Mikä on elämässä vialla, kun loma alkaa ja uunona miettii, että miten kulutan aikani siinä?

Mutta ei se elämä ihan näin "irti itsestä" ennen lapsia ollut. Lomalla osasi yleensä ottaa jotenkin aikaa itselle ja tehdä edes jotenkuten itselle mieluisia juttuja. Minusta meitä on huijattu, perheelliselle elämä ei ole enää omasi.

Sinun pitää mennä retriittiin miettimään, mitä haluat elämältäsi. Kyllä sille vielä uusi suunta ja sisältö löytyy - mutta ei meiltä palstailijoilta, vaan omasta sisimmästäsi.

Siinä tottuu suorittamaan asioita, jotka eivät ole itselle mieluisia ja kaikki mistä itse pitää, katoaa tai kadotetaan. Ainaki jos parisuhde on huono, tai suhde omaan itseen, yhteys poikki, niin se on tätä. Ihan kamalaa. On korkea elintaso ja sitä tuntee olevansa kuin häkissä elävä orja.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää mennä retriittiin miettimään, mitä haluat elämältäsi. Kyllä sille vielä uusi suunta ja sisältö löytyy - mutta ei meiltä palstailijoilta, vaan omasta sisimmästäsi.

Retriittiä olen kyllä miettinyt. En halua pettyä. Menen kun on aika mennä. Liian aikaisin mennessä kokemus voisi olla jotain muuta kuin mitä sieltä hakisin? Kiitos ideasta.

ap

Siis lapset on vieneet sun elämän vaikka et ilmeisesti edes tapaa heitä kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Siis lapset on vieneet sun elämän vaikka et ilmeisesti edes tapaa heitä kovin usein.

Ehtivät kymmenessä vuodessa viedä. Tai eivät lapset, mutta se elämä.

ap

Mä en pidä kesälomaa ollenkaan just tuon takia. Tylsistyisin kuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en pidä kesälomaa ollenkaan just tuon takia. Tylsistyisin kuoliaaksi.

Mulla ei ennen ollut todellakaan näin. En edes pidä työstäni, vihaan sitä, että jouduin valitsemaan kyseisen ammatin. Siksikin tämä tilanne on jotenkin ihan väärin päin.

On siis eri asia, jos työ on jotenkin elämä, mutta mulle se on kuin kuolema. Ja nyt en osaa olla ilman sitä :O Oon tottunut siis kuolleisuuteen. Kuolleeseen olotilaan. Ihan hirveää.

ap