Mieheni palvoo kuolleen vaimonsa tavaroita :(

Vaimovainaa tulee kummittelemaan tuossa talossa ikuisesti, mies ei pääse hänestä eroon koska on liian lähellä menneisyyttä.



Tekee varmana kipeää myydä tuo talo, mutta suhteenne pelastaminen tässä elämässä lienee tärkeintä?

ollaan sovittu että polttohautausta halutaan molemmat ilman mitään suuria pippaloita. vaatteet poltetaan mökillä piharoviolla-kenellekään niitä ei anneta eikä lahjoiteta vaikka ois sitten kuika hyviä ja uusia. molemmat ollaan sanottu että uutta kaveria ei ainakaan vihille asti viedä jos sellainen jostain vielä ilmestyis.

teidän täytyy puhua tästä suoraan ja nostaa siis kissa pöydälle.

Vaimo on kuollut, ei hän tule takasin. Hänen tulee jatkaa elämää eteenpäin eikä takertua menneeseen. varmasti menetys on sattunut kovasti mutta asia täytyy jättää taakse.

Sano että jos hän voi pitää jonkun tavaran muistona mutta muut siirtää varastoon.

Vaikka en nyt sitten tiedä, että olisiko se odottaminen tuohon mitään auttanutkaan, mies olisi vain saanut rauhassa palvoa tavaroita siellä kodissaan.



Mutta onhan menneisyydestä pystyttävä päästämään irti, jotta voi jatkaa eteenpäin. Eikä kukaan ulkopuolinen voi määrätä sitä tahtia, milloin pystyy päästämään irti. Se on saatava tehdä omalla tahdillaan. JOillain siihen menee vuosi, toisilla kymmenen. Mutta fiksua sitten olisi, ettei sotkisi uusia ihmissuhteita siihen kuvioon, ennen kuin on todellakin valmis jatkamaan eteenpäin.



Mies elää nyt varmasti suurissa ristiriidoissa, kun toisaalta tuntee loukkaavansa vaimovainajaa, jos luopuu vanhoista järjestyksistä. Ja toisaalta tietää, että sinulle pitäisi antaa enmmän vapautta. Mutta kun te nyt elätte siellä kodissanne sitä omaa arkeanne, niin miehellä ei ole aikaa käsitellä niitä asioitaan rauhassa. Siihen kun ei saata pelkkä viikon lomakaan riittää. Arjen kiireen keskellä taas ei ole aikaa sellaiseen.



Ja siinä olet oikeassa, että ei tuo kuulosta kohtuulliselta sinua kohtaan. Laatikollisen tavaraa haluaisi varmasti jokainen tuossa tilanteessa säilyttää, mutta ettei verhoihin saa koskea... Eiväthän ne ikuisesti voi olla vaihtamatta. Milloin verhot sitten miehen mielestä voi uusia? Kolmen vuoden, kymmenen vuoden, kahdenkymmenen vuoden päästä? Vai ei millioinkaan?

Yhteisen kiinteistön myyminen. Totta kai voi tuntua typerältä luopua - kenties hyvinkin suunnitellusta - talosta, mutta kuka ihme nyt voisi muuttaa

eri naiselle

suunniteltuun " unelma" taloon?! Talosta on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä.

MIksi ei vihille? Elämä jatkuu jossain vaiheessa toisen kuoleman jälkeen ja hyvä niin. Etkö haluaisi miehesi olevan onnellinen, jos sinusta aika jättää? Olisi siis ihanaa, jos mies löytäisi niin suuren rakkauden, että menisi naimisiin.

mielesi mukaan? Etkö yhtään halua kunnioittaa miehesi mielipidettä millaisena hän haluaa pitää oman kotinsa? Kyllä minäkin hermostuisin.

Talon myyminen ei ikävä kyllä ole mahdollista, kun se on rakennettu sukutilalle (vanha purettu pois) ja pihapiiriin kuuluu navetta ja muut tilalle kuuluvat asiat, minäkään en halua että viisi polvea suvussa kulkenut tila myytäisiin ulkopuoliselle.



Luulen että minä pystyisin kyllä olemaan tässäkin talossa onnellinen jos vain saisin tehdä tästä oman kodin näköisen ja asua täällä ilman rajoitteita ja " orjailua"



Voisinko olla niin julma että yksinkertaisesti pakkaisin entisen vaimon henkilökohtaiset tavarat (vaatteet ja muut mihin ei saa koskea) laatikoihin ja veisin ne ulos aittaan jossa säilytetään muutakin vanhaa rompetta? Ja lisäksi muuttaisin ne pienet sisutukselliset asiat mitä olen halunnut, eli juuri tuo kukkapöytä, yksi matto ja parin huoneen järjestys. Ja kun mies tulee kotiin ja arvattavasti kilahtaa niin sanoisin tiukkaan sävyyn että jos haluat minun kanssa elää niin on opittava luopumaan. Ei ole minua kohtaan oikein tämä. Ja jos taas haluat elää entisen vaimon muistoa palvoen niin ole hyvä ja kerro se nyt että voin pakata omat tavarani ja lähteä.



