Saako oman lapsen hyvästä koulumenestystä kertoa?
Onko kiellettyä olla iloinen, vai pitääkö pidättäytyä, että kavereille ei tulisi paha mieli?
En nyt puhu mistään leuhkimisesta, vaan tyytyväisyydestä, että numerot ovat parantuneet.
Kommentit (17)
Minä hyppisin ilosta ja olisin onnellinen lapseni menestyksestä. Tuli siitä muille paha mieli tai ei.
Ei saa. Olet joko tyhjää elämää korvaava pätijä tai muuten mänttipää. Kuulemma.
Siis ilmoitat ihan itse? Vai kerrot kysyttäessä?
Olen itse iloinen lapsen todistuksesta, mutta en tunne tarvetta lähettää aiheesta pörssitiedotetta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä hehkutusta, mutta normaali keakustelu on ihan OK.
Missä menee raja?
Meillä lapsi paransi yläkoulun aikana keskiarvoaan 0,8 ja se ka oli jo alunperin hyvä. Niin tyytyväinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä hehkutusta, mutta normaali keakustelu on ihan OK.
Missä menee raja?
Meillä lapsi paransi yläkoulun aikana keskiarvoaan 0,8 ja se ka oli jo alunperin hyvä. Niin tyytyväinen olen.
Okei.
Ei saa kertoa. Suomalaisessa kulttuurissa vähättely on kaunista.
"pääsi tyttö lukion läpi, ei taida enää kouluja jatkaa, toivottavasti joku mies ottaa sen vaimoksi."
Minusta kavereille on luontevaa kertoa mutta asian levittäminen esim facebookissa isolle joukolle kerralla on noloa
Vähän voi kertoa ja vaikka painottaa sitä, miten kiva on aloittaa kesäloma, mutta mitään todistuksen kuvia ei sitten kannata nettiin laittaa. Mut jos teillä nyt on vaikka lakkiaiset, niin mitä sitä sen enempää salaamaan? Lukeehan se lehdessäkin.
Oma tytär sai peruskoulun päätökseen ka 9.75. Olin ja olen hänestä superylpeä. En ole julkisesti hehkuttanut keskiarvoa, mut kerroin kyllä, et sai koulun parhaan keskiarvon stipendin. Ei se, että oma lapsi menestyy koulussa, ole keneltäkään pois enkä ymmärrä kateutta tässä. Keskimmäinen sai kasin päättötodistuksen ja olen ylpeä hänestäkin. Hänen lahjakkuutensa näkyy muualla ja sekin on tosi ok.
Saa, mutta vain niille, jotka osoittavat kiinnostusta asiaan.
Ei kannata erityisesti hehkuttaa. Siitä tulee helposti sellainen kuva että aikuinen haluaa päteä lapsensa kautta.
En kertoisi jos lapsi ei itse asiasta kerro.
Menestyneistä johtajista/liikemiehistä iso osa lukihäiriöisiä, oliko jonkun tutkimuksen mukaan jopa 40%. Joka tapauksessa huomattavasti keskivertoa suurempi osuus.
Itse olin aina koulussa tosi hyvä, mutta en olekaan sitten menestynyt liike-elämässä.
Voi mainita, jos joku kysyy. Liika hehkutus kaikille on ehkä hieman lapsellista. Vähän sama, jos kertois jokaiselle, että mun mies sai palkankorotuksen, on se niin hyvä siinä työssään jne.
Kyllä saa kehua.
Hyvä Suomi.
Ei tartte toteuttaa ”kel onni on, se onnen kätkeköön” vai onko siinä pelko, ertä toteutuu ”itku pitkästä ilosta” tai ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”.
Olkaa onnelisia lapsistanne. Saa heitä kehaista. Jos koko ajan hehkuttaa, niin tylsäksihän sekin käy.
Hyvä Suomen lapset ja nuoret!
Onko lapselle itselleen ok? Itse tuntisin oloni kiusaantuneeksi ja esineellistetyksi tuossa tilanteessa. Eihän lapsi itse tunne henkilökohtaisesti kuin osan kyseisistä somekavereista, ellei kyseessä ole suvun suljettu ryhmä tms.
Lisäksi pitää muistaa, että lapsi voi olla koulumenestyksestään huolimatta esim masentunut, eikä tilanteessa kokonaisuudessaan olisi niin paljon hehkutettavaa. Sekin vielä, että monella vanhemmalla jää se oman lapsen huono olo huomaamatta tai sitten ei suhtauduta riittävällä vakavuudella. "Kärpäselle katossa" piirtyisi hyvin irvokas kuva tilanteesta.
Sori synkkyys, mutta omakohtaista kokemusta on...
En ymmärrä hehkutusta, mutta normaali keakustelu on ihan OK.