Huh huh, taaperoissa ja leikki-ikäisissä: 3,5-vuotiaan " harrastukset" ...

koska haluan että lapset oppivat olemaan myös yksin lapsiryhmässä. Harrastukset ovat hyvä tapa harjoitella sitä. Sitäpaitsi jos lapsi on lahjakas tanssissa ja musiikissa, en ihan ymmärrä, miksei hän saisi tehdä jotain mistä pitää.

:))

Meillä on 5- ja 3-vuotiaat lapset. Ovat kotihoidossa. Kotona puuhastellaan päivät, ollaan omassa pihassa, käydään pulkkamäessä, laitetaan sisällä ruokaa, luetaan, askarrellaan jne. Arki on TODELLA leppoista!

Kerran viikossa (ke) pienempi käy 45min liikkarissa. Kävellään sinne yhdessä, poika jumppaa, minä lenkkeilen sen aikaa ja sitten kävellään kotiin. Tyttö puuhailee sen aikaa isänsä kanssa kotona.

Seuraavana päivänä tytöllä on vastaava jumppa ja silloin isä jää pojan kanssa kotiin.



Launantai-aamupäivällä molemmilla on 45 minuuttia kestävä luistelukoulu ja tykkäävät kuin hullut puurosta. Sitten meillä onkin taas koko lauantai ja sunnuntai koko perheen yhteistä aikaa.

Onko tämä meidän arki sitten pää kolmantena jalkana juoksemista??

Lapset rakastaa harrastuksiaan ja laskevat öitä ja tunteja milloin taas pääsee. Jos eivät haluaisi mennä, ei mentäisi.

Kotihoidossa, eikä tuo ole yhtään liikaa.

ja siskokin saa aloitaa muskarin samanikäisenä.

Muita harrastuksia ei mielestäni tarvita, kotihoidossa ovat

Tyttö on nyt 3v ja hän aloitti muskarin 4kk ikäisenä. Sen lisäksi hän harrastaa tenavajumppaa. Käymme myös uimassa kerran viikossa koko perhe.

Mielestäni tuossa ei ole liikaa harrastuksia. 1-2kpl on ihan sopiva määrä.

Kerran viikossa jumppa päiväkotipäivän päätteeksi. Itse haluaa jatkaa jumpassa käymistä myös keväällä, ei todellakaan " pakotettaisi" jos ei tykkäisi.

joiden luona kyläillä, saako silloin harrastaa.

kerran viikossa urheiluseuran järjestämässä jumpassa. Tykkää ihan hirveesti!

Uimassa käydään koko perhe, vaihtelevasti pari-kolme kertaa kuukaudessa..

ei liikaa..

tai runoillan, kun hän on kaksivuotias vasta? :(



Hän nauttii täysin siemauksin molemmista. Odottaa näitä kertoja koko viikon.

No kyllä se nyt kuulkaa on niin, että kun kaikki maailman lapset ovat samanlaisia, niin yhtenäistä normia pitäisi kyllä noudattaa tässäkin asiassa.

Että nopeasti varmasti pitäisi AV:lla muodostaa säädös asiasta, jota sitten julistetaan totuunena kaikille maailman vanhemmille kulttuuriin ja perheeseen katsomatta!



Voi voi, kun minä nyt en tiedä onko se oikein, vaiko väärin, että 3,5-vuotias harrastaa..? :O

Keväällä ajateltiin kokeilla 1-3 vuotiaiden jumppaa (vanhemman kanssa), urheiluseura järjestää paikallisella koululla. Pojalla kova vauhti päällä kotona, joten olisi ihan kiva jos pääsisi purkamaan energiaa jumppaan isänsä kanssa kerran viikossa.

Meillä kun on lapsesta asti kotona harrastettu aina. Ja niistä harrastuksista nauttien.

Niinkuin oma tyttö nyt tekee.

Mitä pahaa siinä sitten on kun toiset haluaa/jaksaa harrastaa?

Eiku, ai niin, tää on tää palsta, missä on PAKKO jollain keinolla saada aina haukuttua muita.



-se harrastusketjun aloittaja-

hänen " harrastuksensa" :



-kerran viikossa muskarissa (45min)

-kerran viikossa isän kanssa kylpylässä



Toki hän iloitsee ja innostuu kaikista muistakin puuhista, mutta näiden perään ehtii aina kyselemäänkin.