En oikein usko että pelkkä puhuminen auttaisi. Puhuessa se varmasti myöntelisi ja sitten taas kun seuraavan kerran tekisin jotain " kamalaa" kuten muuttaisin huonekalujen järjestystä se mököttöisi seuraavat kaksi viikkoa ja haukkuisi mustasukkaiseksi.



Ap

Minä en halua asua kenenkää toisen kodissa/kenenkään toisen luona vaan ihan OMASSA kodissani. MEIDÄN KODISSA. En ole sanonut että haluan muuttaa kaikki oman mieleni mukaan, mutta se että en saa edes verhoja vaihtaa ei ole minua kohtaan reilua. Vai päättääkö sinun miehesi milloin saat teidän verhot vaihtaa?

vaan pakotat miehesi pakkaamaan tavarat aittaan.

Mies on muuten ihana, kaikinpuolin fiksu ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Huolehtiva, rakastava. En vaan tajua miten tuo tavaroiden palvominen on tullut hänelle tuollaiseksi pakkomielteeksi. Hän selvästi haluaisi jatkaa elämää ja olla minun kanssa onnellinen, mutta ei vain yksinkertaisesti pysty luopumaan. Kai hän kokee että nuo tavarat on ainoa yhteys entiseen vaimoon.



Ap

Oletko pikkusen yksinkertainen. Ap ei ole vierailulla miehen kodissa, vaan kodin pitäisi olla yhteinen, kun liitossa asutaan!



Tottakai saa sisustaa YHTEISTÄ kotia.

Aloitatte vaikkapa uuden vuoden sillä, että aloitatte puhtaalta pöydältä. Ei tuo elämä kuulosta ihanalta sinun tai miehesikään puolesta. Hän ei ole ollut ainakaan vielä valmis päästämään irti.

teidän pitää puhua asiasta!! Kysy häneltä rakastaako hän sinua oikeasti ja haluaako hän että te oikeesti asutte yhdessä. Ota selvää mitä hänen päässään liikkuu, se voi helpottaa häntäkin..

puhuminen on tämänkin ongelman ratkaisu

Että jos sinä ennalta varoittamatta pakkaat vainajan tavarat, niin se on taas melkoisen kohtuuton tilanne miehellesi. Hänellä on kyllä oikeus pakata ne aivan itse.



Lähde reilun mittaiselle lomalle. Sano miehelle, että sillä aikaa tavaroiden on paras häipyä aittaan. Ja tietysti kannattaa myöntyä, että jonkun yhden laatikollisen voi jättää sisällekin. Ja kun tulet lomalta, niin joko entisen vaimon tavarat ovat poissa tai sitten lähtee sun tavarat ja sinä tietysti mukana.



Tuo lomalle lähtö viestisi miehelle sen, että olet ihan tosissasi. Ja se on muutenkin jotain konkreettista tekemistä asian eteen, eikä vain puhetta.



Mutta ei ole fiksua tehdä niin radikaalia temppua, että pakkaa entisen vaimon tavarat pois ilman, että asiasta on etukäteen puhuttu ja varoitettu. Ehdotit itse, että pakkaat kamat, ja sitten kun mies kilahtaa, niin sitten tiukkaan sävyyn sanot... Miksi et voisi ilman pakkaamistakin sanoa niin tiukkaan sävyyn, että mies ymmärtää.



Mutta olet oikeassa siinä, että ei tuo ole reilua sinuakaan kohtaan. Muistaakseni sanoit, että olette jo pari vuotta asuneet yhdessä.

varoita ainakin ensin. tyylliin, jos et ensi viikonlopun aikana ole poistanut tätä hyllyllistä vaatteita, niin sitten minä teen sen. ja yksi tavara tai hylly kerrallaan, ei kaikkea kerralla. jos itse käy läpi ne tavarat niin työstää siinä samalla suruaan. eikä vaimon jäljiltä oleviin tavaroihin saa muut koskea, se on liian julmaa. ei siis ilman lupaa, eri asia jos saat luvan. tai jos olet varoittanut asiasta siihen sävyyn että hän tietää että olet tosissasi. jos ei sitten niitä itse laita pois niin ehkä alitajuisesti haluaakin sinun laittavan. laittoi sitten itse tai toinen, niin suuri helpotus se surevalle on kun ne saa pois, ilmapiiri ja oma mieli kevenee. mutta sen pitää mennä oikealla tavalla ja oikeassa tahdissa. ole empaattinen, puhu miehesi kanssa valmiiksi että mitä sitten teettte niille tavaroille. nämä laatikkoon aittaan, nämä kierrätykseen, tätä pöytäliinaa voisimme me käyttää, pestään se ensin pölystä. tämän annamme sille ja sille tädille muistoksi tai käyttöön. saattaa myös helpottaa tavaroista luopumista, jos tietää että jollain sukulaisella esim. olisi sille oikeasti käyttöä. hyväntekeväisyyteen laitto on myös helpottava ajatus.



tai olisiko mahdollista käydä niitä tavaroita yhdessä läpi? muista että hitaasti, yksi paikka kerrallaan. kun jostakin on lupunut niin se helpottaa seuraavista tavaroista luopumista. ja kaikkea ei voi heittää pois. sitten aikanaan, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. tai joitakin ei koskaan. kaikella on aikansa.



