Miten vanhempasi kohtelivat sinua ollessasi lapsi? Entä nyt?

Isäni oli väkivaltainen juoppohullu jonka kanssa äitini seurusteli ikävuodet 17v-27v (otti avioeron 10v jälkeen) ja jonka tuloksena sain alkuni äidin juuri täyttäessä 17v.

Äitini oli kokemuksiensa traumatisoima (ilm fyysinen kuritus tuttua jo lapsuudestaan ei vain isäni antamaa..) joka näkyi suhteessa minuun eli tyttäreensä, jonkin verran fyysistä/psyykkistä kaltoinkohtelua kasvaessani.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, äitini kuoli 47v iässä reilut 10v sitten.

Omien lasteni kanssa totaalinen nollatoleranssi kaikenlaisen kaltoinkohtelun suhteen+kerron yhä päivittäin rakastavani heitä (15v ja pian 17v).

Olin hylkiö, veljeni taas vanhempien silmäterä. Näin on edelleen esim. veljeni kutsutaan joka viikonloppu vanhemmillemme syömään, meidän perhe kutsutaan 1-2 x vuodessa. Veljelleni annettiin äitini auto käyttöön n. pariksi vuodeksi, se ei maksanut siitä edes bensoja, samaan aikaan mä en saanut vanhemmiltani yhtään mitään. Kerran kysyin sutoa lainaksi ja vastaus oli: sähän et meidän autoilla ajele.

Ei kiinnosta olla yhtään tekemisissä. Liian paljon epätasa-arvosta johtuvaa kaunaa. Jis mainitsen nöudtä asioista, saan kuulla olevani hullu, asennevammainen jne. Kuitenkin kaikki tämän näkee sivustakin, mieheni, sukulaiset, mutta vanhempani eivät koe mitenkään epätasaisesti meitä sisaruksia kohtelevansa.

Mulla on kaksi lasta ja olen pirun tarkka että kohtelen heitä tasapuolisesti. Ja paljon paljon rakastavammin kuin mua kohdeltiin.

Isäni vihasi minua, kun olin lapsi. Oli pahoinpitelyjä ym. Pystyin aikuisena antamaan hänelle anteeksi, ja hänkin ensin alkoi sietää minua (n. 10-vuotiaana), myöhemmin hyväksyä, ja sekin päivä koitti, kun tajusin hänen omalla tavallaan rakastavan minua. Nyt välit hyvät.

Äitini varmaankin ehkä rakasti minua, mutta ei koskaan sitä näyttänyt. Uskoi lapsen menevän pilalle, jos häntä kehuu tai kiittää. Kasvatuskeinona oli usein julkinen nöyryyttäminen. Hän sulki silmänsä isän hakkaamiselta, eikä suojellut minua. Useimmat ihmiset pitävät häntä hyvänä ihmisenä. En ole ihan varma miksi. Suhteemme on yhä ongelmallinen, juuri nyt emme ole edes puheväleissä.

Lapsena isä ei voinut vähempää välittää (en nähnyt vuosikausiin, kun uusi perhe oli tärkeämpi).

Nyt jatkuva ininä, että miksi en käy kylässä. No miksihän.