Tyttö on perhepäivähoidossa noin 25h/viikko.

Siellä jumpataan, piirretään/maalaillaan, lauletaan, musisoidaan ja kuunnellaan satuja. Se riittänee tuon ikäiselle.

jos tahtoo ja jaksaa jo parivuotiaan kanssa juosta pää kolmantena jalkana harrastuksissa, hyvästi huoleton pikkulapsiaika ennen töihinpaluuta! Nämä vuodet eivät koskaan enää palaa, kukin viettäköön ne parhaaksi katsomallaan tavalla.

Meillä 3,5 vuotias harrastaa kerhoa 2krt/vk 3h/krt. Se saa riittää.

Muutoin käymme leikkipuistossa jossa tosin ohjattua toimintaa. Mutta on jotenkin huojentava tietää ettei meidän ole pakko osallistua niihin, voimme tarvittaessa suunnitella jotain ihan muuta tekemistä.

Kotona olon vapaus on ihanaa, en tahtoisi pilata sitä turhilla harrastuksilla. Kyllä sitä vielä ehtii.

Mutta kukin tyylillään.

Meilläpäin siinä käydään, jotta saa plussapisteitä saadakseen lapsensa musiikkiluokalle.

Meidän tyttö täyttää pian 4 v ja on päiväkodissa. Hän on jo vuoden ajan harrastanut turkin kielen kerhoa, satujumppaa ja sambaa. Ei verenmaku suussa ja hampaat irveessä, vaan ihan leppoisasti, omasta tahdostaan. Jumpassa käy satunnaisesti, sambassa samoin (sinne ei itse asiassa ole vielä tänä syksynä ehtinyt kertaakaan, tänään on menossa). Turkin kielen kerhoa pidän erittäin tärkeänä asiana, ja sinne pyrin viemään lapseni joka viikko. Joskus häntä ei huvita mennä sinne, ja silloin emme mene. Ei harrastus ole mikään pakkopulla, eikä se oikeastaan ole sen kummempi asia kuin leikkipuistoon meneminen tai tuttujen luona kyläily: sinne mennään, jos tuntuu siltä. Jos on jotain muuta tekemistä, tai ei vaan ole sellainen olo että jaksaisi raahautua harrastamaan, niin sitten ei mennä minnekään.

Mutta kukin tyylillään :p

Vierailija:

Meillä 3,5 vuotias harrastaa kerhoa 2krt/vk 3h/krt. Se saa riittää.

Muutoin käymme leikkipuistossa jossa tosin ohjattua toimintaa. Mutta on jotenkin huojentava tietää ettei meidän ole pakko osallistua niihin, voimme tarvittaessa suunnitella jotain ihan muuta tekemistä.

Kotona olon vapaus on ihanaa, en tahtoisi pilata sitä turhilla harrastuksilla. Kyllä sitä vielä ehtii.

Mutta kukin tyylillään.

Mikä on harrastus? Onko kaikki perheen yhdessä tehtävä kodin ulkopuolella tapahtuva toiminta harrastamista?



Siinä tapauksessa, meidän perhe, eli 4v, 2v ja 1v vanhempineen harrastavat uintia, retkeilyä, yleisurheilua, pyöräilyä ja musiikkia.



Mutta sinänsä mun kokemus on, että me ei harrasteta mitään, kun nämä edellä mainitut kuuluvat meidän perheen arkeen ja life styleen.

[color=darkpink]Niin no kyllähän tuo aika " hassulta" kuulostaa..Eikö noin pienelle kuitenkin riitä ihan sellaiset maksuttomat huvittelut, kuten hiekkalaatikko- ja liukumäkileikit, mäenlasku, kavereiden kanssa puuhastelu jne.? :O[/color]

Niissä on sekin hyvä puoli, että oppii koordinaatiokykyä, ja kun harrastaa liikuntaa pienestä pitäen, siitä tulee luonnollinen osa elämää.

Ja näissä harrastuksissa ollaan ilman äitiä: 3-4-vuotiaan tulisi jo osata olla hetki ilman äitiä ja iskääkin.

Vierailija:

[color=darkpink]Niin no kyllähän tuo aika " hassulta" kuulostaa..Eikö noin pienelle kuitenkin riitä ihan sellaiset maksuttomat huvittelut, kuten hiekkalaatikko- ja liukumäkileikit, mäenlasku, kavereiden kanssa puuhastelu jne.? :O[/color]