Miksi uudessa parisuhteessa unohtuu aina ne ystävät?
Ne ystävät, jonka kanssa aina teit kaiken kivan, matkustelit jne.
Kun aloittaa parisuhteen, se ystävä saa jäädä miettimään kenen kanssa esim lähtee matkalle, koska parisuhde. Samoin kaikki juhannusjuhlat, viikonloput ja suurin osa vapaa-ajasta pitää pyhittää sille uudelle rakkaudelle.
Miksi näin? Tarkoitan vanhemmalla iällä, jo lapset tehtynä, uuden suhteen aloittavia. Jos teillä on ystäviä, pitäkää heistä huoli. Ei kaikkia yhteisiä tekemisiä kuuluisi siksi jättää.
Kommentit (18)
Toiset antaa kaikkensa puolisolle tai ikäänkuin vahtivat puolisoa, ettei "häviä" käy vieraissa. Tunnen muutaman ihmisen jotka ovat juuri tuollaisia, ei kuulu ei näy kun löytää uuden rakkauden. Surullista molemmissa tapauksissa, nainen vahtii miestä, ettei vaan löydä toista. Nyt on kysymys aikuisista naisista. Sitten ne taas soittelee yms. kun on eronneet. Joka kerta ihan sama kaava.
Minulla on tarpeeksi velvoitteita työstä ja lapsista. Ystävät, jotka alkavat velvoittaa yhteydenpitoon, ovat nopeasti entisiä ystäviä.
Ei kai kukaan velvoita mihinkään. Vaan ensin teette koko ajan kivaa yhdessä, matkoja, retkiä, kaikkea mukavaa. Sitten löytyy joku Seppo ja hups, kaikki pitää tehdä yhdessä miehen kanssa. Miksi? Oliko ne ystävät jotain joka oli olemassa kun itse tarvitsit?
Koska rakastunut on psykoosin kaltaisessa tilassa. Siinä unohtuvat omat lapsetkin.
Rakastunut pitäisi julistaa vajaavaltaiseksi ja hommata hänelle holhooja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan velvoita mihinkään. Vaan ensin teette koko ajan kivaa yhdessä, matkoja, retkiä, kaikkea mukavaa. Sitten löytyy joku Seppo ja hups, kaikki pitää tehdä yhdessä miehen kanssa. Miksi? Oliko ne ystävät jotain joka oli olemassa kun itse tarvitsit?
Sama kokemus mulla, ystävä erosi ja sitten aikanaan löysi uuden. Sen jälkeen ei ole juuri yhteyttä pitänyt, paitsi jos menee huonosti. Päätinkin tässä joku aika sitten että itse en enää ota yhteyttä, ja tarkkaan mietin vastaanko jos ystävä ottaa yhteyttä.
Miksi uutta puolisoa pitää vahtia? Miksi olla suhteessa, jos luottamus noin huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan velvoita mihinkään. Vaan ensin teette koko ajan kivaa yhdessä, matkoja, retkiä, kaikkea mukavaa. Sitten löytyy joku Seppo ja hups, kaikki pitää tehdä yhdessä miehen kanssa. Miksi? Oliko ne ystävät jotain joka oli olemassa kun itse tarvitsit?
Sama kokemus mulla, ystävä erosi ja sitten aikanaan löysi uuden. Sen jälkeen ei ole juuri yhteyttä pitänyt, paitsi jos menee huonosti. Päätinkin tässä joku aika sitten että itse en enää ota yhteyttä, ja tarkkaan mietin vastaanko jos ystävä ottaa yhteyttä.
Minä päätin myös, että seuraavan eron tai huonostimenemisen aikana en ole enää tälle ihmiselle olemassa. En olis uskonut että fiksu, miehiin niin kyllästynyt nainen, ottaa uuden miehen ja unohtaa kaiken muun. Katsotaan milloin havahtuu taas kyllästymään. En aio enää ymmärtää
Kai se on niin huumaavaa ja tärkeää. Toisaalta tätä palstaa kun seuraa, niin ystävä tekee aina kaiken väärin. Ei pidä yhteyttä tai pitää liikaa yhteyttä tai ei kuuntele tai kyttää ja on liian vähän ystäviä tai blaablaa. On liian köyhä tai rikas ja mitä vielä. Ystävyys alkaa olla aika pelottava käsite.
