Lue keskustelun säännöt.
Kauanko olet ollut eron jälkeen sinkku?
15.06.2018 |
Otsikossa kysymys. Olen eronnut kohta viitisen vuotta sitten ja mietin, osaisinko edes ottaa toista ihmistä arkeni osaksi. Toisin sanoen olen yrittänyt, homma ei vaan ole antanut enempää kuin on ottanut ja siksi olen luovuttanut.
40 vuotta lähestyy. Tuntuu hassulta koska olin erotessani vasta vähän aikaa sitten täyttänyt 30. Kuulisin mielelläni kokemuksia heiltä, jotka eivät ihan joka päivä ihastu (ihastun itse tosi harvoin) mutta jotka silti ovat onnistuneet löytämään uuden kumppanin.
Kärsin vähemmän yksin ollessani kuin ollessani huonossa suhteessa. Olen ehkä vähän kranttukin mutta kyllä minusta parisuhteen alussa ainakin pitäisi toista pystyä katsomaan edes vähän kuin vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Kommentit (13)
Vasta/jo 4 vuotta. Suojamuurit korkeella ja yllättävän mukavaksi muutenkin todennu tän yksinelon pitkien ja vaikeiden suhteiden jälkeen, jopa siinä määrin että koen tämän varteenotettavana vaihtoehtona vaikka loppuiäksi. (Viimeinen asia mitä olisin joskus esim. 10 v sitten itsestäni uskonut) :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta/jo 4 vuotta. Suojamuurit korkeella ja yllättävän mukavaksi muutenkin todennu tän yksinelon pitkien ja vaikeiden suhteiden jälkeen, jopa siinä määrin että koen tämän varteenotettavana vaihtoehtona vaikka loppuiäksi. (Viimeinen asia mitä olisin joskus esim. 10 v sitten itsestäni uskonut) :D
Aika sama. Viihdyn itsekseni enimmäkseen hyvin mutta toisaalta kaipaisin kuitenkin vastikkeetonta välittämistä ja läheisyyttä ilman seksiä. Ihan vain kiireetöntä, hiljaista yhdessäoloa. Joskus tulee mietittyä sitäkin, kuinka paljon enemmän kahden ihmisen tuloilla saisi aikaan mutta onneksi tämä ei ole lainkaan polttavin harmistuksen aihe. Tälläkin hetkellä elän mukavasti enkä totta puhuakseni toimeentulotuella elävää kumppania huokaisikaan.
Erosin kaksi vuotta sitten, enkä voisi tällä hetkellä kuvitellakaan olevani enää koskaan parisuhteessa. Olen 36, olin eksäni kanssa 17 vuotta eli koko aikuisikäni. Ja meillä on kaksi lasta. En kaipaa parisuhteesta tai miehestä yhtään mitään.
Välillä kyllä suren, etten koskaan enää rakastu.
Menin naimisiin 23-vuotiaana, ja samana vuonna syntyi poikani.
Hain eron reilut kaksi vuotta myöhemmin, ja sinkku olen ollut lähes 30 vuotta.
En todellakaan ole halunnut enää yhtäkään kiviriippaa vedettäväkseni. Minulla oli ammatti jo valmiina ja myöhemmin opiskelin lisää. Olin onnellinen yh:na, ja pojasta kasvoi tasapainoinen hieno mies jolla vakityö ja oma perhe.
Isä ei poikaansa halunnut tavata ennenkuin yht äkkiä otti yhteyttä kun poika oli armeijassa. Tapasivat, mutta vieras mies ei isän paikkaa enää saanut.
Joitain miesjuttuja nuorempana oli, mutta en koskaan ole halunnut sitoutua kenenkään kanssa. Oma tupa oma lupa on liian rakas!
