Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotihoidetut

Ei yllättävää.

Olen tämä tiennyt ja nähnyt sivusta jo 25 v. kun omat lapset olivat päiväkoti iässä.

Esim. useissa lasten harrasteryhmissä ne kotona olleet ovat niitä joiden kanssa opetellaan perusasioita muiden odottaessa.

Niin siis jos verrataan niitä jotka eivät koskaan olleet päiväkodissa niihin jotka ovat olleet. Muiden tutkimusten mukaan (esim Erola ym) päivähoidon aloitusiällä ei ole vaikutusta koulumenestykseen, ja sen eilen kohutun tutkimuksen mukaan kotihoidon pituus oli pikkuriikkisessä positiivisessa yhteydessä 9lk päättöarvosanoihin (jos lukee varsinaisen raportin, tätähän ei uutisoitu).

Lasten hoitaminen on vaativaa. Jos aikoo hoitaa kotona, kannattaa lukea kehityspsykologiaa ja oikeasti panostaa lasten hoitoon ja kasvatukseen eikä vain siivoilla kotia. Itse olen akateeminen äiti, joka hoiti lapset 3- ja 5-vuotiaiksi kotona. Jos kotihoitoon panostaa kunnolla, uskon, että kotihoito on parempaa kuin päivähoito, mutta keskimäärin voisin kuvitella, että päivähoito on kotihoitoa parempaa lapselle.

No montaa mieltä. Riippuuhan se myös vähän siitäkin, mitä siellä kotona tehdään. Meidän lapset ovat menneet päivähoitoon 3-vuotiaina. Nuorempi lapsi meni viime syksynä päiväkotiin, ja lastentarhanopettaja kommentoi, että huomaa kyllä, että lapsen kanssa on tehty kaikkea ja opetettu asioita (esim. käsien pesu). Emmekä me ole edes mitenkään erityisen kovia tekemään lasten kanssa jotain, kuten esim. veljeni perhe. 

Mutta kyllä mä uskon, että päivähoito on lapselle hyväksi. On tosi iso hyppäys mennä kotoa eskariin. Esikoisemme oli ensin kaksi vuotta pph:lla, mutta sitten halusin hänen menevän ennen eskaria vuodeksi päiväkotiin, jotta oppisi enemmän ryhmässä olemista ja siihen liittyviä taitoja, ja omatoimisuutta myös. 

Ajattelen kyllä, että pienen lapsen on parempi olla kotona, jo senkin takia, että päiväkodin ryhmä voi olla todella meluinen. Esikoisemme päiväkotiryhmä (4–5-vuotiaiden) oli todella rauhallinen ja meluton. Viereinen pienten ryhmä (1–3-vuotiaat) on ihan toista maata, ja aivan liian iso. Päiväkodissa tehdään muutoksia ryhmissä niin, että seuraavana syksynä siellä on 1–2-vuotiaiden, 3–4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden ryhmä. Mua epäilyttää jo valmiiksi, onko tuo 3–4-vuotiaiden ryhmä (jonne lapsemme siirtyy) samalla tavalla meluisa kuin tämä nykyinen...

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Oliko tutkimuksessa huomioitu vanhempien koulutustausta?

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Tämä lohduttakoon heitä, jotka hoidattivat lapsensa pienestä asti päiväkodissa. Geenit ovat ne, jotka on sattunut saamaan, joten vaikutetaan siihen mihin voidaan.

Geenilotossa voittaneen, virikkeitä ja kerhoja lapsilleen järjestäneen, kotivanhemman lapset toki menestyvät koulussa paremmin. Kotihoidetut lapset ovat monesti myös terveempiä - ei päiväkodin tautikierrettä, puolikuntoisena hoitoon viemistä, eikä ylipainoa kiireisen vanhemman kohtuuttomissa määrin tarjoamien mättöruokien ja syyllisyys-karkkien seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

No montaa mieltä. Riippuuhan se myös vähän siitäkin, mitä siellä kotona tehdään. Meidän lapset ovat menneet päivähoitoon 3-vuotiaina. Nuorempi lapsi meni viime syksynä päiväkotiin, ja lastentarhanopettaja kommentoi, että huomaa kyllä, että lapsen kanssa on tehty kaikkea ja opetettu asioita (esim. käsien pesu). Emmekä me ole edes mitenkään erityisen kovia tekemään lasten kanssa jotain, kuten esim. veljeni perhe. 

Mutta kyllä mä uskon, että päivähoito on lapselle hyväksi. On tosi iso hyppäys mennä kotoa eskariin. Esikoisemme oli ensin kaksi vuotta pph:lla, mutta sitten halusin hänen menevän ennen eskaria vuodeksi päiväkotiin, jotta oppisi enemmän ryhmässä olemista ja siihen liittyviä taitoja, ja omatoimisuutta myös. 

