Elokuvissa on todella sykähdyttävä hetki se kun toisiinsa ihastuneet ihmiset uskaltavat vihdoin lähentyä toisiaan. Se hetki kun toinen tuijottaa toista silmiin ja sitten
He alkavat suudella ensin varovasti ja sitten vähän varmemmin ja sitten ottavat jo kunnolla toisistaan kiinni koska ovat varmoja toistensa tunteista.
Nää kohtaukset on mun mielestä niin kauniita. Kun pitkään ollaan kierrelty ja kaarreltu ja katseltu vaan kauempaa eikä kumpikaan ole uskaltanut tehdä aloitetta. Sitten toinen rohkaistuu ja menee toisen luokse ja toinen katsoo häntä kokoajan silmiin kun tulee hänen luokseen. Eikä kumpikaan sano sanaakaan. Alkavat vain suudella.
Jotenkin tuo hetken intiimiys saa mulla aina perhoset lentää oman vatsan pohjalla. Tulee monta kertaa kelattua ja katsottua tuo kohta ja kuviteltua tilanne omalle kohdalle. Olis ihana, kun joskus oikeassakin elämässäkin kävis noin. 🤗
Onko kenellekään käynyt näin oikeassa elämässä vai onko tämäkin vain niitä ”only in the movie”-hetkiä?
Kommentit (14)
Nämä on ihania kohtauksia! Eipä minullakaan ole ollut tällaista omassa elämässä.
Osaatko nimetä elokuvia missä ollut erityisen ihania kohtauksia?
Eilen katsoin Areenalta Kesäkaverit-nimisen leffan. Siinä lopussa oli ihana kun Minka Kuustosen esittämä tarjoilija uskalsi lähestyä ihastuksen kohdettaan eli pomoaan juuri kyseisellä tavalla, mitä kuvailin.
Koko elokuvan olivat kierrelleet ja kaarrelleet toistensa ympärillä eikä kumpikaan ujouksissaan uskaltanut tehdä aloitetta kunnes lopussa se Minkan esittämä Eeva tajusi että hänen esimiehensä on hänen elämänsä mies. 😍
Ap
Mulle kävi näin viime viikolla. Ihanan päivän päätteeksi halattiin, ja siitä tulikin suudelma. Ensin tosi varovainen ja tunnusteleva ja sitten varmempi. Hymyilin koko kotimatkan kuin idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi näin viime viikolla. Ihanan päivän päätteeksi halattiin, ja siitä tulikin suudelma. Ensin tosi varovainen ja tunnusteleva ja sitten varmempi. Hymyilin koko kotimatkan kuin idiootti.
Ihana! Mäkin olisin varmaan ollu typerän näköinen tommosen jälkeen. 😁 Ap
Mun mielestä on parsta se kun tullaan niin läheisiksi, että voi piereskellä toisen vieressäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on parsta se kun tullaan niin läheisiksi, että voi piereskellä toisen vieressäkin.
No sellaisia vatsanväänteitä en kyllä kaipaa, hyh! Apt
no yksi leffa jossa tällainen kohtaus on jätä se -elokuva... :) kauhea käännös, englanniksi "he's just not that into you" , monia kuuluisia näyttelijöitä, monta tarinaa. Suosittelen, jos et ole nähnyt.
Ai, niin totta...mulla on kerran elämässäni tullu oikeesti tuollainen elokuvasuudelma. Huhhuh...ei unohda. Työkaveri......
Mulla kans käynyt oikeassa elämässä. Molemmat katselleet toisiaan mutta mitään ei voinut tehdä (molemmat varattuja), sitten yks ilta - huh huh! Oli kuin elokuvasta, satoi kaatamalla ja me vaan suudeltiin ja suudeltiin...
Mun elämässäni on ollut tuollainen kohtaus, rakkain ja kaunein hetki elämässäni lasten syntymiä lukuunottamatta.
Menetin suuren rakkauteni 24v sitten ja vihdoin 16 vuotta myöhemmin saimme yhteyden toisiimme. Sovimme tapaamisen kahvilan ulkopuolelle joulukuisena iltana. Se hetki kun toinen seisoo katulampun valossa ja lumi leijailee alas hänen jo harmaantuneille hiuksilleen. Mun sydän hakkasi pakahtumaisillaan kun kävelin häntä kohti - syliin - ja suutelimme. Hyvä ettei taju lähtenyt! Vuodet katosivat sillä silmänräpäyksellä ja tajusimme että rakastamme toisiamme yhä. Olosuhteiden pakosta emme ole vieläkään pari mutta viimeksi tänään tapasimme ja hän halasi minua ihanan lämpimästi - kaikki tunteet ja ikävä välittyi siitä täysillä.
Ollaan just tossa kiertelykaarteluvaiheessa ja odotan tota suuteluvaihetta jo kovasti. Toivottavasti tulee pian.
Onko oikeasti ihmisiä, joille ei ole käynyt noin tosielämässä?
Minusta parasta tosielämässä ainakin on nimenomaan se "aika ennen", kun kierrellään, kaarrellaan, ollaan kauhean kiinnostunteita ja ollaan ihan muina henkilöinä muka. Mutta mä en haluakaan mitään parisuhdetta.