Ihana elokuva tuo ONNEN VARJOT!

Paitsi, että meidän bortsu on musta-valkoinen

Nykyään suomalaiset elokuvat ovat samaa paskaa eri paketissa. Samat näyttelijät elokuvasta toiseen eikä juonikaan ole kovinkaan ihmeellinen.



Tämän elokuvan aihe kaiken lisäksi ärsyttää menneisyyteni takia.

on aidon tuntuinen, kuten A-L Härkösen muutkin teokset.

muu oli hyvää paitsi sokerinen loppu.

Oikeasti, miettikää nyt! Kärsit vuosia (?) lapsettomuudesta, kuuntelet vittuilua ja lopuksi saat keskenmenon ja palkaksi mies pettää ja tekee salaa lapsen kaverisi kanssa!!! Kuka hemmetin idiootti ottaisi tuollaisen miehen takaisin, vaikka poraisi miten???

jossa Lymi tepasteli vammaisten lasten naamiaiskulkueessa. Se oli jotenkin sokerinen ja irrallinen. Olisi jatkunut sama syvyys loppuun asti ilman ratkaisuja, ilman selkeitä vastauksia. Sillä tavalla minä näen lapsettomuuden, ei se ratkea työpaikan vaihdolla tai uuden suunnan ottamisella. Sitä kantaa mukanaan ja kasvaa sen mukana.

Ihminen saa keskenmenon, jää ilman omaa lasta, ja silti jaksaa jatkaa työtään lasten parissa. Mies on pettänyt. Mikä oli sokerista tai irrallista? Lymihän tekee siinä ihan samaa työtä kuin ennenkin, nyt vaan vammaisten lasten kanssa, eikä aineenopettajana.



ap

(tai jotain tuohon suuntaan, en katsonut elokuvaa tänään joten ihan tarkkaan en muista)

kirjoittaja, niin tämä elokuva oli jotenkin hengetön tekele (liekö sitten ohjaajan vika). Näyttelijät ja replat eivät mitenkään aidontuntuisia, paasasivat vaan ulkoa-opitusti kliseitä toisilleen.



esim. se kohtaus, jossa A-L Härkönen puhuu lasten saamisen " huonoista" puolista ja hänen lapsensa joutuu vaaraan, niin teennäistä ja päälleliimattua. Uskoisin myöskin, että lapsettomat ei tolleen vereslihalla käsittele asioitaan kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa huutaen ja räyhäten...

raskaaksi tullut kulkee tyyny mekon alla shoppailemassa ja ostaa ekat silmiin osuvat vaunut. Adoptiohaastattelussa vittuillaan virkailijalle, tottahan toki.



Olen aina tykännyt Härkösen jutuista, mutta nyt täytyy sanoa, että vähän hävetti.

menkää katsomaan Musta jää leffateatteriin, siinä hyvin tehty elokuva. suomalaiset elokuvat on yleensä ihme harrastelua, mutta tämä ei.

siis se ettei aina perinteistä...



Musta se Milka Ahlroth oli huono valinta osaansa, siis oli paljon vanhemman oloinen,



hyviä yksittäisiä kohtauksia ja lupaava alku mutta lässähti...ja se että se terapeutti-ukko heti ihastui siihen asiakkaaseensa joka oli tää Milka niin jotenkin teennäinen....

ei pitkään lapsettomuudesta kärsinyt ikinä uskaltaisi alkaa vauvalle shoppailla noin aikaisessa vaiheessa. Eikä kukaan olisi noin hysteerinen lapsetttomuutensa kanssa että alkaisi anopille ja appiukolle räyhäämään tolla tavoin.



Itse ainakin itkin vain sisäänpäin (toki tässä voi olla eroja), mutta en tunne ketään lapsettomuudesta kärsinyttä joka heti olisi rynnännyt vaunuja ostamaan tai lastenhuonetta sisustamaan. Kyllä ne säästettiin sitten sinnen rv. 30 saakka ainakin:))).



t. 3 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt mutta nyt 3 lapsen äiti.

niinhän se on, että kun kerran te ette ole toimineet kuten elokuvassa, ei kukaan muukaan voi niin toimia.

Muistakaa muuten että Härkösellä on omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta ja useista keskenmenoista.

x