Lue keskustelun säännöt.
Jutteletteko koirillenne tai muille lemmikeille?
26.06.2018 |
Itse siis juttelen, varsinkin isommissa tilaisuuksissa tai koirakoulussa kun se rauhottaa koiraa ja itseäni kun ei kumpikaan pidetä väentungoksesta. Lisäksi silloin koira pitää kontaktin. Enkä siis puhu mistään säästä, vaan sanon semmoisia asioita kuin esim ”onpas täällä paljo porukkaa, älä mee toisen jalkojen alle, ei me ei mennä sinne päin vaan mennää tänne” jne. Välillä huomaan että ihmiset kattoo hassusti ja vähä naurahtaakin, mutta ei se meitä haittaa.
Kommentit (20)
Mä juttelen miehelle, hän vastaakin joskus. Kukaan ei katso oudoksuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen usein meidän koiralle, olen hämmästynyt miten paljon se ymmärtää!
Juttelen kissoilleni. Aamulla juttelin naapurin koiralle. Taisin jutella koiralle pitempään kuin itse naapurille. Naapuri ei näyttänyt panevan pahakseen. Juttelen myös muiden lemmikeille kohdatessani.
Koiraa ei ole (vielä) mutta juttelen meidän kahdelle kissalle jatkuvasti. Kun käyn vanhempieni luona ja vien heidän koiransa ulos, puhun sille todella paljon. Ihan sellaista "mitäs sinä nyt nuuskit", "pysytäänpäs tässä vasemmassa laidassa vaan" yms. yms. Joskus näkee kun ihmiset puhuvat koirilleen ja minusta se on ihanaa.
Mä naksuttelin pihassa oravalle, niin naapuri kysyi mistä me keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jutellut kahdelle kissalleni pennusta asti ja "vastailevat" minulle takaisinkin. Kaverini juuri ihmetteli että miten minun kissani ottavat katsekontaktia kun niille puhuu ja ikään kuin kuuntelevat pää kallellaan ja vastailevat naukumalla. Kaveri itse ei harrasta kissoilleen höpöttelyä joten sen uskon olevan syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, aamulla juttelin oravalle että menee varovasti tien yli
Juttelen meidän kissalle. Ihan tavallisia asioita. Joskus yritän komentaakin, mutta ei tuo korvaansa lotkauta :D. Juttelen myös muiden kissoille ja koirille ja maalla käydessä naapurin hevosille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me juttelemme kissani kanssa. Yleensä kissankielellä. Mutta ymmärtää se jonkun verran ihmistäkin. Esim. sen, että lähdetään vain ulos, jos se sitä tulee mankumaan. Tai sitten sen, jos sanon, että ei nyt.
Totta kai puhun! Vai mitä pitäisi tehdä kun koirat juttelee mulle ? :D Sitä paitsi rakastan koiria paljon enemmän kuin ketään ihmistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelen meidän kissalle. Ihan tavallisia asioita. Joskus yritän komentaakin, mutta ei tuo korvaansa lotkauta :D. Juttelen myös muiden kissoille ja koirille ja maalla käydessä naapurin hevosille.
Ukkini jutteli hevoselle, ja hevonen ymmärsi häntä oikein hyvin. Suomenhevonen, työhommissa. Olivat keskenään kavereita.
Juttelen kissoilleni :) Ne tykkäävät siitä!
Juttelen paljon eläimille, nyt kun asiaa ajattelen. Kaupan pihalla omistajiaan odottaville koirille saatan sanoa hiljaa jotain "Kylläpä hienosti osaat odottaa, nätisti". Linnuille kommentoin niitä näitä. Kissoille jään aina juttelemaan pidemmäksi aikaa, ne ovat lähimpänä sydäntäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koira ymmärtää ilman puhettakin, mutta viestin saa paremmin perille sanallisesti."
"Vaikka koiralle puhumisesta ei ole haittaa, se voi stressaantua jatkuvasta höpöttämisestä.
– Jos koiran perässä kulkee koko ajan ja höpöttää sen korvan juuressa, niin kyllähän se sitä häiritsee, häiritsisi se meitäkin, Kokkonen toteaa.
Koira tarvitsee omaa rauhaa ja lepoa. Stressistä kertovat esimerkiksi jatkuva haukottelu, pään kääntäminen poispäin ja pyrkiminen ihmisen luota pois."
Kai nyt jokainen omalle lemmikilleen juttelee? Meidän koirilla on aika isokin sanavarasto mitä ymmärtävät.
Kissoille tulee höpistyä päivittäin. Toinen on aina vieressä seuraamassa kun laittaa ruokaa, siivoaa tai muuten vain hääräilee. Toinen taas on mukana tietokoneella ja televisiota katsellessa. Kumpikin tulee ulko-ovelle vastaan jos piipahdan kaupassa tai muuten vaan ulkona. Aina löytyy jotain juteltavaa, ja aina ne omalla tavallaan vastaavat höpinöihin. Joskus kieltämättä mietityttää, että olis kätevä ymmärtää niiden viestintää yhtä hyvin kuin ymmärtää muita ihmisiä. Mistä minä tiedän kuinka hyvin ne ymmärtää sanoja ja eleitä+äänensävyn, ja marmattaa kyllästyneenä mulle takaisin että "joojoo, tuo höpönassu-lässytys ottaa jo aivoon! Puhuttaisko suhteellisuusteoriasta tai vaikkapa siitä että tekis mieli hanhenmaksaa ja kaviaaria!"
Puhun aina koiralleni. Vaikka hän olisi ystäväni luona hoidossa, juttelen hänelle yksinäni ikään kuin olisi luonani :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelen meidän kissalle. Ihan tavallisia asioita. Joskus yritän komentaakin, mutta ei tuo korvaansa lotkauta :D. Juttelen myös muiden kissoille ja koirille ja maalla käydessä naapurin hevosille.
Ukkini jutteli hevoselle, ja hevonen ymmärsi häntä oikein hyvin. Suomenhevonen, työhommissa. Olivat keskenään kavereita.
Tämä on varmasti totta. Mä käyn vain kerran kesässä tuolla niin ollaan vain " hyvän päivän tuttuja " :).
Tietenkin juttelen, perheenjäsenillehän on tapana jutella. Koiralle puhun ja hevoselle. Molemmat ymmärtää ja juttelee omalla tavallaan takaisin.
Juttelen meidän koiralle ja naapurin kissalle kun se seikkailee meidän pihassa.