mitä mieltä äidistä joka ei ulkoile lapsensa n2v kanssa ollenkaan...

mistäs tiedät?

Meillä on kyllä kolme lasta, mutta juurikaan emme " ulkoile" .



Olemme kyllä välillä ulkotöissä isolla pihallamme varsinkin kesäisin ja joskus talvellakin, mutta emme koskaan sateella tms. kurjalla säällä emmekä koskaan mene ulos vain " ulkona olemista" varten. Tosin kesällä tulee muutaman kerran kesässä käytyä puistossa ja sitten käymme toki pyöräretkillä, uimarannalla, hiihtämässä, laskettelemassa, luistelemassa jne...



Joskus kyllä laitamme ipanat keskenään pihalle ja varsinkin kesällä omakotitalossa toki vietetään aika paljonkin ulkoelämää, mutta koskaan en kyllä ole lähtenyt erikseen lasten kanssa " ulkoilemaan" tai istunut hiekkalaatikon reunalla tms., katselen vain ikkunasta että ipanat pysyvät omalla pihalla ja isommat vahtivat pienempää ;)



Minusta tämä on sellaista " vanhan ajan kasvatusta" , eihän entis maailman aikaan kellään ollut aikaa " ulkoilla" lasten kanssa vaan ulkona oltiin silloin kun siellä piti olla. On nykyajan hömpötystä että aikuisilla on aikaa varta vasten " ulkoilla" lasten kanssa. Mikäs siinä jos kokee sen kivaksi ja aikaa on mielin määrin mutta en kyllä ymmärrä miksi se olisi jotenkin välttämätöntä lasten...

ei minkäänlaista ulkoilua, sylissä kannetaan autoon jne...kyseessä sisjoni joten tunnen hänet melko hyvin...asuu tässä lähellä...

Minä kyllä sanoisin että pikemminkin sanat laiska ja saamaton sopivat kuvaamaan sellaista ihmistä jolla on ylen määrin aikaa käyttää sitä jonninjoutavaan lorvailuun pihalla lasten kanssa. Sitä en ymmärrä, miten typeryys lainkaan liittyy tähän asiaan.



t. 4 joka tekee hommia koko ajan eikä nimenomaan ehdi lorvailla pihalla vaan silloin kun on siellä niin tekee koko ajan jotain: kitkee, poimii, istuttaa, leikkaa ruohoa, tekee lumitöitä jne... Ja silloin kun en ehdi ulos niin kyse on kyllä siitä että sisällä on töitä niin paljoa ettei ehdi. Mitähän laiskaa, saamatonta tai typerää tässä mielestäsi on?

Mene ulkoiluttamaan siskosi lasta ap, tai muut, soittakaa ovikelloa ja pyytäkää ulos -vaikka pelkkä lapsi! Aina ei voi jaksaa..

Vierailija:

Minä kyllä sanoisin että pikemminkin sanat laiska ja saamaton sopivat kuvaamaan sellaista ihmistä jolla on ylen määrin aikaa käyttää sitä jonninjoutavaan lorvailuun pihalla lasten kanssa. Sitä en ymmärrä, miten typeryys lainkaan liittyy tähän asiaan.

t. 4 joka tekee hommia koko ajan eikä nimenomaan ehdi lorvailla pihalla vaan silloin kun on siellä niin tekee koko ajan jotain: kitkee, poimii, istuttaa, leikkaa ruohoa, tekee lumitöitä jne... Ja silloin kun en ehdi ulos niin kyse on kyllä siitä että sisällä on töitä niin paljoa ettei ehdi. Mitähän laiskaa, saamatonta tai typerää tässä mielestäsi on?

Silloinkin, kun olen tehnyt normaalia päivätyötä ja kotihommat päälle, on minulla riittänyt aikaa lasten kanssa ulkoiluun. Minusta se on todellista laatuaikaa kasten kanssa, esim. pulkkamäkeen lähtö näin talvella. Kyllähän sitä tekemistä itse kukin keksisi loputtomasti, mutta minusta on tärkeämpää jättää vähän aikaa lapsillekin, varsinkin nyt kun ovat vielä sen verran pieniä, että viihtyvät vanhempiensa kanssa. Vielä tulee sekin aika, ettemme me enää kelpaa mukaan. En kyllä keksi, mikä kotityö olisi lapsiani tärkeämpää.

