Lue keskustelun säännöt.
Olen miehestäni tosi huolissani!!!
19.11.2007 |
Hän on vaihtanut työpaikkaa, ja tekee nyt ihan hirmuisen pitkää päivää. Huomaa että hänellä on paineita, ja yrittää kauheasti olla tehokas ja oppia kaikki uudet asiat nopeasti.
Kotona asiat on minun mielestä olleet hyvin, minä tuen parhaani mukaan ja hoidan kotiasiat ja lapsen enkä valita omista töistäni. Ja olenkin ollut tyytyväinen elämääni, meillä on mielestäni kaikki hyvin.
Nyt hän yhtäkkiä ahdistuneena puhui miten kaikki on meidänkin välillä huonosti, ja pitäisikö vain erota, ja hän on minun elämäni pilannut jne.
Mitä ihmettä nyt neuvoksi!!! Auttakaa onko ajatuksia?
Kommentit (15)
nyt vaan tuet ja rakastat ehdoitta. ja ehkä johonkin terapiaan miestä jos ei ala normalisoitumaan...
terv burn outin kärsineen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hän ei ITSE näe sitä näin, vaan vetää minua tilille että meidän suhde ei toimi, ja erota pitäisi, ja että muutenkin olen kamala akka. Ja minä kun en vuosiin ole ollut näin tasapainoinen ja tyytyväinen ja nalkuttamaton...
ap
ihanaa että joku kommentoi. Mihin terapiaan voisin miestäni alkaa lykätä, ja mitä teen kun hän itse ei näe tätä minulle niin ilmeistä syy-seurausyhteyttä vaan on sitä mieltä että väistelen tosiasioita kun alan puhua hänen töistään.
Miten pakotan hänet hakemaan apua?
ap
Auttoi meillä kun mies oli ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta itsestäni parisuhdeterapia tuntuu kaukaa haetulta, mutta mistäpä parisuhteesta ei löytyisi aihetta terapiaan, varsinkin kun ollaan oltu yhdessä 15 v. Minusta vaan hän ei ole nyt oikein järjissään enää puhumaan asiallisesti, minusta hänellä on jo aika vainoharhaiset synkät ja vainoharhaiset ajatukset.
Terapiassa on joskus oltukin, kyllähän siellä asioista puhutaan, mutta ei se masennusta poista eikä burn outia vähennä.
ap
siis meni varmaan 2 vuotta kun vaan yritin jotenkin roikkua ja katsoin vierestä kun toinen teki ylipitkää päivää ja ahdistui. ei suostunut menemään minnekään lanttumaakarille.
kunnes sitten yksi päivä ihan romahti ja puhui itsensä tappamisesta ja kuinka olisi parempi jos häntä ei olisi. vasta sitten suostui terapiaan. ei käynyt siellä montaa kertaa mutta pitkin hampain suostui ottamaan lääkkeet. niitä söi reilun vuoden. vaihtoi työpaikkaa ja minä patistin tekemään kaikkea nautinnolista- urheilemaan ja tekemään muuta kivaa. paljon tuolloin tapeltiin ja itsekin mietin eroa- se oli todella raskasta. en koskaan sanonut eromietteistäni ääneen. venyin ja tuin miestä. ja tilitin tyttökaverille.
mutta tuo monen vuoden rumba kannatti. nyt mun ihana mieheni on taas terve (ollut pian 2v) ja elämä tasapainossa. ja mies on kauhistunut miten mustien lasien läpi silloin kaiken näki.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kun saisit ukkokultas tajuaan että tämän takia ei kannata puhua edes eroaikeista! ite olen joskus ollut samassa tilanteessa... siis samanlaisia ajatuksia pyörittänyht kuin miehesi ja parhaiten siinä auttoi vain se että toinen oli ja kuunteli ja sanoi että puhun typeriä... älä anna miehellesi ajatustakaan eron suuntaan...
pelottaa ettei tulisi jotain muuta vielä mikä vie minun voimat, sitten meitä ei pelasta enää mikään. Onneksi nyt minulla on säännöllinen vakituinen työ, ja lapsi terve ja viihtyy päiväkodissaan. Muutenkin on asiat mallillaan, että ei nyt auta kuin yrittää vaan jaksaa tuota äksyilijää, ja kun hän äyskii niin minun vaan pitää jaksaa halata.
Sattuu vaan kun hän sitten kiukuissaan jostain asiasta puheissaan sivaltaa, kyllä ne välillä osuu ihan vyön alle.
Toivon ettei meidän tarvitsisi mennä ihan romahdukseen asti, voi kun hän lopettaisi nuo pitkät päivät.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työ on tosi rankkaa ja vaativaa, niin tokihan se olisi helpompaa mennä " kämpille" nukkumaan ilman mitään velvoitteita. Ja aamulla taas töihin. Häntä varmaankin ahdistaa se, ettei ehdi/jaksa leikkiä lasten kanssa, ei ehdi/jaksa jutella kanssasi, ei siivota, eikä mitään.
Tai sitten se hemaiseva blondi siellä työpaikalla on alkanut vikitellä ja vihjailemaan tulevista pikkujouluista....
Mies on ihan tosissaan. Tottakai hän voi alkaa nukkua eri huoneessa, alkaa mykkäkoulun, ja kyllä siitä suhde viilenee väistämättä. Pelkään etten osaa hoitaa sitä taitavasti, kun itsekin olen väsynyt työpäivän jälkeen, kun hoidan kaiken kotona.
Minusta se olisi niin, niin turha ero....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpäivät on hankittu sitä varten ettei viihdytä kotona, että vamo kyllästyis ja lähtis. kun nainen ei lähde, pitää sille rautalangasta vääntää että haluaa erota. Miten nämä kaks erottaa toisistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän tosi innokkaana ja toiveikkaana meni sinne töihin, eikä ollut silloin yhtään vaimoonsa kyllästynyt, ihan kyyhkyläisiä olimme vaikka paljon vuosia takana. Lisäksi kun minulla joitakin vuosia sitten oli rankkaa töissä ja muutenkin, hän teki paljon töitä ettemme eroaisi. Jos olisi halunnut minusta eroon niin silloin ei olisi tarvinnut paljon sormea nostaa.
Siksi tämä minusta onkin niin ilmeisesti töistä johtuvaa, kun ero on noin dramaattinen siihen millä mielellä hän vähän aikaa sitten oli. Voi miten saisin hänet hetkeksi itse tajuamaan sen!
ap
eikö kukaan ehdi vastata, MITÄ TEEN?