Uupumuksen takia sairaslomaa? Kokeneita?

Mä oon ollut työuupumuksen takia 4 kk saikulla. Alkuun työterveyslääkäri kirjoitti viikon lomaa, ja laittoi psykiatrille arviointikäynnille. Psykiatri laittoi lisää lomaa, ja kerran viikossa kävin siellä keskustelemassa. Lomaa jatkettiin 3 kertaa ennen kuin olin sen verran toipunut, että psykiatri arvioi etten uuvahda heti uudestaan jos palaan töihin.

Koittaisin ainakin pitää oman uupumukseni erillään lapseni hoidoista. Ilman muuta hankit itsellesi uupumuksen hoitoon apua, mutta lapselle tarkoitetulla käynnillä en ottaisi asiaa puheeksi. Varaat siis ajan ihan itsellesi. 

Muista pyytää myös joku toinen diagnoosi. Sairaspäivärahaa ei saa pelkän uupumuksen perusteella, esim masennus toiseksi.

Omakohtaisella kokemuksella kerron tämän.

Vierailija kirjoitti:

Koittaisin ainakin pitää oman uupumukseni erillään lapseni hoidoista. Ilman muuta hankit itsellesi uupumuksen hoitoon apua, mutta lapselle tarkoitetulla käynnillä en ottaisi asiaa puheeksi. Varaat siis ajan ihan itsellesi. 

Tätä mä vähän pelkäsinkin, että olisi noloa ottaa puheeksi perhekäynnillä minun asia. Toisaalta kyseessä on perhekäynti ja mielestäni koko perhe ja sen tilanne vaikuttanee myös hoidettavana olevan lapsen tilanteeseen. No ehkä he torppaavat minut ja ohjaavat oikeaan "osoitteeseen". Työterveyteen en mielelläni menisi, koska siellä ollaan työnantajalle lojaaleja ja työterveyspsykologi käsittääkseni keskittyy lähinnä työhön liittyvään psyykkiseen hyvinvointiin.

ap

Uupumus johtuu perhetilanteesta ja siksi ei palkallista

Vierailija kirjoitti:

Uupumus johtuu perhetilanteesta ja siksi ei palkallista

Eikö tupakoitsijan keuhkosyöpäkään oikeuta palkalliseen sairauslomaan, siis samalla logiikalla? Tai ylipainoisen polvikulumat?

Ehkä tuon uupumus diagnoosin sijalta voi voi kirjata jonkin palkallista sairaslomaa oikeuttavan dg:n.

Uupumuksen perusteella saa sairaslomaa, mutta se ei tosiaan ole palkallista, vaan palkatonta. Auttaako sellainen sitten sun tilanteeseen, vai seuraako siitä taloushuolia, joista seuraa lisää uupumusta?

Oikeasti kannattaa miettiä, onko nuo teidän ”raskaat elämänvaiheet” oikeasti vaiheita, jotka menevät ohi ja joista täytyy vaan pinnistellä läpi, vai onko ne jotain pysyvää, mikä tulee aina olemaan osa elämääsi jollain lailla, ja se elämä täytyy vain järjestää sellaiseksi, että sitä jaksaa lopun elämäänsä.

Ensimmäisessä sairasloma tai muu loma voi auttaa. Kesälomatkin on tulossa kohta. Itse olin tällaisessa tilanteessa kerran kun töissä oli käsittämättömän huono esimies ja asiat kriisiytyivät koko työpaikalla.

Jälkimmäisessä ei auta loma eikä tilapäinen lepo, vaan elämänmuutokset ja priorisoinnit. Tässä tilanteessa huomasin olevani kun lapseni sairastui pitkäaikaissairauteen. Vertaisryhmissä näin monenlaisia elämänmuutoksia ja priorisointeja, joita jokainen teki omista lähtökohdistaan - mutta kaikki tekivät. Joku jäi pois töistä kokonaan, joku vaihtoi ammattia, joku otti eron kun ei jaksanut hoitaa lapsen lisäksi pettynyttä miestä, monet järjestivät säännöllisiä irtiottoja itselleen esim lenkkeilypäiviä kerrran viikossa ihan yksin ja joku muu hoitamaan lasta, monet vaihtoivat asuntoa helpompaan ja pienempään ja vähemmän työtä vaativaan, hankkiutuivat eroon matoista ja siivousta haittaavista kalusteista, alkoivat köytää vain trikoovaatteita (ei tarvi silittää). Monet alkoivat syödä eineksiä ja puolivalmisteita (luomuiluhan ei selvästi ollut mitään hyödyttänyt kun se lapsi oli jo sairastunut) ja keillä oli varaa, palkkasivat siivoojan.

