Oletko mennyt juhliin vieraaksi, mutta joutunut tiskaamaan, leikittämään lapsia, avustamaan kahvin kaatamisessa... Kerro kokemuksestasi!
Täällä on välillä näkynyt kauhutarinoita aiheesta, mutta yksittäisiä kommentteja on vaikea löytää. Kertokaas tänne, jos kokemusta on. Voimme kauhistella yhdessä :D
Kommentit (26)
Eikö tätä tehdä yleensä nuorille tytöille, joita äidit ja vanhemmat suvun rouvat komentavat töihin?
Mikä joitain naisia vaivaa? Miksi on niin vaikea olla ryhtymättä siksi juhlien tiskariksi? Sitten marttyyrina avautumaan johonkin someen tai mediaan. Se avautuminen ois pitänyt tehdä siinä vaiheessa, kun ei halunnut hommaan. En vaan ymmärrä...
On käynyt, useinkin. Itse asiassa jo niin usein, että itse jo tarjoudun sinne keittiön puolelle oli juhla mikä hyvänsä. Olen introvertti tapaus, ja siellä keittiössä on vähiten porukkaa.
Lasten kanssa on myös hauska olla juhlissa, piirtelen aina jotain paperille ja lapset on ihan haltioissaan, kuinka mä voin osata piirtää niin hienon hevosen ja lehmän. En oikeasti ole kovin kummoinen piirtäjä, mutta lasten mielestä tosi hyvä. Yhdet häät vedin kokonaan lasten leikkihuoneessa. Ei tarvinnut katsoa känniörvellystä eikä osallistua mukahauskoihin hääleikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt, useinkin. Itse asiassa jo niin usein, että itse jo tarjoudun sinne keittiön puolelle oli juhla mikä hyvänsä. Olen introvertti tapaus, ja siellä keittiössä on vähiten porukkaa.
Lasten kanssa on myös hauska olla juhlissa, piirtelen aina jotain paperille ja lapset on ihan haltioissaan, kuinka mä voin osata piirtää niin hienon hevosen ja lehmän. En oikeasti ole kovin kummoinen piirtäjä, mutta lasten mielestä tosi hyvä. Yhdet häät vedin kokonaan lasten leikkihuoneessa. Ei tarvinnut katsoa känniörvellystä eikä osallistua mukahauskoihin hääleikkeihin.
Aika hauska. Mutta pidä tuo, älä hanki omia lapsia. Hauskuuta vain muiden lapsia. Tämä on paras neuvo, minkä voit saada.
Vierailija kirjoitti:
Mikä joitain naisia vaivaa? Miksi on niin vaikea olla ryhtymättä siksi juhlien tiskariksi? Sitten marttyyrina avautumaan johonkin someen tai mediaan. Se avautuminen ois pitänyt tehdä siinä vaiheessa, kun ei halunnut hommaan. En vaan ymmärrä...
Iltasanomissa oli juttua kun itse ylioppilas tiskasi juhlat läpi kun äiti jutteli tutuilleen. Liian kiltti tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tehdä yleensä nuorille tytöille, joita äidit ja vanhemmat suvun rouvat komentavat töihin?
Nuorille tytöille ja myös ihan täysi-ikäisille nuoremmille naisille, jotka eivät ole ansainneet paikkaansa kahvipöydässä vähintäänkin pariutumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt, useinkin. Itse asiassa jo niin usein, että itse jo tarjoudun sinne keittiön puolelle oli juhla mikä hyvänsä. Olen introvertti tapaus, ja siellä keittiössä on vähiten porukkaa.
Lasten kanssa on myös hauska olla juhlissa, piirtelen aina jotain paperille ja lapset on ihan haltioissaan, kuinka mä voin osata piirtää niin hienon hevosen ja lehmän. En oikeasti ole kovin kummoinen piirtäjä, mutta lasten mielestä tosi hyvä. Yhdet häät vedin kokonaan lasten leikkihuoneessa. Ei tarvinnut katsoa känniörvellystä eikä osallistua mukahauskoihin hääleikkeihin.
Aika hauska. Mutta pidä tuo, älä hanki omia lapsia. Hauskuuta vain muiden lapsia. Tämä on paras neuvo, minkä voit saada.
Näin. Lapset on kivoja silloin kun ne ei ole omia. Niiden kanssa on hauska leikkiä ja piirrellä ja katsoa piirrettyjä tai viedä elokuviin/huvipuistoon/sirkukseen ja kun hauska on ohi, ne voi palauttaa takaisin vanhemmilleen, mennä kaikessa rauhassa siistiin ja rauhaisaan kotiin ja avata siiderin.
Noin 14-vuotiaana menin sukulaisnaisen juhliin vieraana, perheeni kanssa. Ovella jo tyrkättiin esiliina kouraan että sinähän autat tarjoilussa. Piti vahtia että kaikille on kahvia ja pitää pöytä siistinä. Voitte arvata olenko sen jälkeen enää mennyt yksiinkään sen perheen juhliin.
