Lue keskustelun säännöt.
Aina kun puhun jollekulle jostain henkisesti vaikeasta asiasta, tulen ihan lamaantuneen väsyneeksi
21.06.2018 |
Ehkä osittain siitä syystä en mielelläni puhu, vaan vatvon viikkokausia jotain asiaa itsekseni kunnes kyllästyn. Mutta nyt kun otin erään vaikean, kuukausia mieltä painaneen asian puheeksi, iski taas hirveä lama enkä jaksa kuin maata sängyssä. Onko muilla tällaista?
Kommentit (10)
Aloitin juuri terapian ja tuollainen olo on monesti terapian jälkeen. Toivottavasti totun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tuollainen. Tulen lamaantuneen väsyneeksi heti kun kuka hyvänsä puhuu minulle mitä hyvänsä, enkä itse jaksa puhua muille mistään. Niin kauan kun saan olla yksin rauhassa niin jaksan ihan hyvin.
Menneisyyden ihmisseura taisi väsyttää mut pysyvästi - nyt sitten loppuelämä yksin.
Tulen väsyneeksi myös ylipäätään ihmisten seurassa, mutta ihan vain normaaliväsyneeksi. Tämä avautumisen jälkeen tuleva väsymys on ihan sairaalloista.
Ap
Kuulostaa siltä kuin keskusteleminen olisi teille kuin kemoterapia syöpäpotilaalle. Lääkettähän se on, mutta myös todella kuluttavaa. Kaipa se on juurikin sitä terapiaa.
Tuttua. Terapia voi olla tuon takia raskas prosessi. Itse olen käynyt vaikeaa elämänvaihetta läpi eri ammattilaisten kanssa viime aikoina ja pohtinut tuota samaa. Olen kyllä yhdistänyt sen itkun tuomaan väsymykseen, mutta voihan se olla henkistäkin.
Eikä siis tarvitse olla mikään maailman vakavin asia kyseessä. Esim. olemme mieheni kanssa vaikean parisuhteen takia ottaneet tavaksi puhua asioista viikottain, ja näiden keskustelujen jälkeen olen ihan poikki. Ja tänään otin lääkärissä puheeksi sen, että synnytys vaivaa edelleen kuukausien jälkeen. Tämä oli siis eka kerta kun sanoin tuon ääneen kenellekään. Noiden asioiden vatvominen ajatuksissa ei uuvuta näin, mutta heti kun niistä puhuu, niin vajoan johonkin ihan sairaaseen uupumuksen tilaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee morkkis jos puhun tunteistani. Fiilistely ei ole mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Eikä siis tarvitse olla mikään maailman vakavin asia kyseessä. Esim. olemme mieheni kanssa vaikean parisuhteen takia ottaneet tavaksi puhua asioista viikottain, ja näiden keskustelujen jälkeen olen ihan poikki. Ja tänään otin lääkärissä puheeksi sen, että synnytys vaivaa edelleen kuukausien jälkeen. Tämä oli siis eka kerta kun sanoin tuon ääneen kenellekään. Noiden asioiden vatvominen ajatuksissa ei uuvuta näin, mutta heti kun niistä puhuu, niin vajoan johonkin ihan sairaaseen uupumuksen tilaan.
Ap
En kyllä mistään mitään tiedä, mutta ehkä sun tapauksessa on kyse enemmästä kuin vain terapian väsyttävyydestä, eli ehkä sulla tuo liittyy johonkin ihan diagnosoitavissa/hoidettavissa olemaan ongelmaan eli esim uupumukseen/masennukseen. Ehkä sulla on siis tuollainen. Ehkä jos kertoisit asiasta lääkäreille tms niin ehkä ne osais auttaa.
Tuttavallani oli joskus työuupumus - sillä oli jokseenkin tuollainen olo kuin sulla. Se sai sitten sairaslomaa ym.
Kenties sullakin on työuupumus. Tai synnytyksen jälkeinen uupumus? Tai ihan vain yleisesti ottaen uupumus? No, siis, ehkä esim sairasloma/loma/lepo auttaisi.
Ja kenties sulle voisi olla helpompaa (vähemmän väsyttävää) kirjoittaa asioista kuin puhua niistä. Kirjoita asiat itsellesi (niinkuin päiväkirjaa) tai miehellesi tai ystävällesi tai jollekulle muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siis tarvitse olla mikään maailman vakavin asia kyseessä. Esim. olemme mieheni kanssa vaikean parisuhteen takia ottaneet tavaksi puhua asioista viikottain, ja näiden keskustelujen jälkeen olen ihan poikki. Ja tänään otin lääkärissä puheeksi sen, että synnytys vaivaa edelleen kuukausien jälkeen. Tämä oli siis eka kerta kun sanoin tuon ääneen kenellekään. Noiden asioiden vatvominen ajatuksissa ei uuvuta näin, mutta heti kun niistä puhuu, niin vajoan johonkin ihan sairaaseen uupumuksen tilaan.
ApEn kyllä mistään mitään tiedä, mutta ehkä sun tapauksessa on kyse enemmästä kuin vain terapian väsyttävyydestä, eli ehkä sulla tuo liittyy johonkin ihan diagnosoitavissa/hoidettavissa olemaan ongelmaan eli esim uupumukseen/masennukseen. Ehkä sulla on siis tuollainen. Ehkä jos kertoisit asiasta lääkäreille tms niin ehkä ne osais auttaa.
Tuttavallani oli joskus työuupumus - sillä oli jokseenkin tuollainen olo kuin sulla. Se sai sitten sairaslomaa ym.
Kenties sullakin on työuupumus. Tai synnytyksen jälkeinen uupumus? Tai ihan vain yleisesti ottaen uupumus? No, siis, ehkä esim sairasloma/loma/lepo auttaisi.
Ja kenties sulle voisi olla helpompaa (vähemmän väsyttävää) kirjoittaa asioista kuin puhua niistä. Kirjoita asiat itsellesi (niinkuin päiväkirjaa) tai miehellesi tai ystävällesi tai jollekulle muulle.
Olen kirjoittanut tuosta asiasta kaverille, ollaan viestitelty joskus. Mutta nimenomaan fyysisen puhumisen jälkeen olen uupunut.
Ap
Pienen lapsen kanssa jos on äiti yksin kotona niin aika moni äiti uupuu. Mutta se kyllä näkyy ihan kaikessa muussakin eikä vain keskustelutilanteissa.
En ole tuollainen. Tulen lamaantuneen väsyneeksi heti kun kuka hyvänsä puhuu minulle mitä hyvänsä, enkä itse jaksa puhua muille mistään. Niin kauan kun saan olla yksin rauhassa niin jaksan ihan hyvin.
Menneisyyden ihmisseura taisi väsyttää mut pysyvästi - nyt sitten loppuelämä yksin.