Lue keskustelun säännöt.
Päättämättömyys estää elämästä
18.06.2018 |
En tiedä mitä haluan, ja jos tiedän, en ole varma olenko varma. En tiedä mille alalle haluan, haluanko lapsia ja tavallista perhe-elämää, haluanko lemmikin... Pienempiäkin asioita on vaikea päättää. Sitten alan useasti katua päätöksiäni, ja jahkailen ja teen uusia päätöksiä. Itsetuntemus on ok, tietenkin kehitettävääkin on. Mutta usein itsetuntemuksen kehittäminen onnistuu juuri siinä vaiheessa, kun tuli tehtyä jokin virhepäätös. Tämän vuoksi elämäni junnaa paikallaan. Muilla samaa ongelmaa? Miten olette ratkaisseet asian, tai oletteko tehneet jotain pahoja virhepäätöksiä ja havahtuneet esim ammattinne suhteen, että tämä ei nyt ollutkaan mun juttu?
Kommentit (4)
On. Oon tehnyt niin monta asiaa, sit äh ei oo mun juttu. Takapakkia, uus juttu, ei oo mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minulla tärppäsi ammatinvalinnassa vasta kolmannella kerralla. Ei se mokaaminen niin vakavaa ole. :) Vasta viimeisen koulun kävin loppuun, muut lopetin kesken.
Tarvitseeko sitä nyt kaikkea samalla kertaa tietääkään. Jos esim. perheen perustaminen ei ole itsellesi vuosiin ajankohtaista, ei kannata yrittää vielä päättää montako lasta haluaa vai haluaako.
Ammattiin voi suhtautua pragmaattisesti, hankkia tutkinnon, jossa on hyvät työnäkymät ja joka mahdollistaa monenlaista, omien lahjojen ja taipumusten mukaan. Toki tiedät oletko ”lukuihmisiä” vai haluatko käytännön ammatin, oletko lahjakas kielissä, matematiikassa vai missä. Ei suurimmalla osalla ihmisiä ole mitään kutsumusammattia tai selkeää varmuutta, mitä haluaa tehdä isona.
Ihan hyvä että mietit asioita ja pohdit mikä sopii itsellesi. Itse menin tekemään lapsen pohtimatta asiaa sen kummemmin, ajatellen vain että lapsen saaminen on normaalia. Tässä muutaman vuoden aikana on tullut huomattua, että olisi kannattanut miettiä toisenkin kerran, sillä en todellakaan sovi vanhemmaksi, ja tästä on silti selviydyttävä kunnialla.