En haluaisi mennä yhteisöterapiaan uuteen hoitopaikkaan sääntöjen vuoksi.
Siellä esim. kielletään asiakkaiden yhteyden pito keskenään hoitopaikan ulkopuolella.
Ja hoito on kuitenkin liian yhteisöllistä. Olen ollut aikaisemminkin vastaavassa, eikä siellä tuollaisia vaadittu.
Sai olla ihan kenen kanssa tekemisissä ja olla rauhassa kuitenkin hoidon aikana. Ketään ei jätetty ulkopuolelle, mutta ei myöskään vaadittu osallistumaan. Niin ne arimmatkin uskalsivat lopulta osallistua yhteisiin asioihin.
Minua kauhistuttaa tuollaiset säännöt, vaikka olen itse aika avoin ja tulen hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksa.
Ja miten aikuisilta ihmisiltä saisi kieltää yhteyden pidon keskenään? Ymmärrän kyllä tarkoituksen, mutta mielestäni tuollainen sääntö ei ole tarpeen.
Oli siellä jotain muitakin typeriä sääntöjä. Pikkujuttuja varmaan kaikki, mutta minua silti ahdistaa jo valmiiksi.
Ehkä siksi ettei ole kokemusta siitä että "liikaa" määräillään? En tiedä. Olenko vain asennevammainen?
Kommentit (6)
Ei tuo yhteydenpitokielto ainakaan lainvoimainen ole.
Onko tää joku päihdevieroitus tai mielenterveyskuntoutus?
Mielenterveyskuntoutus kyseessä siis.
Olen aikaisemmin hyötynyt yhteisöterapiasta, kun olin masentunut. Pääsin takaisin työelämään jne.
Masennus uusiutui kuitenkin muutaman vuoden päästä ja ajattelin yhteisöterapian olevan avuksi. Nuo säännöt kuitenkin "kauhistuttavat". Ja masennus/ahdistus on siis kestänyt nyt useamman kuukauden.
Ap
Sinne mennään kuntoutumaan, ei etsimään uusia bestiksiä, joiden kanssa säädetään niin paljon että kuntoutus kärsii ja ryhmädynamiikka menee hajalle. Luota nyt vaan ammattilaisiin ja mene sinne.
Kuule, ei meillä ole täällä kokemusta jostain hoitopaikoista ja yhteisöterapiasta.