Heli Vaarasen tuorein kirjoitus: "Kuinka monet juhlat aiot pilata tänä kesänä?"

Ehkä tuollaisia ihmisiä on,  jotka haluavat näyttää ja näpäyttää; itse en ole tavannut vain yhden mies-exän, joka ei voinut olla toistuvasti vinoilematta lapsensa, tuoreen ylioppilaan, äidille. Exän isä käyttäytyi aivan samalla tavoin, joten ei ollut vaikea todeta, ettei mätä omena kauas puusta putoa.

Tästä oli kyllä jo ketju, mutta ei se mitään; ajankohtainen aihe. Hieman musta-valkoinen kirjoitus on.

Toisessa ketjussa kauhisteltiin sitä, ettei rippilapsi itse saa päättää, kuka on tärkeä. Ja onko lapsen äiti tärkeämpi kuin juhlakalu itse.

Tosin se ei ollut kyllä kirjoituksen pointti; nimenomaan hän kirjoittaa, että juhlan keskipiste ja hänen ydinperheensä ovat tärkeimmät. Siitäkin huolimatta, että ydinperhe on erillään.

Kyllä hän minusta asiaa kirjoittaa. Mutta ei sovi tietenkään jokaiseen perheeseen. Kirjoituksen pointti on kuitenkin se, ettei nyxä saisi tulla nolaamaan juhlia varastammalla huomiota itse juhlista. Tästä olen samaa mieltä. Jos nyxää ei ole vielä esitelty lapsille ja suvulle, niin rippijuhlat ei minustakaan ole se oikea paikka.

Mutta eikös tuossa tilanteessa törpöin ole se lasten vanhempi, joka raahaa sen nyksänsä kutsumatta paikalle. Eli tässä nyt syyllistetään sitä nyksää siitä, että eksä pahoittaa mielensä.

Voihan se mennä niinkin, että sekä eksä että nyksä ovat ihan fiksuja tyyppejä, mutta se vanhempi on se törppö, joka haluaa näpäyttää sitä eksäänsä tuomalla nyksän paikalle. Mielestäni tässä kaadetaan nyt sen nyksän päälle asioita, joita hän ei ole aiheuttanut.

Onko Vaaranen tosissaan?

 "Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin." 

Eihän todellakaan aina ole kyse siitä, että uusi suhde on rikkonut sen entisen, mistä tässä pitäisi olla pahoillaan. Olipa ikävä kirjoitus Vaaraselta ja jos se oli jonkunlaista sarkasmia, en minä kyllä tajunnut. 

No exää ei tarvitse tosiaan kahville kutsua enkä itse voisikaan koska on katkaissut itse suhteensa mieheeni ja heidän lapsiinsa. Jos hän haluaa joskus lastensa elämään palata, tuen asiaa ilman muuta vaikka vihaan koko ihmistä ratkaisunsa takia.

Lapset edellä tulee mennä kaikessa. Nyxän saa esitellä mielestäni ensimmäistä kertaa vailla sukujuhlissa mutta aikuisten tulee käyttäytyä aikuisella tavalla eikä draamailla juhlissa vaikka sattuisi. Itse ainakin sanoin exälleni kun ensimmäistä kertaa tuli tilanne että uusi mieheni on paikalla. Hänellä oli aikaa sulatella tulevaa kohtaamista.

Itse kärsin niin monia vuosia oman äitini eron jälkeisestä käytöksestä että sain kauheat traumat.

Olen eroni jälkeen kohdellut exääni aina kunnioittavasti ja hänkin pitänyt mölyt aina mahassaan. Poikamme rippijuhlat ovat nyt kesällä. En ole tavannut exäni uutta naisystävää mutta olen sanonut että hän on sydämellisesti tervetullut juhliin ja tapaan hänet mielelläni. Lapsilla tulee olla juhlansa ilman jännitteitä. Haluan antaa käytökselläni myös mallia lapsille että katkeruutta eikä kaunaa ole järkevää kantaa. Minulla olisi monia syitä vihata exää mutta arvatkaapa mitä, en jaksa käyttää aikaani sellaiseen. Mieluummin kunnioitan häntä lasteni isänä.

Vierailija kirjoitti:

Onko Vaaranen tosissaan?

 "Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin." 

No mä en ainakaan halua mieheni lasten äitiä kutsua kahville, enkä lupaa mitään tuollaista. Lapset viettävät aikaa meillä paljon, joten tottakai "sekaannun" ihan väistämättä!

Minä en ole mieheni ja exänsä välejä rikkonut, enkä ole eroa aiheuttanut, joten en ymmärrä, miksi minun pitäisi olla pahoillani yhtään mistään. 

