Mikseivät naiset edes hae huipulle?

Minä en ainakaan edes halua. Minua ei kiinnosta esim. raha ja status, eikä myöskään itsessään johtaminen tai omistaminen. Minä haluan työstä vain ok palkan suhteessa vaivannäköön. Eli tämmöinen perus asiantuntijatyö sopii minulle hyvin, paljon paremmin kuin paineisempi johtajan työ. En tekisi mitään isommalla palkalla kuin mulla nyt jo on, joten raha ei motivoi yhtään.

Naiset ovat miehiä harvemmin halukkaita tekemään 80-tuntisia työviikkoja vuosikausia putkeen, kantamaan kaiken ylimmän johdon vastuun ja stressin, ja jättämään lasten ja perheen kasvatuksen puolisolle.

Biologiaa ja satojentuhansien vuosien evoluutiota ei voi noin vain ohittaa sillä että todetaan miten kivaa ois jos puolet johtajista olisi naisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan edes halua. Minua ei kiinnosta esim. raha ja status, eikä myöskään itsessään johtaminen tai omistaminen. Minä haluan työstä vain ok palkan suhteessa vaivannäköön. Eli tämmöinen perus asiantuntijatyö sopii minulle hyvin, paljon paremmin kuin paineisempi johtajan työ. En tekisi mitään isommalla palkalla kuin mulla nyt jo on, joten raha ei motivoi yhtään.

Monet naiset ovat tällaisia ja sitten siitä syytetään miehiä käytännössä. 

18 vuotta sen jälkeen kun Halonen nimitti Sinikka Salon (eli naisen jota ei ollut koskaan tavannut) Suomen Pankin johtokuntaan, ei hakijoissa ole ainuttakaan naista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan edes halua. Minua ei kiinnosta esim. raha ja status, eikä myöskään itsessään johtaminen tai omistaminen. Minä haluan työstä vain ok palkan suhteessa vaivannäköön. Eli tämmöinen perus asiantuntijatyö sopii minulle hyvin, paljon paremmin kuin paineisempi johtajan työ. En tekisi mitään isommalla palkalla kuin mulla nyt jo on, joten raha ei motivoi yhtään.

Monet naiset ovat tällaisia ja sitten siitä syytetään miehiä käytännössä. 

18 vuotta sen jälkeen kun Halonen nimitti Sinikka Salon (eli naisen jota ei ollut koskaan tavannut) Suomen Pankin johtokuntaan, ei hakijoissa ole ainuttakaan naista. 

Kuka miehiä siitä syyttää sitten? Ei ainakaan me naiset jotka itse emme halua mihinkään johtajanpaikoille.

Toki ymmärrän sen että se että kaltaisiani on paljon voi vaikeuttaa niiden naisten tietä huipulle, jotka haluavat sinne. Meidän takiamme naisen aktiivinen pyrkiminen ylöspäin on harvinaista, ja siksi näitä naisia voidaan hieman vieroksua.

Tuntuu vähän hassulta näin sosiaalitieteilijän näkökulmasta, kun mä näen joka päivä ympärilläni hirvittävän kunnianhimoisia naisia, professoreita, projektinjohtajia, soveltavan tutkimuksen uranuurtajia jne. Naiset eivät kaupallisella alalla varmaan hakeudu johtajiksi, mutta ei se tarkoita, etteivät missään hakeutuisi.

https://www.theatlantic.com/science/archive/2018/02/the-more-gender-equ…

Miten vitussa sinne huipulle pääsee, kun kaikki pikkupikkupomojenkin paikat ja jopa vaativammat asiantuntijatehtävät menevät suoraan työpaikan nuorille miehille? Eli kun tytötellään, pätkätyöllistetään ja (varmaan osin tahattomasti) työnnetään vähän vaatimattomampiin hommiin niin ei siitä suoraan hypätä pörssiyhtiöiden johtoon. Tai voihan sinne hakea, mutta kun ei pääse. 

Ja Jussi-Verneri joka aloitti samaan aikaan samalla koulutuksella on taas suunnittelupäällikkö tuossa tuokiossa olivat osaamisresurssit sitten mitä vaan. Tutkimusmaailmasta samanlaisia esimerkkejä, mies pärjää miehuudellaan. Mä oon siis niin iloinen kun vanha tuttuni, lähinnä miehiä ystäväpiirissään omaava nainen tunnusti tämän vihdoin minulle. Nuorena hän oli sitä mieltä että ei meillä ole vastaavaa epätasa-arvoa.

Okei, en ole ihan nuori mutta tämä oli meille keski-ikäisille arkipäivää vielä vuosituhannen alussa. Koulutus yliopisto ja lukuisia esimerkkejä vuosikurssilta. Jätkät suoraan kesätöistä isoon firmaan päälliköksi. 

Pitäkää tunkkinne. Teen töitä juuri sen verran pätkissä että pysyn leivässä ja nautin ylimääräisestä vapaa-ajasta. Minun selkänahkaani ja terveyttäni ette saa. Ette tosin saa enää osaamistanikaan mikä on sääli yhteiskunnan kannalta.