Toisen kerran (ex)appivanhempani syntymäpäiväjuhlilla. Anoppi pyysi istumaan pöytään ja ottamaan tarjottavia. Suvun vanha vieras rupesi vaahtoamaan kaikkien kuullen miten minun pitää rueta tiskaamaan eikä istua kahville. No en tehnyt niin vaan join kahvit kuunnellen sitä valitusta ja lähdin kotiin.
En ole joutunut, mutta muutaman kerran olen ihan omaksi ajankulukseni mennyt keittiöön avuksi.
Äly hoi!
Jos työt alkaa kasaantua, jokainen täysjärkinen auttaa.
Sitä paitsi keittiössä on bileet parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Äly hoi!
Jos työt alkaa kasaantua, jokainen täysjärkinen auttaa.
Sitä paitsi keittiössä on bileet parhaimmillaan.
Joo ei kiitos. Eri asia jos minut on pyydetty erikseen keittiöön töihin - maksusta. Sen verran pitää olla organisointia, ettei vieraita hätyytellä töihin. Junttijuhlien maksimointi.
Vapaamuotoiset bileet, nyyttärit, perhejuhannus yms. -menen keittiöön itse. Pynttäytymisjuhlat, joissa lahja hankittu päivänsankarille yms. - en mene.
Joo, kerroin aikoinaan toisessa ketjussa miten teini-ikäisenä menin muina naisina poikaystävän luokse nukkumaan ja heräsin seuraavana aamuna äidin soittoon että äkkiä auttamaan juhlien järjestämisessä, kun hänellä on selkä kipeä. Tämä siis kultaisella kaksituhattaluvulla, aivan sen alussa, kun ei vielä ollut trendinä pitää teinejä häkissä ja oltiin yövytty puolin jos toisin ja vanhemmat tunsivat toisensa. enollani olivat 60-vee pippalot ja olin edellisenä päivänä leiponut kaikki kakut voileipäkakuista lähtien - itseasiassa useamman päivän, koska voileipäkakkujen pitää antaa olla hetki ennen viimeistä käsittelyä ja viimeistellä ennen tarjoilua - joten tuntui ihan kyykytykseltä koko aamuinen puhelu. Löin luurin kiinni ja jatkoin nukkumista, koska kuitenkin kaksi tervejalkaista pikkusisarustani olivat terveinä paikalla, mutta heitä ei komennettu tekemään mitään. Olin siis 15, sisarukseni 14 ja 12 vuotiaita. Koko kyseinen päivä sujuikin sitten kahvin kaatelussa, sen keittämisessä ja tarjoiluiden järjestämisessä, vaikka oltiin sovittu vain kakkujen teosta. Tästä repi moni pelihousunsa, ja keksi että olin teini joka meni poikaystävälle karkuun ettei tarvitse tehdä mitään ja mitä tuon ikäisenä kukaan yöpyy kenenkään luona ja näitä kommentteja mammat riemulla peukuttivat, kun kyse oli yksistään yhden ihmisen luudanvarteen laittamisesta. :/
Minua pyydettiin istumaan lapsille erikseen katettuun pöytään "pitämään silmällä" lapsukaisia. Mitäs muuta lapseton lastenhoitaja serkkunsa häissä tekisikään.
Olenko ihan hirveä moukka jollen anna tämän tapahtua omalle tyttärelleni tai ilmoitan, että verokortti tulee postissa ja tuntitaksa pitää sopia paperilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä joitain naisia vaivaa? Miksi on niin vaikea olla ryhtymättä siksi juhlien tiskariksi? Sitten marttyyrina avautumaan johonkin someen tai mediaan. Se avautuminen ois pitänyt tehdä siinä vaiheessa, kun ei halunnut hommaan. En vaan ymmärrä...
Iltasanomissa oli juttua kun itse ylioppilas tiskasi juhlat läpi kun äiti jutteli tutuilleen. Liian kiltti tyttö.
Minä myös tiskasin omissa ylppärijuhlissani, ja äitini viihdytti vieraita.
Kaiken huippu oli, kun äitini kutsui omia sukulaisiaan varsinaisten juhlien jälkeen "ylioppilasjuhliini", ja minä itse olin töissä.
Tuo juhlien omiminen oli niin tyypillistä äidilleni, etten edes osannut ihmetellä sitä silloin. Vasta nyt vuosikymmeniä jälkeenpäin ajattelin, että mahtoivatkohan sukulaiset tuolloin loukkaantua kun tulivat kukkineen ja lahjakortteineen, eivätkä edes tavanneet minua. Muistaakseni myös rippijuhlani menivät samalla kaavalla, olin itse jossakin muualla, kun sukulaiset kävivät äitini järjestämissä "rippijuhlissani".
Toisaalta, sukulaiset kyllä tiesivät äitini olevan kaikin puolin huomionhakuinen ja hankala ihminen, joka halusi olla aina keskipiste.
Minä, lapseton sinkku olin tieusti se joka oli apuna tarjoilussa, tiskasi tai vahi lapsia. Jokaisissa sukujuhlissa mulle myös työnnettiin kamera käteen että sinähän voit ottaa kuvia (kun sulla ei ole noita lapsia). Otin serkkupojan lakkiaisissa tahallani niin huonoja kuvia ettei ole sen jälkeen pyydetty.
Ei ole sellaista ikinä itselleni käynyt, tuskin on kovin yleistä.