Tai jotain muita ongelmia?



Toivottavasti ap et kirjoittanut kauhistellaksesi tai hakeaksesi " kyllä on huono äiti!" kommentteja. Jos olet sisar ja asut vielä lähellä voit tarjota apuasi.

Mäkin haluaisin joskus olla päivän sisällä, mutta kun omistaa koiran, jonka on päästävä lenkille ja mieluiten pitkälle sellaiselle. Onneksi mulla on vielä vauvaikäinen, joka kulkee kätsysti vaunuissa mukana, satoi tai paistoi, mutta mitä sitten, kun se tosta kasvaa? Saa koira tyytyä lyhyempään päivälenkkiin sitten.

Itse en spennaa ulkoilusta, koska lapsi on päivähoidossa ja ulkoilee siellä kaksi kertaa päivässä. Hienolla ilmalla lähdemme ulos, mutta kieltämättä näin marraskuussa täällä etelässä on yleensä ankeaa ja harmaata.



Jos olisin kotiäitinä yrittäisin varmasti ulkoilla ainakin joka toinen päivä, mutta paljon mieluummin ulkoilisin jos asuisimme vaikkapa Keski-Suomessa jossa talvet ovat Talvia - lunta edes jonkinverran.

Äidillä ei ole ajokorttia joten käyvät illalla kaupassa autolla vaikka asuvat ihan kaupan lähellä,alle puoli kilometriä.

Vierailija:

Minä kyllä sanoisin että pikemminkin sanat laiska ja saamaton sopivat kuvaamaan sellaista ihmistä jolla on ylen määrin aikaa käyttää sitä jonninjoutavaan lorvailuun pihalla lasten kanssa. Sitä en ymmärrä, miten typeryys lainkaan liittyy tähän asiaan.

t. 4 joka tekee hommia koko ajan eikä nimenomaan ehdi lorvailla pihalla vaan silloin kun on siellä niin tekee koko ajan jotain: kitkee, poimii, istuttaa, leikkaa ruohoa, tekee lumitöitä jne... Ja silloin kun en ehdi ulos niin kyse on kyllä siitä että sisällä on töitä niin paljoa ettei ehdi. Mitähän laiskaa, saamatonta tai typerää tässä mielestäsi on?

Kerrostalon pihalla ei kauheasti kitketä, poimita, istuteta, leikata ruohoa, tehdä lumitöitä jne.

Enkä kyllä ole tajunnut ajatella, että se on just se äiti jonka kanssa lasten ulkoilu on jotenkin parempaa.

Vaan se että lapset eivät koskaan saa olla ulkona!

en viihdy ulkona ja lähellä ei ole edes mitään leikkipuistoa, jossa voisi tavata muita. Sisällä kyllä puuhaamme yhdessä kaikenlaista. Liikuntaa saavat ihan riittämiin ilman ulkoiluakin.

että äiti on saamaton. Ei sen lapsen kanssa tarvitse joka päivä kahta tuntia kökkiä leikkipuistossa, mutta kyllä lapsen hyvän perushoidon edellytys on se, että lapsi saa ulkoilla lähes päivittäin.

Yhtään ei kiinnosta kikkailla pihalla, muuten kuin tekemässä jotain järkevää.. Nykyään en ulkoile itsekään käytännössä yhtään, oon suht viimeisilläni raskaana, mikään takki ei sovi päälle enkä halua itseäni palelluttaakaan. Paljon helpompaa olla sisällä, kyllä täälläkin tekemistä riittää, sekä mulle että lapselle.