Ajattelen kyllä, että pienen lapsen on parempi olla kotona, jo senkin takia, että päiväkodin ryhmä voi olla todella meluinen. Esikoisemme päiväkotiryhmä (4–5-vuotiaiden) oli todella rauhallinen ja meluton. Viereinen pienten ryhmä (1–3-vuotiaat) on ihan toista maata, ja aivan liian iso. Päiväkodissa tehdään muutoksia ryhmissä niin, että seuraavana syksynä siellä on 1–2-vuotiaiden, 3–4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden ryhmä. Mua epäilyttää jo valmiiksi, onko tuo 3–4-vuotiaiden ryhmä (jonne lapsemme siirtyy) samalla tavalla meluisa kuin tämä nykyinen...

Siis käsien pesun kun kolmevuotiaana handlaa, niin huomaa, että lapsen kanssa tehty? Kyllä oma lapsukainen seuraa silmä tarkkana kaikkea, mitä teen ja hänelle mieluisinta touhuamista onkin kotitöissä auttaminen. Jos tiputtaa vettä mukista lattialle, käy sen pyyhkeellä pyyhkimässä, roskat vie aina roskiin, pyykit roudaa koneeseen jne. Pyyhkii innokkaasti pölyjä ja jopa imuroikin, kun kotitöitä tehdään. Toki myös leikkii normaaleja lasten leikkejä, kuten legoja, palapelejä, nukkevauvaa hoitaa jne. Mutta todella omatoiminen on. Ja 1,5-vuotiaana aloitti. Mallistahan ne lapset oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No montaa mieltä. Riippuuhan se myös vähän siitäkin, mitä siellä kotona tehdään. Meidän lapset ovat menneet päivähoitoon 3-vuotiaina. Nuorempi lapsi meni viime syksynä päiväkotiin, ja lastentarhanopettaja kommentoi, että huomaa kyllä, että lapsen kanssa on tehty kaikkea ja opetettu asioita (esim. käsien pesu). Emmekä me ole edes mitenkään erityisen kovia tekemään lasten kanssa jotain, kuten esim. veljeni perhe. 

Mutta kyllä mä uskon, että päivähoito on lapselle hyväksi. On tosi iso hyppäys mennä kotoa eskariin. Esikoisemme oli ensin kaksi vuotta pph:lla, mutta sitten halusin hänen menevän ennen eskaria vuodeksi päiväkotiin, jotta oppisi enemmän ryhmässä olemista ja siihen liittyviä taitoja, ja omatoimisuutta myös. 

Ajattelen kyllä, että pienen lapsen on parempi olla kotona, jo senkin takia, että päiväkodin ryhmä voi olla todella meluinen. Esikoisemme päiväkotiryhmä (4–5-vuotiaiden) oli todella rauhallinen ja meluton. Viereinen pienten ryhmä (1–3-vuotiaat) on ihan toista maata, ja aivan liian iso. Päiväkodissa tehdään muutoksia ryhmissä niin, että seuraavana syksynä siellä on 1–2-vuotiaiden, 3–4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden ryhmä. Mua epäilyttää jo valmiiksi, onko tuo 3–4-vuotiaiden ryhmä (jonne lapsemme siirtyy) samalla tavalla meluisa kuin tämä nykyinen...

Siis käsien pesun kun kolmevuotiaana handlaa, niin huomaa, että lapsen kanssa tehty? Kyllä oma lapsukainen seuraa silmä tarkkana kaikkea, mitä teen ja hänelle mieluisinta touhuamista onkin kotitöissä auttaminen. Jos tiputtaa vettä mukista lattialle, käy sen pyyhkeellä pyyhkimässä, roskat vie aina roskiin, pyykit roudaa koneeseen jne. Pyyhkii innokkaasti pölyjä ja jopa imuroikin, kun kotitöitä tehdään. Toki myös leikkii normaaleja lasten leikkejä, kuten legoja, palapelejä, nukkevauvaa hoitaa jne. Mutta todella omatoiminen on. Ja 1,5-vuotiaana aloitti. Mallistahan ne lapset oppivat.

Joo, todellakin oli kyse vain pelkästä käsipesusta, ei mistään muusta. Hienosti kommentoitu, kerta kaikkiaan! Voi että tätä ihmisten keskustelutaitojen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Tuossa tutkittiin 1987 syntyneitä. Heillehän eskari ei ollut pakollinen, joten kaikki eivät siellä käyneet. Itse asiassa tuossa tutkimuksessahan tutkittiin juuri niitä lapsia, jotka menivät suoraan kotihoidosta ekaluokalle. Nykylapsilla siis päivähoidon vaikutus arvosanoihin saattaa olla pienempi, koska kaikki käyvät nykyisin esikoulun. Eikä ero kovinkaan suuri ollut edes tuossa tutkimuksessa, vain 0,2 arvosanaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

En mä sanonut, että pitää mennä päiväkotiin, mutta itsehän tuolla kerroit, miten et mielellään laittaisi lastasi eskariinkaan. 

