Lapsi ja ero parisuhteesta; miten kävi arjen?

Ei tullut mitenkään yllätyksenä :D Rakkaan entisen puolison osallistuminen oli niin olematonta, että muutosta ei edes huomannut. Ei tarvinnut rahasta ja tapaamisistakaan tapella kun exää ei näkynyt lähes vuoteen, mutta joka kuu tuli sentään tonni tille, että tiesi sen olevan hengissä. Nyt tapaa lapsia säännööllisesti ja on enemmän läsnä kuin koskaan.

Arki lasten kanssa on jotenkin sellaista, että kaikki kävi kyllä kivuttomasti.

Samalla tavalla käytiin kakalla kuin ennenkin

Tuun seuraamaan, meillä kyllä myös osallistuminen niin olematonta jo nyt, että tuskin ero mitään muuttaisi.

Mites kävi omien harrastusten tai muun oman ajan, oliko eron jälkeen sitä vähääkään?

-ap

Käytännössä lähes mikään ei muuttunut. Mies oli muutenkin vähän kotona, joten lapset eivät ole vieläkään edes kysyneet, miksi isi ei ole ollenkaan enää kotona, vaikka asuttu erillään jo kaksi kuukautta. Lapset siis niin nuoria, että eivät täysin ymmärrä mikä ero on, vaikka heille selitetty asia niin hyvin kun voi.

Nyt mies ottaa lapset yhtenä-kahtena viikonloppuna kuukaudessa lapset itselleen, joten minullakin on aikaa omille harrastuksille ja ystävilleni ilman, että lapset ovat aina kaikessa mukana. Ennen eroa miehen vapaat piti pyhittää hänelle.

Älä viitti provoilla!

Vierailija kirjoitti:

Mites kävi omien harrastusten tai muun oman ajan, oliko eron jälkeen sitä vähääkään?

-ap

Oma aikaa on nyt joka toinen viikko, joka on huomattavasti enemmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Mites kävi omien harrastusten tai muun oman ajan, oliko eron jälkeen sitä vähääkään?

-ap

Nyt sitä omaa aikaa on enemmän, kun isä tapaa lapsiaan säännöölisesti ja on enemmän läsnä kuin parisuhteen aikana. Omat harrastukset  pystyy lomittamaan myös lasten harrastusten oheen.

No mites, tuliko alkuun ahdistuksen hetkiä tai tunteita että ero ei ollutkaan hyvä asia? 

-ap

En eronnut hetken mielijohteesta vaan pitkän harkinnan jälkeen. Kaikki asiat muuttuivat eron jälkeen joko paremmiksi tai säilyivät ennallaan. En kokenut mitään ahdistuksen tunteita eikä kertaakaan tullut mieleen, etteikö ero olisi ollut hyvä asia. 

Miehet ne ei näytä helpolla oppivan. Pitää näköjään viranomaisten pistää rajat niiden toiminnalle.... Huh huh.

Meillä on rankka erityislapsi ja pieni. Mies ei hoida kuin murto-osan siitä mitä minä mutta sellaista se oli heti alusta. Itsekkyyttä, pohjatonta itsekkyyttä kun vauva ei ollutkaan helppo hiljainen nukkuva nyytti.

Minä olen nyt melko yksin kaiken keskellä ja omaa aikaa on vähän mutta kuitenkin sitä nyt on. Se on enemmän kuin yhdessä ollessa. Jos saisin 50% isälleen niin en tiedä mitä tekisin.

Pääasia kuitenkin että ei v-tuta koko ajan se äijä. Ei tarvitse pettyä. Ei ole odotuksia. Erilleen muuttamisesta on 1.5v ja olen ollut onnellinen. Kuolemanväsynyt kyllä mutta onnellinen.

Ehdottomasti paras päätös erota :)