Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuushäiriö
08.06.2018 |
Katsoin Sensuroimaton Päivärinta, jossa oli epävakaasta personaallisuudesta kärsivä henkilö. Ajattelin heti että tämä mulla on...
Olen tosi herkkä, mietin muiden sanomisia paljon. Olen tuntenut masennusta sisälläni, tyytymättömyyttä elämään koko ajan, vaikka kaikki on hyvin. Olen hakenut jännitystä eri asioista, tavallinen viikko ja päivä tuntuu tyhjältä, sina pitäisi olla jotain erikoista sovittuna. Olen riitautunut ja menettänyt näin parhaita ystäviäni. Tänä päivänä en muista, miksi riitauduin parhaan ystäväni kanssa, ja välit katkesivat. Tämä tapahtui 2012 tai 2013, ja olen vieläkin surullinen tästä, ikävöin häntä paljon, en osaa korjata, ottaa yhteyttä tai tehdä mitään.
Olen kouluttautunut, tavoitteellinen, naimisissa. Kaikki on ns hyvin mutta tunnen tätä pahaa oloa sisälläni.
Tämä selittäisi paljon. Olen lapsena ja nuorena joutunut todistamaan vanhempieni kovaa riitelyä, hävennyt heitä läpi elämäni. Tämä on sen hinta?
Ajattelin että menisin terapiaan selvittämään tätä lisää. Voitteko suositella hyviä terapeutteja?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samanlainen. Toisinä hetkinä olen impulsiivinen, kokeilen uusia asioita, ostan jotain uutta, aloitan harrastuksen, alan treffailla jotain miestä, ja taas toisena - olen masentunut, tyhjä, elämä tuntuu toivottomalta ja saan järjettömiä raivokohtauksia. Mikään ei tuo pitkäaikaista tyydytystä, mikään ei loppujen lopuksi tunnu miltään. Olen saanut diagnoosiksi epävakaa persoonallisuushäiriö, sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nämä olen tiennyt jo vuosia (alakouluikäisestä asti), tai ainakin sen, ettei minulla ole kaikki hyvin.
Olen kiva ihminen, oikeasti. Löydän helposti miesseuraa, ja vaikka näytänkin "hullun" puoleni, ei vielä kukaan ole minua jättänyt. Itse jätän - koska kukaan mies ei tuo minulle sitä mitä tarvitsen. En edes tiedä mitä haluan, mutta olen liian impulsiivinen normaaliin suhteeseen. Minulla on aina ollut kavereita, mutta heitän heidät myös helposti elämästäni pois.
Nyt 30 -vuotiaana olen alkanut enemmän ymmärtää omaa käytöstäni ja se ei ole enää niin paljon vaikuttanut esim. työpaikoilla tai kaverisuhteissa. Itse en oikeasti jaksa mennä terapiaan. En jaksa puhua huonosta lapsuudestani. En ole vielä valmis siihen.