Olen ollut vuoden melkein 20 vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Vuosi on ollut kiva, olen keskittynyt tekemään oman elämäni hyväksi, olen matkustanut, harrastanut ja tavannut kivoja ihmisiä. Nyt aion vähitellen alkaa deittaillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 ihanaa vuotta on vierähtänyt. Oli tuossa välillä ihastuminen ja toinenkin mutta nyt voin todeta että onneksi niistä ei tullut mitään. Yksin on niin paljon helpompaa ja mukavampaa. Tietysti satunnaisesti kaipaa läheisyyttä ja kaveria rientoihin mutta parempi näin. Joskus olen miettinyt että vanhuuden varalle olis kiva olla puoliso mutta naisena päätyisin kuitenkin miehen omaishoitajaksi eikä miehestä olisi vanhuudenturvaa itselleni joten mieluummin yksin sittenkin.
Kolme ja puoli vuotta olin sinkku. En ole tänä aikana varsinaisesti etsinyt vakavaa parisuhdetta, mutta jonkinlaista sutinaa ja ystävyyttä kyllä. Lyhyitä tapailusuhteita oli tänä aikana muutama, mutta ne olivat kaukana oikeasta parisuhteesta. Tämä oli toisaalta minulle ihan ok, mutta toisaalta jatkuvasti kaihersi se ajatus, että nämä miehetkään eivät halunneet minusta mitään pidempää tuttavuutta ja ihan aitoa ystävyyttä.
Sitten tapasin miehen, jolle sanoin suoraan, etten halua mitään väliaikaista vaan jotain pysyvää, vaikka se sitten jäisikin pelkästään ystävyyden tasolle. Tämä mies sanoi, että haluaa parisuhteen eikä mitään epämääräisiä säätöjä. Pelästyin tätä hieman, mutta halusin kuitenkin jostain syystä tutustua tähän ihmiseen. Ja nyt olemme parisuhteessa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä epävarmoja, mutta molemmat haluavat ehdottomasti olla yhdessä. Haluamme siis samoja asioita, mutta emme tiedä, miten ja millä aikataululla ne toteutetaan. Eli esim yhteenmuutto, mutta tapahtuuko se vuoden vai 10 vuoden sisällä.
Eli todella epävarma minäkin olen ollut ja olen edelleen, mutta oikean ihmisen kanssa näyttäisi kuitenkin ihan mahdolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kolmessa parisuhteessa viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Sen jälkeen kun 15 vuotiaana aloittelin nämä parisuhdetouhut, en ole päivääkään ollut sinkku vaan aina on kumppani vaihtunut lennosta ettei jää tyhjän päälle.
Viitisen vuotta siihen meni. Ottajia oli kyllä tyrkyllä, mutta sitouduin uudelleen vasta kun kolahti kunnolla. Rakastin sinkkuna olemista :) Olen nyt 37-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut avoliitosta 15 vuotta sitten, ja viimeksi rakastellut 11 vuotta sitten. Toisaalta elämässäni on paljon hyvää, talous kunnossa, joten kyllä tämä menee.
sinkkuna 5 vuotta, jätin miehen 2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut 2010. Sen jälkeen puolen vuoden suhteita melkein koko ajan. Uusi mies on helppo löytää mutta vaikea pitää. Kaikki ovat olleet aivan erilaisia keskenään. Nettiaikana mies menee helposti takaisin naisten kuvia selailemaan. Nytkin sättäilen yhden kanssa jota en ole vielä tavannut ja olen tietty skeptinen. Naimisissa olin 21v.
Edellinen parisuhteeni loppui keväällä 2006. Siitä vuoden kuluttua yritimme vielä hetken aikaa lämmitellä suhdettamme, mutta turhaan. Nykyisen mieheni tapasin 2014. Olin siis tuota lyhyttä lämmittely-yritystä lukuun ottamatta sinkku yli kahdeksan vuotta. Kenenkään miehen kanssa en ole saman katon alla asunut noin 25 vuoteen eli avioeroni jälkeen. Siihen olisi todella iso kynnys.