Eikö se nyt ole ihan luonnollista, että jos ihminen aloittaa uuden parisuhteen, niin aika ei kerta kaikkiaan enää riitä suorittamaan edelleen myös kaikkea sitä mitä ennen parisuhdetta ehti tekemään. Ystävienkin pitää ymmärtää antaa toiselle tilaa olla parisuhteessaan. Elämää ei kannata rakentaa yhden ystävän varaan, jolloin hänen parisuhteensa aiheuttaa tuollaista katkeroitumista. Olkaa iloisia toisen onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uutta puolisoa pitää vahtia? Miksi olla suhteessa, jos luottamus noin huono?
Sanoppas se.
Minusta on ihan ymmärrettävää, että parisuhteellinen viettää aikaa, matkustelee yms. lähinnä kumppaninsa kanssa, jolloin aikaa ei jää kovin paljon kavereille. Ihminen on rajallinen, ja aikaa, tilaisuuksia, voimia ja rahaa ei riitä loputtomiin.
Koen myös, että pariutuneen uusi elämänsisältö aika usein heijastuu mm. siihen, mistä hän haluaa keskustella. Ei näin tietysti aina tapahdu. Olen itse parisuhteeton, ja olen huomannut preferoivani kavereinani muita parisuhteettomia. Tämä ei ole ollut tietoinen valinta, vaan siinä vain on käynyt näin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minusta taas se kenen kanssa olet aiemmin aikaa viettänyt ja matkustellut, ei saisi kokonaan jäädä uuden suhteen myötä. Olkoon aika kuinka rajallista, ei kukaan ole kertakäyttötavaraa. Ymmärrän et aika vähenee, mutta miksi parisuhteessa pitäisi tehdä kaikki yhdessä?
Jo tutustumisen alkuvaiheessa (ystävyys), huomaa helposti ne naiset, joilla puhe, käytös ja panostus painottuu miehiin. Turn off ja ignore. Todellinen mielenkiinnon tappaja. En ole mikään parisuhde- ja perhekuvion jakaja ystävänä, enkä odota sitä toiseltakaan. Juuri mitään muuta ei noiden reppanoiden päässä liiku.
Vierailija kirjoitti:
Jo tutustumisen alkuvaiheessa (ystävyys), huomaa helposti ne naiset, joilla puhe, käytös ja panostus painottuu miehiin. Turn off ja ignore. Todellinen mielenkiinnon tappaja. En ole mikään parisuhde- ja perhekuvion jakaja ystävänä, enkä odota sitä toiseltakaan. Juuri mitään muuta ei noiden reppanoiden päässä liiku.
Tämä! Kuvottava ihmistyyppi!
Kuinka joku ukko on muka niin kaikenkattavan ihanaa ja mieletöntä seuraa että olis valmis unohtamaan parhaat ystävänsä, ja kaikki kivat jutut heidän kanssa.
Minulla taas on käynyt tässä muutaman vuoden sisään niin, että ainoana parisuhteessa olevana minut on pudotettu pois porukasta. 15 vuoden ystävyyden aikana olemme jokainen ehtineet olla sinkkuja ja parisuhteessa, aina ovat kaikki mahtuneet mukaan parisuhdestatuksesta huolimatta. Tällä hetkellä muut ovat sinkkuja ja olen saanut huomata, että minua ei enää edes pyydetä mukaan illanviettoihin tai muihin kokoontumisiin. Ikävintä tämä on silloin, kun näkee muiden somepäivityksiä "laatuajasta ystävien kanssa" selatessaan itse somea tylsänä koti-iltana. Enkä ole niitä ihmisiä, jotka puhuvat vain parisuhteestaan tai miehestään ja raahaavat puolisonsa mukaan ystäväporukan tapaamisiin.
Kai heillä on syynsä, miksi eivät minua enää kutsu kuin harvakseltaan, mutta tuntuisi jotenkin pikkusieluiselta alkaa tivaamaan perusteluja. Onhan jokaisella kuitenkin oikeus valita seuransa. Enkä halua, että jatkossa minut kutsuttaisiin mukaan pakolla.
No jos olet näitä ihmisiä et kun on se mies niin on niin vaikea lähtee minnekään ilman sitä. Yök!
Jos mun ystävä tekis uudessa suhteessaan noin, että kaikki yhteiset matkat ja muu kiva loppuis, niin kyllä sitten saa jäädä silloinkin kun se ukko alkaa muutaman vuoden päästä kyllästyttämään. Ymmärrän, että parisuhde vie aikaa ja vaatii uhrauksiakin, kyllä joku ystävyys loppuukin jos ei aikaa ole. Mutta se on jokaisen valinta. Jos haluaa olla kaiken ajan tiiviisti yhdessä, silloin ei tarvi odottaa että kukaan on odottamassa, jos ei menekään hyvin. Lyhytnäköistä!