Lapsetkin ovat jo melkein aikuisia, ja osaavat päättää itse, keitä haluavat kutsua juhliinsa ja keiden kanssa haluavat aikaansa viettää. En koe olevani tilivelvollnen lasten äidille asioista, joita meillä tapahtuu. Kyse on kuitenkin meidän kodista. Hänellä on oma kotinsa, ja en minäkään puutu siihen, mitä siellä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Onko Vaaranen tosissaan?

 "Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin." 

Eihän todellakaan aina ole kyse siitä, että uusi suhde on rikkonut sen entisen, mistä tässä pitäisi olla pahoillaan. Olipa ikävä kirjoitus Vaaraselta ja jos se oli jonkunlaista sarkasmia, en minä kyllä tajunnut. 

Eihän se nyxä sitä pyydä anteeksi! Nyxä on pahoillaan siitä, että maailman tärkein rakkaussuhde ei lopulta kestänytkään, että ikuisuuksiin kestämään tarkoitettu liitto kariutui.

Minusta on tärkeintä se, että uusi puoliso tajuaa, että ei ole koskaan kuulunut siihen rikottuun ydinperheeseen. Siksi hänellä ei ole mitään sanomista sen asioihin. Ja nimenomaan sen perheen omiin asioihin, ei esim. siihen, ottaako teini hänen ja puolison kodissa lakin pois päästä.

Mutta jos rippilapsi haluaa, että vanhempien nyxät eivät tule hänen juhliinsa, niin sittenn eivät tule.

Jotkut eivät edes halua järjestää perhejuhlia, koska vanhemmat ovat eronneet eivätkä ecät ja nyxät sun muut tule toimeen keskenään. Kitkaa on.

Samoin jos perheessä on tapahtunut esim. itsemurha, niin eikö siellä ole vähintään yksi tolvana sukulainen, joka tämänkin asian haluaa muutaman kupposen kumottuaan nostaa päiviteltäväksi.

Mitä helevettiä? En edes pitkälle jaksanut lukea. Tunteeko joku tuollaisia ihmisiä vai onko ne vain kehnoja sketsihahmoja?

Biologinen vanhempi ei aina ole se tärkein.

Isäni ja hänen nyksänsä eivät päässeet rippijuhliini tai valmistujaisiini. Jos äidiltäni olisi kysytty eivät he olisi tulleet häihini tai lastenlastensa kastejuhlaan.

Äitini mielestä hänellä oli oikeus päättää etteivät minulle rakkaat ihmiset osallistu minun juhliini.

Siksi kirjoitus särähti pahasti korvaani. Minä olen ollut se lapsi, jonka äiti on päättänyt henkilöiden tärkeysjärjestyksen elämässäni.

Todellisuudessa isäni vaimo on ollut, välimatkasta huolimatta, aina läsnä minulle ja sisaruksilleni. Hän on ollut se äitihahmo, tuki ja turva, tsemppari ja läheisin nainen elämässäni.

Äitini on katkera, vaikka itse oli se joka jätti miehensä lähtiessään etsimään kadonnutta nuoruutta.

Nyt olen äitipuoli tytölle jonka äiti teki samoin. Kymmenen vuotta olen hoivannut kuin omaani. Komentanut ja kannustanut.

Lapsi on se joka pian päättää rippujuhlavieraansa. Juhlat järjestetään meillä, lapsen kotona. Ovet ovat avoinna lapsen äidille, miehelleen ja suvulle. Eri asia on se ilmestyykö äiti paikalle.

Nyxä ei taatusti ole pahoillaan exän erosta.

Muuten hän itse olisi yksin nyt.

Jotain rajaa teeskentelylläkin, Vaaranen.

Tota mitä kun tilanne on se että lapsia asuu sen uuden puolison kanssa? Pitääkö se nyt siis väistyä ja lähteä omasta kodistaan exän tieltä? Ettei exälle tule paha mieli sen olemassa olosta?

Pääosin ihan asiallinen kirjoitus. Kärjistetysti exän nolaamista ja alentamista harjoittavat nämä julkkikset, jotka lehtien palstoilla hehkuttavat uutta rakkauttaan ja kumppaniaan ja saattavat vielä kauttarantain vihjaista jotenkin että "nyt minulla on kumppani joka arvostaa minua" tms, eli siis vihjata, että entinen ei näin tehnyt. Ja näitä juttuja lukevat paitsi se exä, myös ne yhteiset lapset.

Aikuiset ihmiset osaavat olla hirveän ajattelemattomia. Olin kerran tilanteessa, jossa pariskunta ilmoitti kahvipöydässä, että ovat menneet naimisiin. Läsnä oli toisen osapuolen lapset, jotka olivat tavanneet vanhempansa nyxän tasan yhden kerran ja suhde oli vieläpä alkanut pettämisestä ja lapset eivät olleet vielä oikein toipuneet erosta eivätkä hyväksyneet koko suhdetta. Ei siinä oikein kukaan onnitellutkaan. Kerrassaan kiusallinen tilanne.