Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuvitellut(?) toisten ihmisten välttelyt yms. Ahdistavaa!

Vierailija
08.06.2018 |

On kyllä ihme juttu miten jostain syystä kuvittelen toisten ihmisten käytöksen johtuvan ainoastaan minusta.
Esimerkiksi, onko tässäkään mitään järkeä kuvitella näin diipisti??

Kuljen työmatkat junalla ja viimiset 1,5 v oon erään saman tyypin kanssa istunut paluumatkalla junassa ja vähän ns tutustunutkin häneen ja usein kyllä keskustellaan jopa henk koht asioistakin ja ihan tälläkin viikolla aiemmin hän itse oma alotteisesti kyseli mun asioista yms.

Mut eilen sit jäikin istumaan riviä taaemmaksi ja luonnollisesti mäkin sit jäin hänen viereensä, kun tapana ollut hengailla noi matkat.
Mut kävi vaan ahdistamaan, että onko yhtäkkiä alkanu karttamaan mua ??
Vaikka sit itekin ihan normaalisti puhui lopuksi mulle siinä.

Ihan samat ahdistukset, kun mietin et miten on elämän varrella jäänyt hyviäkin ystäviä , että kaikki ois lopulta jotenkin alkanut karttaa mua ja siks jäänyt.
Vaikka kuitenkin satunnaiset kohtaamiset entisten ystävien kanssa ovat olleet iloisia ja oonkin aina ihmetellyt et "etkös pistänytkään välejä poikki ja oo vihanen mulle".

On sinänsä ihan epäloogista kelata asioista noin, et 1,5 v ilosen junakeskustelun jälkeen joku alkaa tietosesti välttelemään, etenkään kun mitään en oo tehny tai sanonut.
Ja vanhat ystävätkin vaan ajan kanssa jääneet kun kasvettu erilleen ilman mitään sen suurempaa draamaa.
Mitä nyt sit omassa mielessä ahdistuu ihan tolkuttomasti kaikesta ja syyttää vaan itseään.
Grrrr.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
08.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menitkö hänen viereensä tai lähelle miellyttääksesi häntä ja ettei hän tulkitsisi sinun olevan että jes, vihdoinkin saan olla rauhassa, vai ihan siksi, että koit hinkua mennä siihen?

Vierailija
2/2 |
08.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menin ihan vaan mitään ajattelematta "nokun sinäkin niin minäkin sit"

Sit vaan kävin kelaamaan, että mitä jos haluskin istua yksin rauhassa ja menin viereen ahdistelemaan. :D

Siis nää on niin veemäisiä tilanteita mun mielelle. On käyny ennenki monta kertaa, että tulkitsen jonkun lauseen toiselta veettuiluna tai muuna ja sit luulen, että toinen vihaa mua.

Sit seuraavana päivänä hän onkin se ihan normaali oma itsensä.

Lapsuuden pienet kiusaamistraumat ovat jääneet mieleen kai liian pahasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi viisi