Puolisolla asperger, onko kokemuksia?

Lääkittävä rauhalliseksi. Ei siinä muu enää auta :(

Meidän assi on kiltti ja alkuvaiheen temppuilut saatiin kuriin onneksi nopeasti. Nyt on iloinen ja tykkää kölliä mamman vieressä.

Mulla on 2 asperger-poikaa,ja en enää jaksanut sen lisäksi erittäin as-piirteistä isäänsä.21v riitti,nyt ero.Pikkuhiljaa alkanut elämäkin taas maistumaan.

Ei sairaan kanssa jaksa omaa elämää hukata.

"ja ystäviä on hänen takiaan vähän" ??? Onko se miehesi syytä että sinulla on vähän ystäviä? Vaikutat narsistilta.

Asperger ei yhäkään ole sairaus. Aloittajan kannattaa todellakin lähteä elämään sosiaalista elämäänsä keskenään, ja jättää puolisonsa rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaan kanssa jaksa omaa elämää hukata.

Tarkoittanet ap:tä. Samaa mieltä.

Narsisti? Olisinkin niin voisin itsekkäästi ajatella vain itseäni ja suhteesta lähteminenkin olisi helppoa. Narsisti ei ajattele muiden tunteita. Siksi olen jaksanut näin kauan kun ajattelen muidenkin tunteita! Enkä vain itseäni. Ystäviä ei ole siksi kun mieheni ei halua tutustua kenenkään ja vanhatkin ystävyyssuhteet kuihtuu. Omat ystävyyssuhteeni myös kuihtuvat mieheni mustasukkaisuuden takia. Sen virheen olen aikoinani (rakastuneena) tehnyt että olen antanut hänen rajoittaa itseäni. Olin tyhmä. Nyt tämän kaiken muttaminen on vieläkin suurempi työ mutta olen päättänyt alkaa ottaa omaa elämääni pikkuhiljaa takaisin pienin askelin. Alan harrastaa ja tapaan ystäviä. Tiedän jo reaktion, mutta tulkoon mitä tulee ja aika näyttää miten suhteemme käy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Narsisti? Olisinkin niin voisin itsekkäästi ajatella vain itseäni ja suhteesta lähteminenkin olisi helppoa. Narsisti ei ajattele muiden tunteita. Siksi olen jaksanut näin kauan kun ajattelen muidenkin tunteita! Enkä vain itseäni. Ystäviä ei ole siksi kun mieheni ei halua tutustua kenenkään ja vanhatkin ystävyyssuhteet kuihtuu. Omat ystävyyssuhteeni myös kuihtuvat mieheni mustasukkaisuuden takia. Sen virheen olen aikoinani (rakastuneena) tehnyt että olen antanut hänen rajoittaa itseäni. Olin tyhmä. Nyt tämän kaiken muttaminen on vieläkin suurempi työ mutta olen päättänyt alkaa ottaa omaa elämääni pikkuhiljaa takaisin pienin askelin. Alan harrastaa ja tapaan ystäviä. Tiedän jo reaktion, mutta tulkoon mitä tulee ja aika näyttää miten suhteemme käy. Ap

Hyvä! Sinulla on oikeus normaaliin omaan elämään!

Voiko erittäin korkea ja jopa luonnittiman korkea kipukynnys olla yksi as oire?

Vierailija kirjoitti:

Voiko erittäin korkea ja jopa luonnittiman korkea kipukynnys olla yksi as oire?

Voi. Ja aliherkkyys myös. Aistiyliherkkyydet ovat tavallisia.

Miten olet voinut aloittaa suhteen, jos mies ei kertonut tunteista eikä ollut empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten olet voinut aloittaa suhteen, jos mies ei kertonut tunteista eikä ollut empatiaa?

Jep. Luultavasti provo jossa puretaan patotumia.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni todettiin lievä asperger. Nyt selvisi osittain syy hänen omituiseen käytökseensä. Hän on aina pelännyt sosiaalisia tilanteita ja kun niihin joutuu ei ole oma itsensä. Olen syyttänyt tunnekylmyydestä ja empatian puutteesta. Hän menee aivan lukkoon jos joku itkee tai lapsi loukkaa. Välttelee konflikteja ja kun suuttuu ainoa muoto on raivari. Hän ei halua ottaa mistään vastuuta esim. raha-asioista ettei tee virhettä, se on hänelle pahinta mitä voi tapahtua. Ei myöskään hyväksy muiden virheitä. On todella tuomitseva ja ehdoton mielipiteissään. On aina ollut tapaturma-altis. Sekin "kömpelyys" kuuluu tuohon ominaisuuteen. Hän tekee kyllä työtä tämän ominaisuutensa kanssa mutta on vaikeuttanut elämäämme ja varsinkin minun todella paljon. Välillä olen harkinnut eroakin kun kaikki tuntuu niin vaikealta ja ystäviä on hänen takiaan vähän. En tiedä kuuluuko taudin kuvaan vai mihin mutt kaiken lisäksi hän on vielä läheisriippuvainen ja sairaalloisen mustasukkainen. Jostain syystä kuitenkin hänessä on ollut jotain hyvää kun ollaan oltu jo kauan yhdessä. Tietysti lapset yhdistää. Nyt on alkanut tuntua neljänkympin paremmalla puolella että olisikohan aika alkaa elää myös niin kuin itse haluan eikä aina toisen ehdoilla. Toisaalta eihän mieheni sairaudelleen mitään voi. Tämä kyllä syö suhdetta, perhettä ja minua. Onko muilla kokemuksia?

Eihän asperger ole sairaus. Se on neurobiologinen oireyhtymä ja jokainen as on omanlainen persoona.

Olen tuntenut asseja ja miellän jokaisen omanlaiseksi persoonaksi, aivan kuten meistä on jokainen omanlainen persoona omine piirteineen.

Ensinnäkään, asperger ei ole sairaus.

Toiseksi, sinäkään et vaikuta kovin mukavalta tapaukselta. Neurotyypillisyytesi tekee sinusta neurotyypillisen, ei parempaa ihmistä. Jos et tykkää puolisostasi, eroa ihmeessä. Aspergerina elämä ei ole muutenkaan helppoa. Vaikea kuvitellakaan millainen kiviriippa olisi ymmärtämätön puoliso joka ei näkisi hyviä puoliani eikä edes yrittäisi ymmärtää huonoja. 

terveisin,

enemmän kuin lievästi aspergerihminen, onnellisesti naimisissa seitsemättä vuotta