Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka haluaa lapsia, mutta eivät perhe-elämää
17.06.2018 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Miten yleistä tämä on? Että mies on se joka haluaa lapsen, mutta sitten ei osallistu.
Meilläkin siis mies oli se joka halusi lapsen, ja minä pitkin hampain suostuin, kun mies vannoi ja vannoi että yhdessä hoidetaan. Mutta kun ei. Hän leikkii ja viettää kyllä lapsen kanssa aikaa, kun hänelle sopii, mutta mitään lapseen liittyviä asioita ei hoida, ei millään. Ei osta vaatteita, ei käytä neuvolassa, ei mitään.
Mistään omasta menosta ei jousta. Tai jos joustaa, niin kerran vuoteen tai puoleen vuoteen, ja siitä sitten saa kuulla koko ajan, kun hän niin kovasti uhrautui. Aamuisin ei nouse lapsen kanssa ikinä. Pyydettäessä kerran viikkoon, ja sitäkin kestää se max 2 viikkoa, ennen kuin lopettaa.
Molemmat ollaan töissä, ja maksetaan kaikki puoliksi. Mutta häntä työt, jotka ei ole sen raskaampia kun minun, tai työpäivät pidempiä kuin minun, ja siis vain häntä, työt estää hoitamasta asioita tai joustamasta.
Olemme siis eroamassa. Lasta hän ei voi kuulemma ottaa, kun hän on töissä. Mutta minä sitten kyllä voin, vaikka samalla tavalla töissä olen.
Kommentit (2)
On harkintakykyä, ja yhdessä oltiin 7 vuotta ennen lasta.
Aina on hoitanut oman osansa yhteisistä asioista. Siivosi ja siivoaa edelleen. Hoitaa talossa oman osansa, pyytämättä. Raha-asiat on kunnossa. Ei juo, ei polta, ei käy juhlimassa. Aina on ottanut mut huomioon. Ei riitele aiheetta, ja jos on aihetta pysyy asiassa. Osaa päättää mun kans yhdessä asioista. Aina on ottanut mut huomioon.
MUTTA nyt sitten ei hoida *lapsen* asioita. Mitään lapseen liittyvää. Yhtään. Eikä jousta lapsen takia. Ja itse sen lapsen halusi, minä en. Mikään muu ei ole muuttunut. Kohtellee mua edelleen yhtä hyvin kuin aiemminkin, hoitaa yhteisiä asioita kuten ennenkin. Ihan kuin asuisi jonkun skitsofreenikon kanssa.
Edelleen esim. siivoaa talon pyytämättä, ja käy kaupassa. Mistään näistä ei ikinä ole tarvinnut edes puhua, kun on itsestäänselvää, että yhteiset asiat hoidetaan yhdessä.
Mulle ei ole ikinä ollut väliä milloin ja miten asiat tehdään, kunhan ne tehdään. Eli mies on aina saanut tehdä silloin kun itselle sopii. Ja miten sopii. Ja nyt sitten mies ei ymmärrä että lapsen kanssa ei aina voi tehdä just silloin kun haluaa mitä haluaa, vaan välillä joutuu joustamaan. Ja tähän ei suostu.
Miten tätä voi testata etukäteen?
Se on kans outo juttu, kun ei suostu hoitamaan mitään lapsen juttuja. Itselleen kyllä varaa hammaslääkärin tai parturin ilman ongelma, mutta lapsen kohdalla se ei sitten yhtäkkiä millään onnistu. Ei ehdi, kun on niin kiire töissä. Tai sitten ei osaa. En vaan voi ymmärtää.
Ja nyt kun kirjoitan, niin hyvä mieshän tuo on. Mutta tämä lapsen asioiden hoitamisen sysääminen täysin ja pelkästään mulle, ja täysi joustamattomuus missään omissa menoissaan lapsen takia, on vain liikaaa mulle. Mä en vaan jaksa tätä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä sikiäjillä ole minkäänlaista harkintakykyä sen suhteen, kenen kanssa lisäännytään? Eikö tule mieleen testata, miten vastuullinen mies on ja miten hanakasti huolehtii naisystävänsä hyvinvoinnista? Jos huomiointia ja vaivannäköä ei ole oma-aloitteisesti tarjolla ennen raskautta, ei sitä tule sen jälkeenkään.
Comprende?