Lapset jotka kutsuvat vanhempiaan etunimillä?
Joissain perheissä lapset eivät kutsu vanhempiaan "isäksi" ja "äidiksi" vaan vanhempien etunimillä. Täh? Mistä tässä oikein on kyse? Minkälaisia lapsia ja minkälaisia perheitä ne oikein on ja minkälaisia aikuisia niistä lapsista oikein tulee?
Kommentit (19)
Lapsena oli yhden kaverin perheessä tuollainen tapa. Tuntui itsestä oudolta, mutta kai he ihan normaaleja olivat, en ole ollut tekemisissä aikuisena.
Yhdessä kaveriperheessä esikoinen alkoi kutsua vanhempiaan etunimillä ja nuoremmat sitten aikoinaan seurasivat esimerkkiä. Keskiluokkainen perhe, kaksi lapsista on yliopistossa ja nuorin lukiossa. Lapset on ihan tavallisia ja hyväkäytöksisiä.
En tiedä miksi, mutta olen pienestä pitäen vängällä kutsunut vanhempia etunimillä, samoin isoisiä ja isoäitejä.. Nyt olisi hyvin outoa kutsua heitä muilla nimillä.
Tuollaisesta tulee mieleen, että varmaan ovat ns. kaverivanhempia, haluavat korostaa kasvatuksensa rentoutta ja vapautta ja omaa nuoruuttaan/nuorekkuuttaan. Itsekin yritin muksuna kaverin esimerkistä kutsua etunimiltä, loppui lyhyeen.
Olen aina kutsunut vanhempiani heidän nimillään, ei siinä sen syvempää merkitystä ole. Ihan tavallisia ollaan.
Jossain vaiheessa lapset tajuavat, että vanhemmilla on nimetkin. Joidenkin lasten mielestä niitä on kivempi käyttää. Pitäisikö se kieltää? Meillä esikoinen teki niin välillä, ja nyt taas teininä silloin tällöin, ja miksi ei?
Minusta puolestaan on käsittämätöntä, että ikäiseni ( 50v) puhuttelevat vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Puhelimissakin lukee, että äiti soittaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa lapsia, vanhemmille pitäisi olla nimet käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta puolestaan on käsittämätöntä, että ikäiseni ( 50v) puhuttelevat vanhempiaan äidiksi ja isäksi. Puhelimissakin lukee, että äiti soittaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa lapsia, vanhemmille pitäisi olla nimet käytössä.
Mun äitini on mulle aina äiti ja isä on isä.
Tosin omien lasten myötä heistä on tullut mummo ja vaari, mikä lukee mun kännykässänikin yhteystiedoissa. Omat isovanhemmat ovat jo menneet edeltä.
Tulee mieleen joku vieraantuneisuus? Ovatko etäisiä?
Joku joskus väitti että tuolla lailla ihmiset pitävät muut etäällä. Sulkeutuneita ihmisiä jotka elävät omassa eristäytyneisyydessään. Että jos joku noin tekee niin se on sitten ihminen jolla ei ole yhtään ystävää, ei ainuttakaan läheistä,...
Olen itse kutsunut ja mies myös vanhempiaan etunimillä. Luulisin että tässä vaikuttaa se, kutsuvatko puolisot toisiaan etunimillä vai vaihtuuko puolison nimi äitiin/isään. jos kotona kuulee paljon etunimeä äidin/isän sijaan niin kyllä sitä jonkun ikäisenä vaan nappaa. Ihmeellisempää musta on jos puolisot kutsuvat toisiaan äidiksi ja isäksi.. tätä kuulee tosi paljon.
Meillä oli aikoinaan asunalueella varsin aktiivisia äitejä ja oltiin lähes päivittäin porukalla leikkipuistossa. Lapset akoi melko nopeasti kutsua äitejään etunimillä, koska äiti huudolla hätääntyi aina seitsemän äitilyä :)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kutsunut ja mies myös vanhempiaan etunimillä. Luulisin että tässä vaikuttaa se, kutsuvatko puolisot toisiaan etunimillä vai vaihtuuko puolison nimi äitiin/isään. jos kotona kuulee paljon etunimeä äidin/isän sijaan niin kyllä sitä jonkun ikäisenä vaan nappaa. Ihmeellisempää musta on jos puolisot kutsuvat toisiaan äidiksi ja isäksi.. tätä kuulee tosi paljon.
Tuntuu todella oudolta jos puolisot puhuttelee muuten kuin lapsille toisiaan isäksi ja äidiksi.
Mitä moukkamaisinta käytöstä. Pitää sanoa herra tai rouva ja sukunimi ellei vanhemmilla ole käyttökelpoista titteliä, kuten valtioneuvos tai professori.
Äiti ja isä ovat sanoina niin persoonattomia.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta tulee mieleen, että varmaan ovat ns. kaverivanhempia, haluavat korostaa kasvatuksensa rentoutta ja vapautta ja omaa nuoruuttaan/nuorekkuuttaan. Itsekin yritin muksuna kaverin esimerkistä kutsua etunimiltä, loppui lyhyeen.
Jos vaimo tai mies kutsuvat toisiaan etunimillä, eivätkä isäksi ja äidiksi, joita he toisilleen eivät totta vieköön ole, alkaa lapsi kutsua helposti vanhempiaan etunimillä. Oma pojantyttäreni alkoi kutsua isäänsä pienenä etunimellä, mutta pojalleni oli hyvin tärkeätä tulla kutustuksi isiksi, joka hän nyt 8v. tytölle onkin. Mutta hän sanoi siitä sinnikkäästi tyttärelleen joka kerta. Eivät ole tosiaan mitään kaverivanhempia.
Aika moni jossain vaiheessa kutsuu nimeltä. Leikki-ikäinen kun tajuaa että äiti ei olekaan äiti naapurin Liisalle vaan hänellä on eri rooleja joissa kaikissa on Marja. Teini-ikäinen joka sillä yrittää kapinoida vanhempien "ylempää" asemaa vastaan tai provosoida. Tai minä nyt kolmekymppisenä jos paikalla on kolmea sukupolvea ja kuutta perhettä mukaan lukien omat lapset ja vanhemmat, niin on helpompi sanoa "Tapani" niin kaikki tietää kenestä on kyse (vrt. isä, ukki).
Romani perheissä on ollut tapana, että vanhempia puhutellaan etunimillä. Liittyy jotenkin Häpeään.
Kusipäitä niistä tulee.