Vanhemmuudessa kun on se paska juttu, että joskus täytyy tehdä myös asioita, jotka eivät kiinnosta, mutta ovat lapsen parhaaksi. Esim. minä olen patalaiska, aamu-uninen mamma, mutta kummasti vaan nousen syöttämään lapsen kuudelta ilman kärttyilyjä. Ulos ei kiinnostaisi aina lähteä, kun se on niiiiiiiiiiin vaivalloista, mutta kun saan perseeni raahattua ulos, meillä onkin ihan mukavaa. Aina ei myöskään jaksaisi tehdä fiksua ruokaa vaan syödä pitsaa joka päivä- niin ei kuitenkaan ruokita pientä lasta, joten eikun sopan tekoon ja hyvältähän se sitten maistuukin!



Sairastan vaikka mitä, joten ihan oikeasti tiedän mitä on kun ei jaksa. Pieni lapsi vaan on sellainen, ettei sille voi selittää miksi äiti on saamaton kuukauden putkeen tai miksi äiti itkee nurkassa eikä laita ruokaa jos on nälkä.

En kertakaikkiaan tarkene talvella ulkona vaikka laittaisin turkin päälleni. Lisäksi vihaan seistä jököttää pihassa. Mitään tekemistäkään siellä ei ole joten lasten isä hoitaa ulkoilut, ja tekee sen mielellään.



Teen ihan mitä vaan mutta en ulkoile! Vihaan muuten koko ulkoilu-sanaakin jo!

Ei pointti ole se, että on paljon töitä vaan se, että emme koe *ulkoilua* mitenkään niin merkittäväksi asiaksi että viitsisimme repiä sitä varten aikaa erikseen ja nähdä hirveästi vaivaa. Ulkoiluhan on joku ihme suomalainen viimeisten vuosikymmenten villitys, ei oikeasti millään tapaa tarpeellista huvia eikä sitä juuri muualla maailmalla harrasteta ja ihan hyviä lapsia sielläkin kasvaa. Kukaan muu maailmassa kuin suomalaiset ei pidä ulkoilua mitenkään tarpeellisena asiana.



Toki meillä on paljon töitäkin vaikka tuntuukin että ne kotityöt ovat aina rempallaan. Käymme molemmat vanhemmat täyspäiväisesti tai ylikin töissä, talon rakennus on edelleen vähän kesken, puolen hehtaarin puutarhatontti vaatii paljon työtä ja kaksi vanhempaa lasta harrastaa niin paljon että yhteensä on 12 harkat viikossa joihin meidän vanhempien täytyy heidät kuljettaa. Lisäksi olemme yrittäneet järjestää asiat niin että isompien ei koulun ja eskarin jälkeen tarvitse mennä hoitoon lainkaan ja pienimmäinenkin on päiväkodissa vain 2-3 päivänä viikossa muutaman tunnin.



Sitäpaitsi me harrastamme lasten kanssa paljon sisätiloissa. Isossa talossa on tilaa temmeltää sisälläkin, pelaamme paljon pelejä, luemme ja sitten käymme harrastamassa myös sisätiloissa: jäähalleissa, uimahalleissa, erilaisissa tilaisuuksissa, temppupuistoissa, jne. Miksi ihmeessä se ei olisi todellista laatuaikaa lasten kanssa?



Suurin syy ulkoilun puutteeseen on varmaan se, että valtaosan vuotta inhoamme suomalaista säätä, miksi siis kiusata itseään ulkoilulla? Kesähelteet ovat mukavia, samoin ne muutamat mukavat muutaman asteen pakkaspäivät auringonpaisteessa. Muutoin kylmä, sade, loska ja pimeys ahdistavat meitä niin paljoa ettei tee mieli ulos mennä varsinkaan kun emme todellakaan ymmärrä miksi pitäisi.

Aika vähän mennään lasten kanssa ulos pelkässää ulkoilumielessä, iltaisin lähinnä. Saavat ulkoilmaa siinä samalla kun muuten paljon liikutaan asioilla. Mä en vaan tykkää, enkä ole silti mikään perunalastuja vetävä satakiloinen vaan hoikka.