Lue keskustelun säännöt.
Miten te yksinäiset motivoitte itsenne laittamaan ruokaa?
23.06.2018 |
Mulla on nyt menossa harvinainen juhannus ihan yksin, ja ostin kaikenlaisia aineksia, joista tykkään. Mutta en vain saa ryhdytyksi hommiin, olen puuhaillut kaikkea muuta, jopa avannut vauvapalstan, jolla muutoin vierailen hyvin harvakseltaan. Eilen lämmitin härkistä (valmiiksi maustettua) pannulla, lisäsin tomaatitölkin ja hiukan suolaa ja söin tähteeksi jääneiden perunoiden kanssa. Tänään tein pussikeiton ("lämmin kuppi", valmista minuutissa) ja söin sen sämpylän kanssa. Huomenna en kai viitsi sitäkään vähää, vaan ajelen ABC:lle tai Heseen... tuntuu vain niin hölmöltä laittaa ruokaa vain itselleen.
Tämä saattaa olla vastareaktio siihen, että mies on hyvin tarkka ruuista, kaiken pitäis olla melkein gurmeeta tai ainakin "kunnon kotiruokaa". Vai laiskuuttako tämä nyt vain, en tiedä. Mutta niin.. mistä motivaatio?
Kommentit (34)
Mulle viikonloput on ihania 'vapaapäiviä' syömisestä. En todellakaan kokkaile itsekseni. Asun 4:n muun opiskelijan kanssa, ja arkipäivisin ma-to syödään päivällinen yhdessä kukin vuorollaan kokaten.
Mä inhoan ruokaa, sen valmistamista, yhdessä syömistä ja odotan sitä päivää, kun tarvitsee vain ottaa pilleri jolla tulee kylläiseksi ja saa tarvittavat ravintoaineet.
Viikonloppuisin elän lähinnä kahvilla ja jollain pienillä raikkailla naposteltavilla kuten vadelmilla ja karhunvatukoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok.. toistaiseksi vastaajina vain pari hengenheimolaista :)
Odottelen vielä, josko joku intomielinen kokkaaja vastaisi. -ap
Miksi en kokkaisi itselleni? Ruoka on hyvää ja haluan nauttia siitä silti, vaikka olisinkin yksin. Saa ainakin syödä niin paljon kuin huvittaa ja ylijäämäruoat pakastan tai syön seuraavana päivänä. Tällä taktiikalla ei edes tarvitse kokkailla kun pari kertaa viikossa, kun aina on jääkaapissa tai pakastimessa tähteitä. Välillä toki laiskottaa ja syön einesruokaa tai haen jonkun pitsan.
Musta on kivaa tehdä ruokaa vain itselleni. Voin käyttää mitä raaka-aineita huvittaa, maustaa miten lystään jne. Teen yleensä vain annoksen kerrallaan ja pääasiassa valmistan pannulla nopeita wokkityyppisiä ruokia. Ei ole vaivaa nimeksikään ja tuore annos on ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei intomielisen kokkaajan tarvitse itseään motivoida, hänellähän on intohimo jo valmiina! Yksin asuessani laitoin huomattavasti monipuolisempaa ja kunnianhimoisempaa ruokaa kuin perheelle - kun ei ollut mitään pakkoa laittaa eikä tarvinnut miellyttää ketään muuta, saattoi vapaasti kokeilla mitä mieli, ja aikaakin oli kokkaamiselle enemmän kuin nyt. Katselin reseptejä, ostin kauniita, tuoksuvia aineksia ja käytin riittävästi aikaa valmistamiseen. Perhearki sammutti kyllä ylimääräiset ruuanlaittohalut moneksi vuodeksi, ehkä ap:llekin on käynyt niin. Nyt kun lapset ovat muuttaneet jo kotoa, jaksan vain harvoin nähdä vaivaa. Moni ruoka tosin valmistuu melkein yhtä helposti kuin pussikeiton lämmitys, mutta se pitää suunnitella etukäteen.
Minkä ikäinen olet? Se, ettei saa aikaiseksi, on yksi muistisairauden ensioireista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pizza Onlinesta tilaan joka päivä.
Sama homma täällä, vielä vähemmän kyllä jaksaisin lähteä syömään pikaruokalaan. Voileivät on normiruoka, ehkä kerran kuussa teen oikeasti ruokaa ja juon samalla kaljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsen ja haluan terveellistä, hyvää ja monipuolista ruokaa säännöllisesti, vaikka yksin asunkin. Minusta on myös ihan kivaa suunnitella aterioita, ostaa kunnon ainekset, ja tehdä huolellisesti hyvä ateria. Ja tottakai se makukin on ihan eri luokkaa kuin valmisruuissa. Päämotivaatio on kuitenkin terveys.
Tykkään tehdä ruokaa ja syödä hyvää ruokaa, ei siihen oikeastaan tarvita motivaatiota kun teen sitä mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä innostun kokkailemaan välillä. Pääsääntöisesti teen vähän isompia annoksia, joita pakastan. En kokkaile joka päivä. Nyt olen elänyt mansikoilla ja pensasmustikoilla. Minusta olisi mahdotonta ajatella että joku mies alkaisi arvostelemaan kokkailujani. Löisin hanskat tiskiin ja sanoisin että kokkaa itse parempaa.
No en edes yritä motivoida itseäni johonkin turhaan ruoanlaittoon! Parhaita puoli yksinäistaloudessa on just se, ettei tarvi hulluna mitään kokkailla eikä syömisen tarvitse olla mikään juhlarituaali tai spektaakkeli. Syön leipää ja nuudeleita, aina silloin kun on nälkä. Eikä ikinä ole tiskiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä härkistomaattisoosia jäi eliseltä?
Lämminkuppi ei ole mikään ruoka. Etkö syö muuta tänään? Outoa
En motivoi. En juuri koskaan laita ruokaa. Syön työpaikkaruokalassa, ravintoloissa, mikroeinesruokaa, erilaisia pikkuruokia kuten jogurtit, karjalanpiirakat, hedelmät jne. 44 vuotta tässä jo eletty ja hyvn menee vaikka ilmeisesti tällainen on jotenkin kauhean epäterveellistä. En ole lihava, ei ole mitään kroonisia sairauksia tms.
Jos olen yksin, syön munakasta, savukalaa, juustoja ym.
Yleensä perheen kanssa tulee tehtyä enemmän. En kyllä eläisi millään lämminkuppilinjalla
Vierailija kirjoitti:
No en edes yritä motivoida itseäni johonkin turhaan ruoanlaittoon! Parhaita puoli yksinäistaloudessa on just se, ettei tarvi hulluna mitään kokkailla eikä syömisen tarvitse olla mikään juhlarituaali tai spektaakkeli. Syön leipää ja nuudeleita, aina silloin kun on nälkä. Eikä ikinä ole tiskiäkään.
Etkö välitä yhtään terveydestäsi? Tiedät että ravinnolla on suuri vaikutus terveydentilaan.
En motivoi, käyn ravintolassa syömässä.
En minä tarte ainakaan muuta motivaatiota kuin nälän.
Itse syön kaikkea helppoa mutta terveellistä, kesällä vasinkin maistuu ihan kaikenlaiset salaatit ja sen lisänä vaikka savulohta, kananmunaa, halloumia yms. mikä pitää nälkää. Ei monimutkaisia juttuja jaksa kokkailla kun kerran tai pari viikossa.