Onko täällä muita kolmekymppisiä, jotka eivät koskaan ole viettäneet juhannusta muutoin kuin yksin tai perheen parissa?

Tarkoitin perheellä siis vanhempia, en omia lapsia.

Minä! Tulin jo nuorena raskaaksi ja kaikki juhannukset viettänyt perheen kanssa. Mutta ei sinänsä haittaa..

Anteeksi, luin tuon alemman viestisi vasta nyt :) En ole aikuisiällä viettänyt juhannuksia vanhempieni kanssa.

Joo yksin tai töissä on juhannukset yleensä tullut vietettyä. Kavereitakaan ei oikein ole, työ vie mennessään. Lapsena meillä taisi olla yksi juhannus suvun kesken. 

M32

Juhannus on sellainen perinteinen pakkojuhla jolloin on pakko olla kaveriporukalla jossain, toivonmukaan tietenkin jonkun mökillä.

Tämä aiheuttaa helposti ahdistusta ihmisissä joilla ei oikein ole kavereita tai sitten on kavereita joita tapaa erikseen ja jotka eivät tunne toisiaan eikä siis ole kaveriporukkaa.

Tästä aiheesta on kirjoittanut mm. Pupulandian Jenni.

Vierailija kirjoitti:

Mielen vetää matalaksi tämä yksinäisyys. Olisi kiva edes kerran elämässä kokea kaverijuhannus tai vaikka edes kahdestaan seurustelukumppanin kanssa. Tänä vuonna se ei tule toteutumaan, mutta ehkä ensi vuonna sitten.

Onneksi Juhannukseen on vielä yli viikko aikaa; jos vaikka me kaksi 30 vuotaista - tai minä jo yli 30 vuotias sinkku ja sinä sattuisimme löytämään ja kohtaamaan toisemme ja monen yllätykseksi viettää Juhannuksemme "hieaman" erilailla kuin viime vuosina, korjaan vuosikymmeninä... 

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on sellainen perinteinen pakkojuhla jolloin on pakko olla kaveriporukalla jossain, toivonmukaan tietenkin jonkun mökillä.

Tämä aiheuttaa helposti ahdistusta ihmisissä joilla ei oikein ole kavereita tai sitten on kavereita joita tapaa erikseen ja jotka eivät tunne toisiaan eikä siis ole kaveriporukkaa.

Tästä aiheesta on kirjoittanut mm. Pupulandian Jenni.

Onneksi näitä tällaisia "pakkojuhlia" on Suomessa vuoden aikana hyvin vähän; lähinnä kesällä juhannus ja talvella Joulu. On kuitenkin kaikesta huolimatta minusta kiva, että on olemassa tällaisia, tavallisen harmaasta arjesta poikkeavia päivä, h-hetkiä, vaikka ne toisinaan hieman kirveltävätkin mieltä. 

Ja numero 5 haluaa täsmentää, että itse kuulun siihen ryhmään joka ei kaveriporukalla juhannusta juhli. Lähinnä päivä muiden joukossa.

Mutta asia ei enää ahdista.

Mä oon 36 vuotisen elämäni aikana ollut kerran ihan erikseen juhlimassa juhannusta, silloinkin siskoni kanssa. Muuten juhannukset menneet alaikäisenä perheen kanssa ja aikuisiällä yksin.

En ole koskaan ikinä kertaakaan viettänyt juhannusta.

Olen viettänyt kaikki elämäni juhannukset joko yksin tai lapsuudenperheeni kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut kavereita tai seurustelukumppania, joten ihan mahdotonta olisi viettää juhannusta olemattomien ihmisten kanssa.

N 29

On, paitsi etten ole kolmi- vaan nelikymppinen :( Voisin toki lähteä itseksenikin bailaamaan mutta tuo on luontevin ajankohta käydä suvun mökillä.

Ei meidän suvussa ole juurikaan mitään juhannusta vietetty, mun mielestä aivan turha ryyppyjuhla. Nautin keskikesän auringosta (jos sitä joskus juhannuksena näkee) ihan perheen parissa tai yksinkin. Tosin mulla on ollut lapsi ja mies jo kaksikymppisestä, joten en ole ihan yksin koskaan ollut.

Kerran oli mun vanhemmat suvun mökillä äidin sisarusten kanssa juhannuksena joskus 20 vuotta sitten, se on ainoa erikoinen juhannus mun tiedossa 40 vuoden ajalta. En muista että mun sisaruksista tai kavereista kukaan olisi viettänyt mitään "kaverijuhannuksia" kyllä se usein on ihan normiviikonloppu kaupungissa tai sitten mennään vanhempien luo ja vähän grillataan, kuten muinakin kesäpäivinä jos on hyvä ilma. Ne jotka haluaa ryypätä keksii näitä "kaverijuhannuksia" ja "kaverivappuja"... ne on vaan yksi tekosyy lisää vetää viinaa.

Nojoo, mä nyt 46v mies nykyään ja juhannus menee lapsien kanssa (viikko-viikko syteemi) grillaten ja tehdään joku kylpylä reissu. Mutta mä nuorena (juhannuksena) meillä oli suvun kanssa aina iso kokko ja tehtiin vastoja savusaunaan. Eipä ole enää, harmi.