Miten suhtaudut kostoon? Oletko kostanut jotain jollekin? Onko sinulle kostettu jotain?

Silmä silmästä - niin koko maailma muuttuu sokeaksi.

En jaksa kirjoittaa pitkästi, mutta minusta kosto on joskus ihan aiheellista. Ei kannata antaa toisten olettaa, että ylitsesi voidaan kävellä. Suomen laki ei useinkaan ole uhrin puolella - toisaalta ei kannata kostaa sen uhalla, että itse joutuisi syytetyksi jostain, joten ovela saa olla.

Ihminen kostaa aina.

Kosto vaatii luovuutta, jota vihaisena ei yleensä ole. Ratkaisu on usein lapsellinen ja sitä häpeää.

Kiukku kannattaa kanavoida vahvaan puolustukseen. Oma arvo säilyy.

Tulevaisuus tuo usein mahdollisuuden tasata tilit ja kun ei ole suututtanut ihmisiä äkkipikaisuudellaan, voi rakentaa hyvänkin vastineen ilman että se on kostoa sinänsä.

Joo, olen samaa mieltä, että suin päin ei kannata rynnätä mitään kostamisia tekemään.  Pitää antaa ajan kulua, että siihen saa oikeat mittasuhteet.  Ja itse rauhoittuu sen verran, ettei tule ylilyöntejä, joita katuu sitten myöhemmin.  Eikä tee itseään naurunalaiseksi.  Pitää tosiaan olla ovela.  Paras kostohan on se, että aivan kuin ignooraa koko asian ja ihmisen.  Joskus voi tietysti olla niin, että näin ei voi tehdä, joten on mietittävä rauhassa ja tarkkaan, miten määrittelee suhteensa tähän asiaan ja ihmiseen jatkossa, miten käyttäytyy häntä kohtaan ja miten valitsee sanansa.

Vierailija kirjoitti:

Silmä silmästä - niin koko maailma muuttuu sokeaksi.

Jos koko maailman jokin sokeuttaa, niin insestipedofiili-Gandhin aivopierut.

Toivottavasti sinulla on omiakin ajatuksia.

Olen kostanut. Ei kaduta.

Eräs tuttavani kuvasi minua kerran juhlapuheessaan hieman alentavasti. Se on jäänyt mieleeni, koska oli minun juhlani ja hän puhui minulle tai minusta koko isolle juhlaväelle. Siinä tilanteessa en antanut asian painaa mieltäni, ja ehkä siksi se putkahteleekin nyt myöhemmin silloin tällöin mieleeni ja oikeastaan nyt parin vuoden päästä vasta tajuan, että hän oli oikeastaan aika törkeä juuri sen tilanteen erityisyyden vuoksi. Nyt olen alkanut miettimään, että minun on saatava näpäyttää jotenkin takaisin. Sitten on toinenkin henkilö, jolle kannan kaunaa ja syystä. Yritti mustamaalata minut toisten silmissä julkisesti, ihan tarkoituksellisesti. Pohdin, miten saisin kostettua hänelle sen tuskan, jonka jouduin silloin sietämään. Kosto on vaikea laji. Se pitäisi tehdä huomaamatta. Ehkä vain alan pikkuhiljaa nostamaan näiden ihmisten heikkoja kohtia esille eri yhteyksissä. En heille, mutta muille. Tiedän, että niitä on.

En ole koskaan kostanut, enkä aio kostaa. Olen 47 ja AINA ovat jonkun sortin kostoa ansainneet ohmiset järjestäneet sen ihan itse, kun olen antanut vähän aikaa.

Kostamatta jättäminen ei ole sama kuin se, että antaisi kävellä ylitseen!eikä kostaminen ole sitä, että ei antaisi. Ylikävelyn estoa ei thdä jälkikäteen kostamalla, se on tehtävä silloin kun joku yrittää kävellä yli.