Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen erosta yli?
26.05.2018 |
Mies jätti minut viikko sitten
Lapsen kanssa asutaan nyt omassa kodissa. Joka päivä olen ulkona käynyt ja muutenkin normaalia arkea eletätään..
Tekisi laitella viestiä ja kyttäillä facebookissa. Mutta olen joka paikassa sen estänyt,että en kiusaa itseäni..
Illalla haikeaa ja oikeastaan päivisinkin
.. se vain tulee mieleeni ja mietin kenen kanssa on ja mitä tekee. Tuntuu,että sitä ei ero sureta..
Lapsen kanssa mies on soitellut..
En ole pariin päivään itkenyt,mutta pieni katkeruus minulla. Miten alan nauttimaan elämästäni ja miettimästä eksää
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä, samaa vastausta kaipaan. Meillä mies ilmoitti myös viikko sitten ettei tiedä haluaako tätä enää. Meillä talon rakennus kesken, loppukesästä valmistumassa. Takana myös vauvan yritystä, ja talvella koettu keskenmeno, joka ilmeisesti jäikin vain minun suruksi. Miehelle ilmeisesti iski paniikki kun alkaa aikuisuus konkretisoitumaan. Mä olen aivan paskana.
Onko sulla lapsivapaata kesällä? Jos lapsi iskälle niin lähde aivan muihin ympyröihin esim matkalle ja tutustu uusiin ihmisiin
Ai viikko sitten? Tule kysymään uudestaan kahden vuoden päästä, jos sinulla on sama ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, samaa vastausta kaipaan. Meillä mies ilmoitti myös viikko sitten ettei tiedä haluaako tätä enää. Meillä talon rakennus kesken, loppukesästä valmistumassa. Takana myös vauvan yritystä, ja talvella koettu keskenmeno, joka ilmeisesti jäikin vain minun suruksi. Miehelle ilmeisesti iski paniikki kun alkaa aikuisuus konkretisoitumaan. Mä olen aivan paskana.
”Aikuisuus konkretisoitumaan”, älä viitsi yrittää huijata edes itseäsi.
Eiköhän sille ole alkanut konkretisoitumaan, että kaikessa ponnistelussa ja tekemisessä on takana ajavana voimana sinun hoiva- ja pesänrakennusviettisi. Fiksu mies, kun on tajunnut että laskunmaksajan osalle, asuntolainahelvetille ja Prisma-arjelle on vaihtoehto: oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sulle. Koita käydä juttelemassa jollain ammattilaisella, ihan vain että saat purkaa ja puhua. Mä huomasin että ei koko ajan voi ystävällekään purkaa.
Mulle auttoi pitää päiväkirjaa.
Mä uskon että sulla on varmaan vaikea nukkua vielä kunnolla, kyllä se siitä helpottaa, yritä pitää unirytmistä kiinni ja nukkua tarpeeksi.
Mulle nukahtamiseen auttoi musiikin kuuntelu, jotain rauhoittavaa.
Sit mä huomasin että töihin meno ja keskittyminen auttoi, ja sekin että kerroin kaikille työkavereille, että nyt tuli ero. Niin ne ymmärsi miksi olin aluksi vähän poissaoleva.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, samaa vastausta kaipaan. Meillä mies ilmoitti myös viikko sitten ettei tiedä haluaako tätä enää. Meillä talon rakennus kesken, loppukesästä valmistumassa. Takana myös vauvan yritystä, ja talvella koettu keskenmeno, joka ilmeisesti jäikin vain minun suruksi. Miehelle ilmeisesti iski paniikki kun alkaa aikuisuus konkretisoitumaan. Mä olen aivan paskana.
En usko ettei mies sure keskenmenoa. Miksi niin päättelisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hyvä ihminen itsellesi aikaa surra ja tilaa olla katkera. Tunteet tulevat ja menevät, mutta tukahdettuina ne eivät voi tehdä sitä. Sun täytyy myös sietää sitä, että kaikki on välillä vaan paskaa. Vaikeaa siitä tekee sen, ettei tunteisiin myöskään voi jäädä vellomaan. Siihen voi auttaa muut ihmiset, läheiset ja ammattiauttajat.
Mulla on erosta 4kk. Helpottaa, mutta en todellakaan kuvittele päässeeni yli. Entiseen minään tuskin onkaan paluuta, joten mietin millainen on eron jälkeinen minä. Miten se on muovannut mua, olenko oppinut jotain. Aika näyttää ja korjaakin kai, niin kliseistä kuin se onkin. Huippua, että jaksat pyörittää arkea. Pidä siitä kiinni ja anna myös armoa itsellesi.
Kerron mikä minua on auttanut, ota tai jätä.
Ensinnäkin, aika.
Toiseksi, kirjoittaminen. A4-kokoinen muistivihko ja kynä. Ja sitten aloin kirjoittaa. Ihan mitä vain, ajatuksien virtaa ja arkipäivää. Toisen sivun puolivälissä huomasin kirjoittavani ajatuksia asioista jotka oikeasti minua vaivasivat. Ajatuksia jotka eivät muuten olisi muodostuneet kunnolla, ikään kuin saaneet ääntä. Huomasin vastaavani mieltäni painaviin kysymyksiin itse. Kirjoittaminen ❤️ Kun sitä vain jatkaa sitkeästi, ajattelematta ihmeemmin mitä kirjoittaa, huomaakin esiin tulevan asioita joita ei muuten olisi saanut kuulluksi.
En osaa valitettavasti selittää paremmin (viinillä on osuutta asiaan) mutta tämä on minun mielenterveyteni pelastanut. Kun saan kirjoitettua pahan mielen paperille, siihen se yleensä jää. Ja sitten on helpompi hengittää.
Tärkeää on lopuksi muistaa kehua itseään, kirjoitta muutama lause siitä miten tärkeä, kaunis ja ihana ihminen minä olen. Uusien ajatusmallien luominen on pitkäjänteistä työtä mutta jossain vaiheessa maksaa vaivan.
Ap, se helpottaa kyllä. Ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niimpä, samaa vastausta kaipaan. Meillä mies ilmoitti myös viikko sitten ettei tiedä haluaako tätä enää. Meillä talon rakennus kesken, loppukesästä valmistumassa. Takana myös vauvan yritystä, ja talvella koettu keskenmeno, joka ilmeisesti jäikin vain minun suruksi. Miehelle ilmeisesti iski paniikki kun alkaa aikuisuus konkretisoitumaan. Mä olen aivan paskana.
Mitä tarkoittaa aikuisuus konkretisoitua.
Erittäin harva mies kaipaa nuoruuden kaljakavereitten seuraan pysyvästi. Jostain muusta lienee kyse ellette ole tosi nuoria....
-m33
Itse samassa tilanteessa vaikka lapsia ei olekaan. Jokainen päivä tuntuu vain selviytymiseltä. Päivä kerrallaan eteenpäin ja käyn juttelemassa viikottain terapeutin kanssa.