Sama juttu kuin edellisissä. En jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Mutta lähitulevaisuudessa, kun naiset panostavat koulutukseen ja nuoret miehet etenevissä määrin ES-jonneilevat, niin eiköhän muutoksia ala tulla.

Rehellisesti sanoen olen laiskanpulskea ja omissa maaimoissani viihtyvä erakko. Saan asiantuntijatyöstäni mukavan korvauksen suhteessa vaivannäköön, homma on balanssissa. Ei kiinnostaisi viedä duuneja kotiin ja stressata itsensä sairaaksi. Päinvastoin ajattelin alkaa tehdä jossain vaiheessa lyhennettyä jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Miten vitussa sinne huipulle pääsee, kun kaikki pikkupikkupomojenkin paikat ja jopa vaativammat asiantuntijatehtävät menevät suoraan työpaikan nuorille miehille? Eli kun tytötellään, pätkätyöllistetään ja (varmaan osin tahattomasti) työnnetään vähän vaatimattomampiin hommiin niin ei siitä suoraan hypätä pörssiyhtiöiden johtoon. Tai voihan sinne hakea, mutta kun ei pääse. 

Ja Jussi-Verneri joka aloitti samaan aikaan samalla koulutuksella on taas suunnittelupäällikkö tuossa tuokiossa olivat osaamisresurssit sitten mitä vaan. Tutkimusmaailmasta samanlaisia esimerkkejä, mies pärjää miehuudellaan. Mä oon siis niin iloinen kun vanha tuttuni, lähinnä miehiä ystäväpiirissään omaava nainen tunnusti tämän vihdoin minulle. Nuorena hän oli sitä mieltä että ei meillä ole vastaavaa epätasa-arvoa.

Okei, en ole ihan nuori mutta tämä oli meille keski-ikäisille arkipäivää vielä vuosituhannen alussa. Koulutus yliopisto ja lukuisia esimerkkejä vuosikurssilta. Jätkät suoraan kesätöistä isoon firmaan päälliköksi. 

Pitäkää tunkkinne. Teen töitä juuri sen verran pätkissä että pysyn leivässä ja nautin ylimääräisestä vapaa-ajasta. Minun selkänahkaani ja terveyttäni ette saa. Ette tosin saa enää osaamistanikaan mikä on sääli yhteiskunnan kannalta.

Sosiaalisella älykkyydellä ja rohkeudella pyytää suoraan sitä mitä haluaa pääsee elämässä tosi pitkälle.

Naisilla on yleensä reilusti ensimmäistä, mutta ei juuri yhtään jälkimmäistä.

Naiset ovat liian tyytyväisiä elämääänsä, he ennemminkin pyrkivätt tyydyttämään tarpeita kuin luomaan jotakin uuttta.

Ehkä se "huippu" on monelle elämässä jotain muuta kuin pomona oleminen tai rahan haaliminen.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat liian tyytyväisiä elämääänsä, he ennemminkin pyrkivätt tyydyttämään tarpeita kuin luomaan jotakin uuttta.

Jaa jos he eivätt ole tyydytettyjää niin he kokavaat sen tunteella, eivät järjen kauttta pyri tsimään ongelmaaan ratkaisua, vaaan ympäristössä vallitsevistaa vaihtoehdoistaaa valitsevat mieltäään tyydyttvimmmän asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat liian tyytyväisiä elämääänsä, he ennemminkin pyrkivätt tyydyttämään tarpeita kuin luomaan jotakin uuttta.

Jaa jos he eivätt ole tyydytettyjää niin he kokavaat sen tunteella, eivät järjen kauttta pyri tsimään ongelmaaan ratkaisua, vaaan ympäristössä vallitsevistaa vaihtoehdoistaaa valitsevat mieltäään tyydyttvimmmän asian.

Jaa mieltä tyydyttävä asia on mooneesti se mikä on kollektiivisesti "hyväksytty" janaisen vaistollle täteen myös tyydyttävin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se "huippu" on monelle elämässä jotain muuta kuin pomona oleminen tai rahan haaliminen.

Niinpä. Itselleni se on harmoninen, tasapainoinen elämä jossa olen tyytyväinen, enkä kohtuuttomasti esim. kuluta luonnonvaroja. Ja olen tyytyväinen aika yksinkertaisessa elämässä, en kaipaa mitään ihmeempää mitä esim. isolla palkalla saisi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat liian tyytyväisiä elämääänsä, he ennemminkin pyrkivätt tyydyttämään tarpeita kuin luomaan jotakin uuttta.

Liian? Kuinka hienoa olisi, kun yhä suurempi osa olisi näitä "liian" tyytyväisiä, jotka ei koko ajan kaipaisi jotain lisää ja uutta. Sitten ympäristölläkin olisi jotain mahdollisuuksia vielä selvitä ihmiskunnasta. 

Ihan valtavasti on maailmanhistoriassa aiheuttanut kärsimystä se, että ihmiset on aina halunneet jotain uutta ja lisää: naapurikansan maat, orjia, kaivoksia, kultaa. Jos olisivat elelleet rauhassa alkuperäiskansojen tavoin niin luulen että kaikki olisivat onnellisempia, vaikkei teknologiaa olisi kuten nyt on.