Synkkä lapsuus, mutta en silti ole muille ilkeä enkä katkera elämästä

En jaksa ilkeillä vaan yritän kannustaa ja olla positiivinen muille.

Mutta olen törmännyt siihen, että aikuiset ihmiset ovat todella ilkeitä ja pahansuopia - juoruavat ja puhuvat pahaa.

Miksi esim naapuri ottaa asiakseen mustamaalata? Mitenkä naapureiden elämä voi vaikuttaa toiseen niin paljon, että raivo repeää?

Joku jaksaa kytätä naapureiden elämää päivästä toiseen. Huomautella ihan mistä vaan.

Mistä tämä kumpuaa?