Jos varattu nainen/mies hakisi kontaktia, miten suhtautuisit?
Täällä on taas useita keskusteluja pettäjistä ja petetyistä. Mutta mitä ajattelee se kolmas osapuoli? Jos olisit itse sinkku, tekisitkö aloitteen jos ihastuksen kohde sattuisi olemaan varattu tai lähtisitkö mukaan jos varattu tekisi aloitteen?
Kommentit (34)
Sinkkuna ärsyttää vain kun varatut flirttailee tai yrittää saada jotain säpinää aikaiseksi. Ei ole harvinaista.
Voin olla niin naisen kuin miehen ystävä ja läheinen, mutta ns. kolmanneksi pyöräksi tai salarakkaaksi ja tai rakastajattareksi minulla ei ole mitään halukkuutta ryhtyä tai alkaa; ei vaikka siitä joku on jo ehtinyt tarjoamaan rahaa.
Itse ainakin pitäisin tuollaista ihmistä säälittävänä ja ala-arvoisena.
Suututtaisi. Miksi ryhtyisin jonkun varatun kanssa? Ajattelisin, että luulee itsestään liikoja.
Jos hän sattuisi olemaan elämäni rakkaus, saattaisin harkita. Kerran tässä vaan eletään. Pelkän ihastumisen pohjalta en tuollaista tekisi, puhun nyt ns. suuresta rakkaudesta, jonka jokainen kokee elämässään vain kerran tai kaksi (tai ei ollenkaan).
Enpä arvostaisi, ja mahdollisesti mies edelleen naistansa panisi, niin mä niinko jälkiliukkailla?? No way.
Olisin imarreltu, onhan se aina kivaa, jos kiinnostusta löytyy. En kuitenkaan alkaisi muuhun kuin kaveruuteen. Kerran olen siihen leikkiin ryhtynyt ja ollut toinen nainen, ei kiitos enää. Vaikka olisi kuinka suuri rakkaus.
Tuo edellinen juttu meni sikäli mun kannalta toivotusti, että mies jätti vaimonsa ja muutettiin yhteen, oltiin yhdessä monta vuotta. Mutta olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Jos mies arvostaa omaa kumppaniaan niin vähän, että vokottelee muita, ei se kovin hyvin kohtele uuttakaan kumppania. En missään nimessä puolustele omaakaan käytöstä siinä suhteessa, tajuan että tein väärin. Mies oli kuitenkin suhteessakin todella itsekäs, ei huomioinut, meni omia menojaan kertomatta mitään, teki aivan niinkuin milläkin hetkellä huvitti. Saattoi hyvin pettää minuakin. Ja koska suhde alkoi noin salamyhkäisesti, siitä puuttui täysi luottamus, ainakin minun osaltani. Kadun loppuelämäni että ryhdyin toiseksi naiseksi, enkä tee sitä enää koskaan.
Kysyisin kalun kokoa. Varatut ovat kiihkeitä rakastajia ja eivät jää lahkeekseen roikkumaan.
Kerran olen lähtenyt mukaan moiseen leikkiin. Kävi niin salakavalasti vain tutustuen ja "kaveripohjalta", yhtäkkiä oltiin ihastuneita ja sängyssä... No lopetin sen aika pian kun tajusin että tulee vaan takkiin. Nyt en enää päästäisi tilannetta siihen pisteeseen, en lähde tutustuilemaan varattuihin miehiin, ettei taas vaan ajauduta moiseen tilanteeseen. Yrityksiä kyllä satelee aina vaan.
En ehkä kehtaisi seksiä ehdottaa, mutta jos minulle ehdotettaisiin ja toinen olisi kiinnostava niin tietenkin on naimisissa tai ei.
Itse en lähestyisi varattua, mutta jos mies lähestyisi niin voisin paneskella varatun kanssa vähän aikaa, ilman tarkoitusta pariutua tämän kanssa. Eikä se mies ole aina parisuhteen pahempi osapuoli, vaikka täällä niin halutaan uskoa tietenkin. Naisen ei muka tarvitse miettiä omaa osaansa suhteen hoidossa lainkaan.
En alkaisi iskeä varattua, ja toisin päin sitten - no, riippuu tapauksesta.
Jos olisin sinkku, ei minua sitoisi muiden omissa parisuhteissaan tehdyt sopimukset. Jos haluaisin hurmaavan varatun kanssa viettää yhden illan jutun, tekisin niin. Pitkään suhteeseen varatun kanssa ryhtyisin vain jos olisin korviani myöten rakastunut ja oma elämäntilanteeni muutoin sellainen, etten tarvitsisi tai haluaisi parisuhteen muita "luontaisetuja" (perheen perustaminen, yhteistalous). Hyvin siis voisin nähdä itseni rakastajattarena vähän vanhemmalla iällä.
Olen naimisissa ja lapsia. Varatut ja sinkut, miehet ja naiset, kaikenikäiset yrittävät minua jatkuvasti. Kaikkein pahinta on kun tuttavat yrittävät. Minusta on ällöttävää kun minua tullaan tuijottamaan aivan eteeni.
Maailma tuntuu aika inhottavalta, kun kaikkilla tuntuu olevan vain seksi mielessä. Itse en lähesty ketään, vaan haluan olla rauhassa.
Kielteisesti suhtautuisin.
Sinkkuaikoina sain paljonkin huomiota varatuilta miehiltä ja aina sanoin etten ala varattujen kanssa millekään.
Kehotin kohdistamaan romanttisen huomion vaimoon/tyttöystävään.
En lainkaan pitänyt siitä että varatut miehet lähestyvät.
Nyt olen jo niin vanha että vain oma puoliso lähestyy minua. Asenne pettämistä kohtaan on kuitenkin sama kuin nuorena.
En lähtisi, en voisi enää elää itseni kanssa. Ja mitä ihmettä edes kukaan näkee ihmisessä, joka voi pettää omaa puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa ja lapsia. Varatut ja sinkut, miehet ja naiset, kaikenikäiset yrittävät minua jatkuvasti. Kaikkein pahinta on kun tuttavat yrittävät. Minusta on ällöttävää kun minua tullaan tuijottamaan aivan eteeni.
Maailma tuntuu aika inhottavalta, kun kaikkilla tuntuu olevan vain seksi mielessä. Itse en lähesty ketään, vaan haluan olla rauhassa.
En sano tätä pahalla, mutta oletko varma, ettet ylitulkitse, ainakin osan sinua lähestyneistä aikeita. - Vaikka tiedä sitten onko tuo, jokin sisäinen refleksi joka puskee päälle, jos ja kun on liian monta kertaa joutunut muiden alistamaksi, tai vaikka vain lähetelyn kohteeksi, epämiellyttävällä tavalla.
En lähtis. Mulla on ihana puoliso, muut ihmiset eivät kiinnosta parisuhdemielessä lainkaan ja kokisin sellaisen huomion vain kiusalliseksi ja ei-toivotuksi.
Heikko varattu jos ei pysty sitoutumaan elämäntilanteeseensa.En arvosta.Enkä tarkoituksella sellaiseen seuraan hakeudu.