Aina näin viikonloppuisin sen huomaa ja tajuaa, ettei ole kavereita

No heh, minulla on kuukauden loma.... mitä ihmettä teen kaikki päivät?

Mullakaan ei oo, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Tiedän tunteen. Mullakin oli ennen noin. Sitten aloin tehdä asiat toisella tavalla. Harrastaa, tutustua ihmisiin, deittailla, ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin jotka joskus kadotin elämästäni. Mikään ei tietenkään muuttunut nopeasti. Nyt elämä on jees enkä ole enää niin yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

No heh, minulla on kuukauden loma.... mitä ihmettä teen kaikki päivät?

yksinäisen kannattaa matkustaa jos on rahaa.   jos ei niin tutkia kotiseutuja ja kysellä tietä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mullakin oli ennen noin. Sitten aloin tehdä asiat toisella tavalla. Harrastaa, tutustua ihmisiin, deittailla, ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin jotka joskus kadotin elämästäni. Mikään ei tietenkään muuttunut nopeasti. Nyt elämä on jees enkä ole enää niin yksinäinen.

Olen ollut fb:ssa yli 10v ja sen koko ajan olen enemmän tai vähemmän yrittänyt olla kaveri taas niiden vanhojen ystävien kanssa. Laittanut viestiä jne. Ovat kyllä vastanneet aina, mutta kertaakaan ei olla nähty ja kertaakaan kukaan ei ole ehdottanut minulle mitään tapaamista tms. Ja lopulta ovat vastailemisen (jos on syntynyt pidempi viestiketju) yhtäkkiä vain lopettanut. Olen nyt sitten jo luovuttanut ja hyväksynyt asian, ettei me enää mitään ystäviä ollakaan.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mullakin oli ennen noin. Sitten aloin tehdä asiat toisella tavalla. Harrastaa, tutustua ihmisiin, deittailla, ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin jotka joskus kadotin elämästäni. Mikään ei tietenkään muuttunut nopeasti. Nyt elämä on jees enkä ole enää niin yksinäinen.

Olen ollut fb:ssa yli 10v ja sen koko ajan olen enemmän tai vähemmän yrittänyt olla kaveri taas niiden vanhojen ystävien kanssa. Laittanut viestiä jne. Ovat kyllä vastanneet aina, mutta kertaakaan ei olla nähty ja kertaakaan kukaan ei ole ehdottanut minulle mitään tapaamista tms. Ja lopulta ovat vastailemisen (jos on syntynyt pidempi viestiketju) yhtäkkiä vain lopettanut. Olen nyt sitten jo luovuttanut ja hyväksynyt asian, ettei me enää mitään ystäviä ollakaan.

Ap.

Niin se kannattakin lopettaa. Mäkin otin yhteyttä vanhoihin kavereihin vain yhtenä asiana muiden joukossa... pääpaino oli sillä, että päästin irti entisistä tavoistani, jotka oli mut siihen yksinäisyyteen vienyt. Parin vanhan kaverin kohdalla ystävyys elpyi sille tasolle, että muutama kerta on nähtykin ja silloin tällöin viestitellään. Niille, joilta en saanut suurempaa vastakaikua, en sitten viestitellyt enempää. En kyllä tehnyt tästä mitään suurta draamaa mielessäni ja ajattellut sitä ystävyyden loppuna... ennen otin kaiken hirveän vakavasti ja petyin, jos en saanut toiselta ihmiseltä vastakaikua. Nyt kun oon muuttanut asennettani keveämmäksi, tuntuu että ihmiset tykkääkin musta enemmän.