hellästi patistaen eteenpäin, auttaen. ei pakottaen. jos ei muu auta niin laita toi aikaraja, esim. ensi viikonlopun aikana tämä hylly. kysy miten haluaa, hän yksin, sinä yksin vai yhdessä. ja on hyvin tärkeää että tavaroita käsitellään hartaasti ja kunnioittaen, ei heitetä pakkauslaatikkoon, ei arvostella, vaan kuunnellaan niistä esiin nousevia muistoja, hyviä tai huonoja. jos sen muiston saa jollekin puhuttua ääneen niin sen tavaran lataus vähenee jo paljon. sinun on kuunneltava, hänellä on oltava tunne että kuuntelet ja välität ja arvostat hänen muistojaan. vaikka et haluakaan niitä konkreettisia tavaroita noin suuressa määrin kodissasi katsella.



T: perheenjäsenensä menettänyt ja hänen tavaroihinsa vuosiksi kiinni jäänyt.

esim. tyhjentämään lapsen huoneen ja antamaan vaatteet kirpputorille tms.?

vaimon kuolemasta on vasta hyvin vähän aikaa. suruprosessi on pitkä. uskon että miehesi on jo jotakin heittänyt poiskin, tuskin kaikki tavarat täysin samassa järjestyksessä ovat kuin vaimon kuolinpäivänä? kai jotain on siirrelty ja heitetty poiskin? uskoisin ainakin että vaimolla oli enemmänkin vaatteita kuin tuo yksi hyllyllinen. muista kehua miestäsi jo saavutetuista jutuista. suruprosessi ei ole nopea eikä helppo. kaikkiin tavaroihin liittyy niin paljon muistoja. kuuntele niitä. ja ymmärrä että tavaroiden ja niiden herättämien muistojen ja tunteiden läpikäyminen on hyvin raskasta ja väsyttävää, se pitää tehdä pienissä erissä ja leväten välillä. toimisikohan sellainen että jonkun tietyn pienen kohdan läpikäytyänne odottaisi aina jokin palkinto, esim. hyvä ruoka, ravintola, kävelylenkki, elokuvissakäynti, sauna?



en kannata tuota ehdotettua viikon lomaa ja sen aikana kaikki pitäisi laittaa pois. se on lyhyt aika, ei mieli jaksa käsitellä kaikkea sen aikana. pikku hiljaa, mutta koko ajan eteenpäin. ei myöskään niin pikkuhiljaa että jämähtää täysin paikoilleen. tunnustele mikä on miehellesi sopiva rytmi. ja anna hänen vaikka päättää mistä tavaroista aloitetaan. ymmärtäen, kannustaen, ei pakottaen.



minulla se oli tärkeää että etukäteen mietti mahdollisimman paljon että mitä tavaroilla tehdään, mikä lajitellaan mihinkin kasaan. sellainen epämääräinen " noista on nyt päästävä eroon ja äkkiä" ei toiminut ainakaan mulla, piti konkreettisesti miettiä yksi tavara kerrallaan mikä sille olisi paras paikka.



pienenä vinkkinä muuten että joidenkin tosi henkilökohtaisten tavaroiden, papereiden ja vaatteiden polttaminen saunanuunissa oli mulle terapeuttista, jotenkin ne tavarat ja muistot sai silleen arvoisensa lopun, eivät jääneet kuormittamaan ympäristöä tai roskikseen kenekään löydettäväksi. nousivat savuna ilmaan, kohosivat taivaalle.



myös maapallon toiselle puolelle vein osan vaatteista köyhille niitä tarvitseville. en tehnyt matkaa sen takia, mutta vein samlla. se tuntui tosi oikelta.



uffin tai jonkun vastaavan keräykseen meni paljon. paperinkeräykseen, mnetallinkeräykseen, lasinkeräykseen. vihkoon liimasin osan kirjeistä tai muista säilytettävistä paereista, loput saunanuuniin.



auta miestäsi miettimään jokainen tavara erikseen, mitä sille tehdään. kysele tutuilta ja sukulaisilta kuka tarvisi mitä.



ja muista ettei ihan kaikkea tarvitse hävittää. niitä vaimon ompelemia verhojakin voi vaikka säilyttää laatikossa ja käyttää aina joskus.



hitaasti, ymmärtäen, kuunnellen eteenpäin. konkreettisesti miettien mihin mikin tavara olisi paras laittaa, aihtoehtoja on monia.



t: se perheenjäsenensä tavaroihin kiinni jäänyt

säilyttää niitä muistona (vaikka sitten siellä aitassa)?

on tehtävä jotain miehesi käsittelemättömälle surulle. Aivan selvästi ei ole vieläkään hyväksynyt vaimonsa pois menoa, joten siitä on lähdettävä. Varaa aika miehellesi terapiaan, anna mennä ainakin ekalla kerralla yksin, ehkä on vaikea puhua ikävästä jos olet kuulemassa koska ei kuitenkaan halua sinua niillä asioilla loukata. Tsemppiä teille!