Juu, maailma on sellainen tasapäistävä paikka. Ennemmin tai myöhemmin lapsi siihen kuitenkin joutuu, ja vanhemman pitää vain hyväksyä se ja päästää irti. Ikuisesti ei lasta voi pitää altistettuna vain niille perheen omille arvoille.

Pitäiskö tästä tuloksesta olla yllättynyt? - lienee niin, että lasten kotioloissa on huomattavarajoisti suuremmat erot kuin päivähoitopaikoissa. - Päivähoitopaikka, jossa lapsia ei hoideta ja hoitajat ovat vain muutaman esimerkin antaakseni ovat ympäripäissään tai nukkuvat krapulaansa ja tai vain kärvistelevät oman jaksamisensa rajoilla lakkaa pian olemasta hoitopaikka. Sen sijaan liian moni lapsi joutuu "kotihoidossa" edelleen kokeamaan sellaisia asioita joita heidän myönteisen kehityksensä turvaamisen kannalta olisi toivottua.

Mutta totta kai kotonakin hoidettavat lapset voivat saada osakseen vähintään erinomaista ja laadukasta hoitoa; eikä tällainen edellytä hoitajalta tai hoitajilta esimerkiksi yliopistollista koulutusta. 

Ollaan mielestäni hakoteillä, jos ajatellaan, että yhteiskunta on se, jonka tulisi antaa kaiken ikäisille lapsille ensi-sijassa se paras hoito ja kasvatus, mitä lapsien tulisi saada varttuakseen tasapainoisiksi ja sinut itsensä kanssa oleviksi aikuisiksi.   

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

En mä sanonut, että pitää mennä päiväkotiin, mutta itsehän tuolla kerroit, miten et mielellään laittaisi lastasi eskariinkaan. 

Juu, maailma on sellainen tasapäistävä paikka. Ennemmin tai myöhemmin lapsi siihen kuitenkin joutuu, ja vanhemman pitää vain hyväksyä se ja päästää irti. Ikuisesti ei lasta voi pitää altistettuna vain niille perheen omille arvoille.

En laita todellakaan eskariinkaan jos siltä voin lapsen vältää ja kotikoulu on paras vaihtehto. Niin eli mun pitäisi päästää lapsi paikkaan jossa sen arvomailma tuhotaan täysin kotiväki haukutan jne. Juu ei todellakaan tule tapahtumaan jos se vain minusta on kiinni. Minä ja mies ollaa lukioon saakka oltu kotiopetuksessa ja siinä ei ole ollut mitään ongelmaan. Kumpikin on työssään menestynyt ja minä lähden syksyllä opiskelemaan toista ammattia. Eli olemme siis pärjänneet elemässämme keskimäärin yhtä hyvin kuin kuka tahansa päiväkodin ja esiopetuksen läpikahlannutkin.

Kestän kyllä sen, että vain kotihoidossa olleet lapseni saavat kokeista 1-3pistettä vaille täysiä niiden täysien sijaan. Myös leikki-ikäinen pärjää jopa paremmin kuin jotkut saman ikäiset päiväkotikaverinsa.

Kotihoidossa olleen menestyminen on ihan vanhemmista kiinni. Jos makaa vain sohvalla ja lapsi itse keksii virikkeensä, ei varmasti pärjää, mutta jos tarjoaa lapsille hieman vaihtelevasti puuhaa, on tarjoaa kotihoito ikimuistoisen ajan josta nauttii niin lapsi kuin vanhempikin.

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

En mä sanonut, että pitää mennä päiväkotiin, mutta itsehän tuolla kerroit, miten et mielellään laittaisi lastasi eskariinkaan. 

Juu, maailma on sellainen tasapäistävä paikka. Ennemmin tai myöhemmin lapsi siihen kuitenkin joutuu, ja vanhemman pitää vain hyväksyä se ja päästää irti. Ikuisesti ei lasta voi pitää altistettuna vain niille perheen omille arvoille.

En laita todellakaan eskariinkaan jos siltä voin lapsen vältää ja kotikoulu on paras vaihtehto. Niin eli mun pitäisi päästää lapsi paikkaan jossa sen arvomailma tuhotaan täysin kotiväki haukutan jne. Juu ei todellakaan tule tapahtumaan jos se vain minusta on kiinni. Minä ja mies ollaa lukioon saakka oltu kotiopetuksessa ja siinä ei ole ollut mitään ongelmaan. Kumpikin on työssään menestynyt ja minä lähden syksyllä opiskelemaan toista ammattia. Eli olemme siis pärjänneet elemässämme keskimäärin yhtä hyvin kuin kuka tahansa päiväkodin ja esiopetuksen läpikahlannutkin.

Niin, tässä juuri esimerkki siitä, että ei suinkaan ajatella lapsen etua (haluaisiko lapsi olla toisten kanssa ryhmässä ja saada kavereita), vaan vanhempien ideologian takia otetaan lapselta pois mahdollisuus vertaisryhmän seuraan.

Etkös sä ennen kertonut valmistuneesi amiksesta ja että lukio on ihan turha?