologisessa mielessä lisääntymäänhän meidät on tehty. Tällä ajatuksella ja varmaan myös hyvällä tuurilla eletään oikein onnellista perhe-elämää. Ihan vilpittömästi olen onnellinen.
Olet vielä nuori, jotain älä ole huolissasi, voin olla varma, että vielä vauvakuume iskee sinnekin...
Ei siihen koskaan ole valmis.
Sitä ei myöskään kannata lykätä yhtään enempää, jos sekä parisuhde että talous ovat vakaalla alustalla.
Olet 26v ja haluat 2-3 lasta.
Käytännössä olet yli 30v ennen kuin viimeisen lapsesi saat.
Tulet olemaan 50v kun lapset alkavat lähtemään kotoa maailmalle.
Tulet olemaan lähellä eläkeikää kun saat lapsenlapsia, jos lapsesi tekevät omansa samassa iässä kuin sinä.
Voit miettiä miltä samat kuviot tuntuvat, jos viivytät lasten hankkimista vaikkapa 10 vuotta. Lapset lähtevät kotoa vasta kun lähenet eläkeikää, jne.
Mäkin luulin, että mulla ei koskaan ollut vauvakuumetta, mutta päätettiin ikiemme takia yrittää lasta kuitenkin, ja tulinkin raskaaksi. Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että koiraluume ja kaikkiin pörröisiin eläimiin ja eläinlapsiin kohdistunut innostukseni parin vuoden ajan olikin juuri sitä hoivavietin heräämistä ja vauvakuumetta. Se voi siis ilmentyä muutenkin kuin suoraan vauvoista haaveilemisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erikoiselta, että jollain on mahdollisuus nukkua 9 tuntia joka yö vaikkei olisi edes lapsia :)
Ilmeisesti sinulla ap on jo ihanteellinen elämänrytmi lapsiperheeseen, eli menet ajoissa nukkumaan.
Ja aina se lapsen saaminen ahdistaa. Vielä juuri plussan nähneenä ollessani aivan riemuissani siihen riemuun kietoutui pelko ja ahdistus.
Raskaana ahdistus oli vaimeana taustalla kokoajan (meneekö kaikki hyvin?). Nyt kahden lapsen äitinä se ahdistus on kokoajan yhä vaimeana läsnä.
Olenkin nyt ymmärtänyt, että se pieni ahdistus on osa vanhemmuutta ja se potkii tekemään kokoajan parhaansa.
Olet siis ahdistuksessasi aloittanut jo ehkä matkan vanhemmuuteen, lopullisesti siihen kasvaa vasta kun lapsi on siinä vierellä kasvattamassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan positiivisia kommentteja olette laittaneet. Tuntuu kovin isolta ja valtavalta päätökseltä jättää ehkäisy pois, ihan kuin siirtyisi kokonaan johonkin uuteen elämänvaiheeseen. Pakko kuitenkin myöntää, että ei tässä enää auta pohtia. Ikää tulee ja hedelmällisyys laskee..
En kyllä usko, että me sitä vauvaa katuisimme vaikka päättäisimme jättääkin ehkäisyn pois, sen verran perhekeskeisiä olemme molemmat. Tuntuu ihan hölmöltä pelätä lisääntymistä. Olisi niin mukavaa, jos olisi lähipiirissä edes 1 ihminen jolla olisi pieniä lapsia ja jolta voisi kysyä neuvoja ja ajatuksia. No, jonkun on aina oltava ensimmäinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erikoiselta, että jollain on mahdollisuus nukkua 9 tuntia joka yö vaikkei olisi edes lapsia :)
Ilmeisesti sinulla ap on jo ihanteellinen elämänrytmi lapsiperheeseen, eli menet ajoissa nukkumaan.Ja aina se lapsen saaminen ahdistaa. Vielä juuri plussan nähneenä ollessani aivan riemuissani siihen riemuun kietoutui pelko ja ahdistus.
Raskaana ahdistus oli vaimeana taustalla kokoajan (meneekö kaikki hyvin?). Nyt kahden lapsen äitinä se ahdistus on kokoajan yhä vaimeana läsnä.
Olenkin nyt ymmärtänyt, että se pieni ahdistus on osa vanhemmuutta ja se potkii tekemään kokoajan parhaansa.Olet siis ahdistuksessasi aloittanut jo ehkä matkan vanhemmuuteen, lopullisesti siihen kasvaa vasta kun lapsi on siinä vierellä kasvattamassa :)
Ikävä kyllä aivan päin vastoin. Teen pelkkää iltatyötä, minkä vuoksi saan nukkua aamulla niin pitkään kuin haluan ja mennä myöhään nukkumaan. Olen aina ollut hyvin iltavirkku.
Voin hyvin kuvitella tuon jatkuvan ahdistuksen elämässä, ne pikkuiset ovat kuitenkin niin kovin tärkeitä. Mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin olisi koko ajan vähän huolissaan, että kuinka he pärjäävät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hankkiko lapsia.
Saisinko jotain perusteluja? :D
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jos kovin tarkasti alkaa miettiä, milloin on vauvalle sopiva aika, sitä ei ehkä tule koskaan. Sain ekani 33v, joka jälkikäteen ajatellen oli aivan liian myöhään. Olisin ehtinyt saada enemmän lapsia, jos olisin aloittanut aiemmin ja tiennyt, että liittomme kestää. Etukäteen sitä ei tiennyt.
Asia, jota en ole koskaan katunut, ovat lapseni. Lapset ovat maailman parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Ne ovat kaiken sen arvoisia, mitä niiden edestä joutuukaan tekemään tai uhraamaan. Sillä ei lopulta ole merkitystä, oliko aika sopiva. Se on aina sopiva, jos lasta haluaa.