Olen kohta kolmekymmentä enkä tiedä vieläkään haluanko lapsia
Tämä ahdistaa suunnattomasti, koska haluaisin vihdoin tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen. Olen tällä hetkellä sinkku ja kohta on jo liian myöhäistä hankkia lapsia. Ongelma on siinä, että en tiedä etsinkö miestä joka haluaa lapsia vai ei halua. Useimmat tapailemani miehet ovat ajatelleet, että haluavat lapsia ehkä jossain vaiheessa. Itselläni taas aika tulee vastaan, jos asiaa kovin pitkään vetkuttelee. Siksi kannattaisi tapailla miestä, joka niitä lapsia varmasti haluaa ja on valmis perustamaan kanssani perheen suht pian. Minä en kuitenkaan ole täysin varma siitä, mitä haluan.
Päätös lasten hankinnasta on niin älyttömän iso. En tiedä onko minusta siihen. En tiedä yhtään mitä enää haluan.
Kommentit (6)
Kuulostaa tutulta. En yhtään tiedä haluanko tätä nykyistä helppoa ja mukavaa elämää vai olisiko siinä vaikeammassa ja työteliäämmässä elämässä lapsen tai lasten kanssa joku hohto tai isompi merkitys, mistä moni puhuu...
Ei ole mitään hohtoa. Älkää missään tapauksessa hankkiko lapsia. Älkää heittäkö hukkaan elämää, jonka olette saaneet. Lasten hankkiminen on elämän hukkaan heittämistä. Pelastakaa itsenne, älkää hankkiko lapsia.
Itsekään en vielä kolmekymppisenä tiennyt haluanko lapsia vai en. 33v tulin raskaaksi. Ja tämän esikoisen synnyttyä huomasin, miten ihania lapset on. Tein sitten äkkiä muutaman lisää. Ja vaikka tuossa viestissä nro 3 väitetään, että lapset pilaa elämän, näinhän ei tietenkään ole. Ei kaikkien lasten vanhempien elämä todellakaan ole lapsen myötä pilalla. Päinvastoin. Itse olen iloinnut lapsista ja toivon, että myös omille vanhemmilleni olen ollut iloinen ja myönteinen tulokas aikoinaan. Mutta toki lasta ei kannata tehdä, jos ei missään nimessä halua. Jokaisen lapsen oikeus on syntyä haluttuna ja rakastettuna.
Lasten hankkiminen ei ole pelkästään lasten hankkimista, vaan kyljessä tulee myös se lasten isä.
Jos ei sopivaa osu kohdalle, niin ei niitä lapsia kannata tehdä koska elämänmittainen suhde johonkin urpoon voi olla hirveä vastus elämässä.
En meinaa etteikö niitä sopivia tuolla ole, enkä sitäkään että sen sopivan isän kanssa tarvitsisi olla ikuisesti suhteessa, mutta toivon mukaan se yhteistyösuhde niiden lasten hyväksi on loppuiäksi solmittu.
...ja lisättäköön että tokihan täällä on paljonkin isättömiä lapsia joilla on kuitenkin rakastavia tukevia aikuisia lähipiirissään.
Mutta jos puhutaan lastenntietoisesta hankkimisesta, niin yleensä siinä on joku yya-sopimus toisen osapuolen kanssa solmittava.
Ikinä ei tiedä, mitä elämässä seuraavana tapahtuu. Voihan olla, että jäät auton alle huomenna, tai tapaat elämäsi miehen ja saatte melkein heti lapsen. Usko pois, mitä vaan voi tapahtua.