Miksei kuolevaa koskaan muisteta tämän ollessa vielä elossa?

Joissain maisssa saatetaan järjestää muistotilaisuuksia vielä henkilön eläessä, ainakin USA:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi kaunista juhlia elettyä elämää tämän kuolevan ihmisen kanssa vielä kun hän on elossa? Aina vaan muistelut tapahtuu sitten kuoleman jälkeen vasta.

Hieno ajatus. Ja voihan sellaisia omia eläjäisiä järjestää itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Joissain maisssa saatetaan järjestää muistotilaisuuksia vielä henkilön eläessä, ainakin USA:ssa.

Ja joissain maissa juhlitaan kuoleman jälkeen.

Ihmiset eivät ole vielä siinä vaiheessa niin järkyttyneitä, niin aikaa on vaikeampi järjestää.

"Miksei kuolevaa koskaan muisteta tämän ollessa vielä elossa?"

Olithan sinäkin aikanasi mukava veikko!

Mä oon päättänyt, että jos elän 70-vuotiaaksi, pidän elävän hautajaiset ja kutsun niihin kaikki mahdolliset ihmiset elämäni varrerlta. Tulevat, jos tahtovat. Sana on vapaa, kaikki hyvä ja paha puidaan. Inhottaa hautajaisissa se, että niitä muistovärssyjä luetaan ääni väristen, miksei runoa tai lorua voi lukea elävälle? En halua, että mulle luetaan mitään loruja ja tuodaan jotain tönkkökukka-asetelmia. 

Sitten kun kuolen, mun tuhka pitää ripotella jonakin keväisenä, pilvipoutaisena päivänä pellolle, jossa voikukat kukkivat ja sitten olen poissa ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät ole vielä siinä vaiheessa niin järkyttyneitä, niin aikaa on vaikeampi järjestää.

Järkytys siis on motivaattori muistelulle? Taidan ilmoittaa kaikille että ei tarvitse muistaa.

Ei kukaan estä elämöimästä, itse kyllä tykkäisin kunnon hautajaisista myös.

Vierailija kirjoitti:

Joissain maisssa saatetaan järjestää muistotilaisuuksia vielä henkilön eläessä, ainakin USA:ssa.

Kuolemaa tekeviä ihmisiä vältellään, koska halutaan unohtaa elämän rajallisuus. Ihmiset eivät myöskään tiedä miten kuolevaan pitäisi suhtautua.

En ymmärrä, mikä kuolemassa on niin surullista. Ehkä se, että kaikki panostus menee hukkaan - kaikki taidot mitkä on opittu, kaikki ihmissuhteet menee tietenkin nurin kun toinen osapuoli poistuu. Kuolevan asema on kuitenkin siitä hauska, että ei tarvitse kauheasti enää säästää, suunnitella ja pelätä kaiken menettämistä, kun se on varmaa. Paitsi jos on kauheasti jälkikasvua ja esim kuluja terveydenhoidosta, silloin vastuu voi kuormittaa vielä viimeisinäkin hetkinä.