Työkaverin oma-alotteisuus tasan nolla!

Mä oon toiminut siivoojana koululla nyt reilun kuukauden. Koulujen loputtua aloitimme perussiivouksen muutaman muun, rakennuksessa toimivan koulun siivoojan kanssa. 

Meillä on joku alan opiskelija nyt harjoittelemassa. Aattelin ensin, et "hei, kiva, joku joka opiskelee alaa, tietää siis jotain ja osaa". Mulla ei ole koulutusta, eikä kokemusta, olen ihan eri alojen insinööri, joille ei nyt vain ole alan töitä löytynyt.

Turhautuminen on uskomatonta välillä. Tää harjoittelija saattaa katsoa vierestä, kun kolme muuta kantaa tuoleja huoneesta, eikä tajua ilman eri kehotusta tarttua työhön. Tänään sanoin, että "rullaa tuo lipasto käytävään" niin tää rullaa pyörät kiinni kynnykseen ja kysyy "Miten sen saa tästä yli?" Teki mieli sanoa, et "No vittu nosta ne ekat renkaat yli ja työnnä sit" Jätin kuitenkin kiroamatta.

Ihan oikeesti yritän peittää turhautuneisuuteni, mut näin viikon jälkeen tuo touhu alkaa oikeesti risomaan. En tiedä onko tuo ihminen mieleltään laiska vai ihan vaan laiska... Välillä tosin säälittää kun toinen siivooja antaa välillä tälle aika kärkkäitä ohjeita. Koetan olla siinä välissä tulkkina ja keventää tilannetta. 

Miten voi olla, että viikon jälkeen se ei vieläkään ymmärrä miten lattia käsitellään!? Onhan tää nähnyt sen vasta noin 10 kertaa. Ikinä ei tajua ilman eri kehotusta hakea tarvittavia välineitä tai aineita. Seisoo kädet roikkuen ja tyhjä ilme kasvoillaan. Ja kyllä, tää toimintatapa on aina sama ja on näytetty monesti. En voi antaa muita työtehtäviä kuin tyyliin "vilkkaatko liinat". Muut ei yksinkertaisesti halua sitä mukaan. Ei sitä jaksa toistaa "kaada lisää hoitoainetta tuohon", kun kyl mä oletan, että sitä tilannetta osaa jokainen seurata ja oppii vähän et milloin lisää ainetta laitetaan, kun toinen levittää.