Koulun liikuntatunnit

Itse pidin pallopeleistä ja yleisurheilulajeista. Hiihäminen ja lusitelukin olivat kivoja, vaikka varusteiden kuskaaminen tuntui joskus vähän tylsältä. Sen sijaan en juurikaan pitänyt telinevoimistelusta. 

Tykkäsin lukiossa kun saatiin jonkun verran vaikuttaa siihen mitä tehtiin liikuntatunneilla.

Peruskoulussa mukavinta oli jalkapallon pelaaminen, luistelu ja pituushyppy. Sen sijaan hiihdosta on jäänyt traumat, en ole sitten lukion ensimmäisen luokan hiihtänyt.

Kivointa oli koripallo, sulkapallo ja aerobictunnit. Tympeintä uinti, luistelu, hiihtäminen.

Luistelu ärsytti yläasteella ihan vaan siksi, koska suurin osa tytöistä ei osannut tarpeeksi luistella niin, että olisi saanut kunnon ringeten pystyyn. Sitten piti liukua siellä rivissä pilllin vihellyksestä edes takaisin poikien naureskellessa vieressä. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi 5v.

Kaikki muu oli OK. Olen aina tykännyt urheilla. 

Joskus minusta tuntui, että liikuntatunnin tehtvänä oli pyrkiä sammuttamaan ja tukahduttamaan kaikki se ilo ja hyväämieltä tuoneet seikat, mitä liikkuminen ja urheilu yleisemmin saivat (tai saavat) aikaan... Jos et missään muualla onnistunut nolaamaan itseäsi tai näyttämään pöljältä ja naurettavalta, niin liikunnanopettaja kyllä keksi keinon, miten se onnistui, eikä epäröinyt löytääkseen aina jostain välin tai paikan, missä pääsi itse kukin vuorollaan tähän rooliin enemmän ja vähemmän tasapuolisesti. Ei liikuntatunnit minulle traumoja jättäneet, mutta todellisen nautinnon ja ilon liikunnasta sain ja olen saanut aina kyllä, jostain muualta.