Itse tein kaiken muun paitsi eroa ja ammatinvaihtoa, mutta töissäkin päätin, että otan vastedes vain kiinnostavia projekteja. Jos työ on pakkopullaa, pärjään paremmin talousvaikeuksien kuin henkisen v*tutuksen kanssa,

Vierailija kirjoitti:

Uupumus johtuu perhetilanteesta ja siksi ei palkallista

Ei sillä ole mitään väliä, mistä se johtuu: vaikka johtuisi työstä tai työjörjestelyistäkin, se on silti palkatonta.

Tämä johtuu sitä, että uupumuksen hoito katsotaan ennaltaehkäiseväksi, ei varsinaiseksi sairauden hoidoksi. Sellainen on aina palkatonta.

Itse olin juuri pari kuukautta uupumuksen takia poissa. En vain yksinkertainen jaksanut enää tehdä mitään ja tuntui että olin kävelevä zombi. Sain ensin viikon lomaa, ja sitä sitten aina viikolla pitkitettiin. Psykologin ja psykiatrin puheilla kävin ja minulle olisi suositeltu sitä osapäivärahaa, eli olisin palannut 40% takaisin. Meidän työnantaja vielä maksaa sen 100%, mutta itse koin helpommaksi palata takaisin töihin takaisin, kun olin käsitellyt ne asiat mitkä johtivat uupumiseen (kroonisen sairauden puhkeaminen, ero jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus johtuu perhetilanteesta ja siksi ei palkallista

Ei sillä ole mitään väliä, mistä se johtuu: vaikka johtuisi työstä tai työjörjestelyistäkin, se on silti palkatonta.

Tämä johtuu sitä, että uupumuksen hoito katsotaan ennaltaehkäiseväksi, ei varsinaiseksi sairauden hoidoksi. Sellainen on aina palkatonta.

Tämähän on ihan työpaikkakohtaista. Meillä maksetaan kyllä palkkaa 90 päivän ajalta, vaikka olisikin uupumus kyseessä.

Sairausloman palkattomuus olisi iso huolenaihe. Elämän raskas vaihe alkoi jo reilu neljä vuotta sitten. Siihen liittyi molempien vanhempien työpaikkojen vaihdokset ja reilu tulotason lasku. Olen aina ollut hyvin tunnollinen työntekijä ja ei edes joka vuosi ole ollut ainoatakaan sairaspäivää. Työni on hyvin raskasta ja henkisesti vaativaa. En ole edes toipunut työpaikan vaihdostakaan vielä.

Samaan hässäkkään tuli sitten toisen lapsen neuropsykiatrinen sairaus ja molempien vanhempieni kuolema. Ja siitä jonkin ajan kuluttua esikoisen masennus ja viiltelyt. Nyt alkaa olla itsellä voimat loppu. Elämä on yhtä aikatauluttamista; työvuorojen sumplimista ja vaihtelua, ravaamista lääkäreissä, terapioissa ym. lapsiin liittyvissä istunnoissa käymistä sekä oireilevien lasten raivon ja rakkauden kohteena olemista.

ap

Mitäpä jos alkaisit osa-aikaiseksi?

Kannattaa irtisanoutua jos et voi olla töissä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa irtisanoutua jos et voi olla töissä

Kerrotko hieman enemmän. Miksi kannattaa?

ap

Noilla oireilla rinnalle tai ainoaksi tulee masennusdiagnoosi ja sillä saa sairaslomaa. Suosittelen. Joskus on vaan pakko saada pieni hengähdystauko.

Että ne pääsee töihin jotka haluais mennä töihin. Kuten minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Että ne pääsee töihin jotka haluais mennä töihin. Kuten minä itse.

Vastaus viestiin nro 14

Vierailija kirjoitti:

Noilla oireilla rinnalle tai ainoaksi tulee masennusdiagnoosi ja sillä saa sairaslomaa. Suosittelen. Joskus on vaan pakko saada pieni hengähdystauko.

Tämä sinun kommenttisi jostakin syystä lohdutti minua. Kiitos.

ap

Vierailija kirjoitti:

Että ne pääsee töihin jotka haluais mennä töihin. Kuten minä itse.

Mistä päättelet, että minä en haluaisi mennä töihin? En haluaisi mitään muuta kuin, että elämä olisi normaalia. Kuvittele itsesi minun elämäntilanteeseeni ja mieti olisiko sinulla voimia vain porskuttaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ne pääsee töihin jotka haluais mennä töihin. Kuten minä itse.

Mistä päättelet, että minä en haluaisi mennä töihin? En haluaisi mitään muuta kuin, että elämä olisi normaalia. Kuvittele itsesi minun elämäntilanteeseeni ja mieti olisiko sinulla voimia vain porskuttaa eteenpäin. 

Tämä siis ap