Saako lapsi muka painajaisia tms. jos näkee kauhuelokuvan?

Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina sanotaan ettei lapsen saa antaa katsoa kauhuelokuvia? Onko se tutkittu että niistä tulee painajaisia tai psyykenhäiriöitä?

Etkö sä muka koskaan saanut? Taidat olla maailman onnekkain ihminen.

Ehkä useimmille lapsille tulee painajaisia, mutta esim. minulle ei tullut.

Katsoin ensimmäiset kauhuelokuvani salaa vanhemmiltani ala-asteiässä. Katsoin yksin eikä tullut painajaisia. Jossain vaiheessa vanhempani antoivat minun katsoa kauhuelokuvia vapaasti.

Mummoni oli kerran hoitamassa minua ja sisaruksiani. Illalla katsoimme vanhempiemme luvalla jonkun Hitchcockin elokuvan. Mummoni muistutti monta kertaa "muistakaa että tämä on vain elokuvaa eikä tapahdu oikeasti". Heh.

Jotkut saa, jotkut ei. Katsoin pienenä Alienin enkä nähnyt painajaisia.

Minä sain, vielä teininäkin. Joskus 5-vuotiaana näin jonkun mustavalkoisen kauhufilmin ja näin painajaisia vuosia, ja siinä ei edes tehosteet olleet kummoiset. Toiset nyt vaan on eläytymiskykyisempiä, herkempiä jne. kuin toiset. Kummankintyyppisillä ihmisillä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

Mihin tarvitaan enää lastenelokuvia, kun on olemassa kauhufilmit?

Vaikken saanut painajaisia kauhuelokuvista koskaan, sain niitä tietyistä lasten- ja nuortenelokuvista! Erikoista ja nurinkurista, mutta näin todellakin oli.

Esim. muistan suomalaisen lastenelokuvan (vai olikohan se minisarja?) Ukkovarvas, joka esitettiin tv:ssä 80-luvun puolivälissä, ja jostain syystä sain siitä painajaisia. Myös englanninkielinen nuortenelokuva Operaatio  pähkinävoi aiheutti minulle painajaisia, vaikka olin siinä vaiheessa ikäni puolesta elokuvan kohderyhmää.

Samoihin aikoihin katselin aikuisten elokuvia, kuten Frankensteinin hirviötä ja Psykoa ilman mitään ongelmia.

Oikeat kauhuleffat ei ole ikinä mitään aiheuttaneet, ne lastenohjelmista saadut traumat vähän edelleen.

Enpä muista montakaan elokuvaa, jotka olen katsonut eri genreistä viimeisen 20 vuoden aikuisuuden aikana. Sen sijaan muistan kyllä yhä ne harvat kauhuleffat, jotka tuli lapsena katsottuna, syöpyivät sen verran hyvin mieleen.

Ei tarvi kauhuelokuvaa. Ihan turhan jännittävä piirretty ja yöllä itketään.

En halua vieläkään katsoa kauhuleffoja. Mulle tulee niistä tosi epämiellyttävä olo ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ei mitään nautintoa tule niistä. En ymmärrä sitä leffagenreä ollenkaan.

Kyllä ne useimpiin vaikuttaa, ihmiset eivät vain ole kovin hyviä tunnistamaan itsessään niitä vaikutuksia, se voi olla jopa mahdotontakin, koska ihmisen alitajunta on vähän monimutkaisempi asia, eikä useat alitajuntaan jääneet asiat tule koskaan tietoiseen mieleen.

Lasta ei kannata altistaa kauhuelokuville, koska siitä VOI olla paljonkin haittaa, mutta MITÄÄN hyötyä siitä ei ainakaan ole.

Jostain syystä vanhempani sallivat minun nähdä 6-7-vuotiaana jurrasic parkin. Sen jälkeen näin painajaisia dinosauruksista kauan,varmaan lähemmäksi vuoden. Muistan vieläkin kun pelkäsin että avoinaisesta vaatekaapista tulee dinosaurus. En ole kyllä ikinä myöhemmälläkään iällä tykännyt varsinaisista kauhuelokuvista, enkä ole niitä halunnut katsoa.

Minä olen kohta eläkeiässä, enkä edelleenkään voi katsoa mitään K16, saati K18 ohjelmaa. Erityisherkkä, lapsesta asti. Onneksi niistä lapsuuden ja teiniajan kauhutraumoista olen vihdoin päässyt yli.

En muista ahdistuneeni muusta kuin Ruohometsän kansasta.

Se on tosi ihmiskohtasta. Mä katoin 15-vuotiaana k15 yhden kauhuelokuvan ja mua pelotti ainakin viikon ajan mennä nukkumaan. Katoin tuolloin 15-vuotiaana myös salaa k18 kauhuelokuvan eikä mua jäänyt se elokuva lainkaan pelottamaan.